Lapsen oikeudet - entä velvollisuudet?

Suomessa perus- ja ihmisoikeudet ovat kaikille ihmisille yhdenvertaisesti kuuluvia oikeuksia.  Tämä kannattaa sanoa ääneen, sillä asia ei ole sama kaikissa maailman maissa.  Suomessa jokaisen perusoikeudet on turvattu Suomen perustuslaissa. Ihmisoikeudet on puolestaan turvattu kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. 

Tänään vietetään lasten oikeuksien päivää - ne perustuvat YK:n lapsen oikeuksia koskevalle yleissopimukselle, joille on annettu kansallisen lain asema.  Ymmärrän halun mahdollistaa jokaiselle lapselle hyvät eväät elämään. On myös aikuisten tehtävä pitää huolta lapsista ja varmistaa turvallinen lapsuus jokaiselle. 

Koulun kautta erityisesti huomaamme, miten järjestelmällisesti nuorta sukupolvea opetetaan heidän oikeuksistaan.  Ekaluokkalainen kantoi tänään kotiin koulusta saadun Hesarin Lasten Uutiset-lehden.  Lapsen oikeuksista puhuvalta sivulta hän vinkkasi äidille "Oikeus olla tekemättä työtä"-kohdan.  

Oikeudet ovat tarpeen, mutta niistä ei pidä puhua yksittäisinä vaatimuksina.  Minä opetan lapsillemme myös velvollisuuksista. Vaadimme heitä tekemään kotitöitä, opetamme heitä ottamaan vastuuta, neuvomme ottamaan toiset huomioon. Lapsi, joka ei ymmärrä velvollisuuksiaan, kasvaa itsekeskeiseksi. 

Jokainen on kohdannut ihmisiä, jotka huolehtivat tarkasti omista oikeuksistaan. Se ei ole enää yllättävää. Mutta kohtaapa ihminen, joka ottaa velvollisuutensa vakavasti, joka jättää jopa omat oikeudet käyttämättä muiden hyväksi. Siinä on jotain erikoista! 

Raamattua lukiessa joutuu usein kohtaamaan tämän tapaisia erikoisuuksia.  

Jumala kutsuu omiaan elämään muiden hyväksi.  Jeesus on äärimmäinen esimerkki elämästä, jossa ei vaadittu omia oikeuksia.  Ja me pystymme elämään muiden hyväksi, koska Jumala itse on puolellamme. "Herra vie minun asiani päätökseen. Herra, sinun armosi pysyy iankaikkisesti; älä jätä kesken kättesi työtä." Psalmi 138:8. Me pystymme siihen, koska uskomme Jumalaa kun Hän sanoo: "Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisten parasta." 1 Kor 10:24 ja "Rakkaus...ei etsi omaansa." 1 Kor 13:5. 

Lapsuus on erityistä aikaa, jolloin vanhempina olemme niin kovasti lapsiemme puolella, suojelemme heitä, autamme heitä ja neuvomme heitä, että kun tulee hetki jolloin he voivat laittaa jonkun toisen oikeudet omiensa edelle, he pystyvät niin tekemään. He tietävät, että heitä kannatetaan, joku on heidän puolellaan, joku vie heidän asiansa päätökseen. Heidän koko lapsuutensa on todistus siitä, että he eivät ole omillaan. 

Rakkaus vahvistaa ja varustaa heidät ottamaan muut huomioon. Jopa niin pitkälle, että he mielummin antavat omat oikeutensa pois. 

Mielenkiintoista on, että Rakkauden jalouden ylistystä kuvaavassa luvussa on myös seuraava jae: "Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on." 1 Kor 13:11. 

Lapset ovat epäkypsiä, ja tarvitsevat aikuista ohjaamaan heitä kasvussa kohti kypsyyttä. Saakoon lapsemme oppia meidän elämämme esimerkistä, että Jeesuksen sanat "Autuaampaa on antaa kuin ottaa." Apt 20:35.

"Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus." 1 Kor 13:13. 

Lue alta muiden vuosien tekstini Lapsen Oikeuksien Päivänä.  Ihan lopussa löytyy kaikki lapsen oikeudet.  

       Tässä viime vuoden aloitus lapsen oikeuksille: 

Jokainen alle 18-vuotias on lapsi. Näin alkaa lista lapsen oikeuksista. 

Tiedätkö, mikä lapsi on? kysyin tänään kuopukselta. Lapsi on pieni ihminen, josta pitää huolehtia ja jota pitää rakastaa. Lapsi on rakas ja tärkeä ja ihana. Suukottelin pientä pehmeää poskea. 

Vaikkakaan en sinisilmäisesti usko, että pelkkä sopimus auttaa meitä kohtelemaan lapsia oikein, on hienoa vuosittain pysähtyä muistamaan, miten paljon alle 18-vuotiaat tarvitsevat meitä aikuisia.

Sopimuksessa esillä pidettävät asiat ovat alku sille, että kunnioitamme lapsen ainutlaatuista elämää, alusta alkaen, jo ennen syntymää. 

Uskon, että Jumala antaa elämän. Haluan auttaa jokaista elämän alussa olevaa lasta parhaalla mahdollisella tavalla eteenpäin, koska lapset ovat Jumalalle tärkeitä. Jokaisella lapsella on lahjoja ja kykyjä tuoda iloa, luovuutta, kekseliäisyyttä tai järjestystä maailmaan. 

Hienointa vanhemmuudessa onkin auttaa lasta kehittämään omia lahjakkuuksia ja etsimään omille jaloille sopivaa polkua tulevaisuudessa. 

Tässä on muutama vuosi sitten kirjoittamani teksti Lapsen oikeuksista: 

Lapsen oikeuksien päivänä pidetään esillä sopimusta, jossa on sovittu kaikille lapsille kuuluvat oikeudet. YK:n lapsen oikeuksien sopimus (LOS) on lapsia koskeva ihmisoikeussopimus. 

Sopimuksen tärkein tavoite on perusoikeuksien: terveyden, koulutuksen, tasa-arvon ja turvan takaaminen kaikille lapsille. Se on valtioita sitova ihmisoikeussopimus. Vain kolme maata maailmassa ei ole allekirjoittanut sitä. 

Luin tämän sopimuksen läpi. Siinä on 45 erityistä kohtaa, määritellen kaikki oikeudet, jotka lapsilla tulisi olla. Sopimuksen kirjoittamisessa oli mukana valtioita, kansalaisjärjestöjä, sosiaalityöntekijöitä, lakimiehiä, ihmisoikeusasiantuntijoita, hengellisiä johtajia, kasvatustieteilijöitä ja muita asiantuntijoita. Heillä meni noin 10 vuotta sopimuksen kirjoittamiseen ja se on hyvin perusteellinen. 

Jotenkin minua kosketti erityisesti artikla nro 6: 

 6. Jokaisella lapsella on oikeus elämään. 

Valtion on taattava mahdollisimman hyvät edellytykset lapsen henkiinjäämiselle ja kehitykselle. Oikeus elämään. Lapsella on oikeus jäädä henkiin ja kehittyä. Silti hälyttävän suuri osa maailman lapsista kuolee ennen viidettä ikävuottaan. 

Kaksi vuotta sitten 6,9 miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta kuoli. Kaksi kolmasosaa näistä kuolemista olisi voitu estää (Wikipedia). Voi miten paljon maailmassa onkaan tarpeita! 

Vuonna 2009 maailmassa oli 31 maata, joiden alle 5-vuotiaista 10% kuoli. Kuvittele tätä Suomessa; että jokaista tuntemaasi yhdeksää lasta kohti olisi yksi, joka ei selvinnyt viidennelle ikävuodelle. 

Lapsella on siis oikeus elämään. Mutta ei vain elämään sen alkuperäisessä määritelmässä; henkiinjäämistä ja kehittymistä. Lapsella on oikeus yltäkylläiseen elämään. Jokaisella lapsella on oikeus ikuiseen elämään. Siksi Lapsen Oikeuksien Sopimuksen artikla numero kuusi jää vajaaksi.

Lapsilla on oikeus kuulla, että heillä on mahdollisuus yltäkylläiseen elämään. Mahdollisuus runsaaseen elämään, jossa runsaus ei tarkoita pursuilevia ruokakaappeja tai vaatekaappeja tai lelukaappeja.

Mahdollisuus elämän täyteyteen, jossa sydän voi olla täynnä iloa ja rauhaa ja voimaa huolimatta siitä kärsiikö henkilö sairaudesta, köyhyydestä tai koettelemuksista. 

Yltäkylläinen elämä on vastakohta tyhjyydelle, tyytymättömyydelle ja tarkoituksettomuudelle. Yltäkylläistä elämää elävältä ei puutu mitään. 

Jokaisella maailman lapsella on oikeus kuulla, että hän voi saada ikuisen elämän. Että hän voi oppia tuntemaan ikuisen Jumalan, elämän antajan, henkilökohtaisesti. Että hän voi paeta kuoleman valtaa, elää pelotonta elämää pelottavassa maailmassa. Että tämä näkyvä ei ole kaikki mitä on, vaan on tulossa on parempaa. On toivo. Millaisen muutoksen ikuisen elämän lupaus saakaan aikaan ihmiselämässä!

"Lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus". Sinulla, aikuisella, on velvollisuus, että maailman lasten oikeudet toteutuvat. Lapsella on oikeus kuulla evankeliumi omalla kielellään, kultturellisesti ymmärrettävällä tavalla. Meillä on velvollisuus siihen, että se toteutuu. 

Voimme lukea tämän sopimuksen artiklat ja lisätä sinne paljon muutakin rikkautta, jota meille on suotu Jumalan Sanassa. Meillä kristityillä on oikeasti hyviä uutisia tämän päivän lapsille. Meidän ei pidä piileskellä ja hiippailla mumisten jotain pyhäkoulutunneista ja kivoista iltapäiväkerhoista. Meillä on sanoma, joka muuttaa maailmaa...ja sinä voit aloittaa sen sieltä oman lähiympäristösi lapsista. Yhden lapsen maailma voi muuttua sinun välitykselläsi...ja hän saa omakseen Jumalan lapsen oikeudet.

Siunattua Lapsen Oikeuksien Päivää! 

Lapsen oikeuksien sopimus lyhennettynä (Unisefin sivuilta): 

1. Jokainen alle 18-vuotias on lapsi. 

2. Lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle. Lasta ei saa syrjiä hänen tai hänen vanhempiensa ulkonäön, alkuperän, mielipiteiden tai muiden ominaisuuksien vuoksi. 

3. Lasta koskevia päätöksiä tehtäessä on aina ensimmäiseksi otettava huomioon lapsen etu. 

4. Valtion on toteutettava Lapsen oikeuksien sopimuksen määräämät oikeudet.

5. Valtion on kunnioitettava vanhempien tai muiden lapsen huoltajien vastuuta, oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen kasvatuksessa. 

6. Jokaisella lapsella on oikeus elämään. Valtion on taattava mahdollisimman hyvät edellytykset lapsen henkiinjäämiselle ja kehitykselle. 

7. Jokainen lapsi on rekisteröitävä heti syntymän jälkeen. Syntyneellä lapsella on oikeus nimeen ja kansalaisuuteen sekä, mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan. 

8. Lapsella on oikeus säilyttää henkilöllisyytensä, kansalaisuutensa, nimensä ja sukulaissuhteensa. 

9. Lapsella on lähtökohtaisesti oikeus elää vanhempiensa kanssa, jos hänellä on hyvä ja turvallista olla heidän kanssaan. Vanhemmistaan erossa asuvalla lapsella on oikeus tavata ja pitää säännöllisesti yhteyttä kumpaankin vanhempaansa. Tapaaminen voidaan estää, jos se on lapsen edun vastaista.

10. Jos lapsi ja hänen vanhempansa joutuvat eri valtioihin, on valtion velvollisuus käsitellä hakemus perheen jälleenyhdistämiseksi myönteisesti ja viivyttelemättä.

11. Valtioiden on estettävä lasten laittomat kuljetukset maasta. 

12. Lapsella on oikeus ilmaista omat mielipiteensä kaikissa itseään koskevissa asioissa ja ne on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. 

13. Lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä, kunhan ne eivät loukkaa muiden oikeuksia. Lapsella on oikeus saada tietoa. 

14. Lapsella on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. Valtion tulee kunnioittaa vanhempien lapselle antamaa ohjausta tämän oikeuden käyttämisessä.

15. Lapsilla on oikeus järjestäytyä ja toimia yhdistyksissä.

16. Lapsella on oikeus yksityisyyteen, kotirauhaan ja kirjesalaisuuteen. Hänen kunniaansa tai mainettaan ei saa halventaa. 

17. Lapsella on oikeus saada tietoa esim. television, radion ja lehtien välityksellä. Valtiolla on velvollisuus rohkaista tiedotusvälineitä tuottamaan lapsen hyvinvointia ja kehitystä tukevaa aineistoa. Lasta tulee suojella hänen hyvinvointinsa kannalta vahingolliselta aineistolta. 

18. Vanhemmilla on ensisijainen ja yhteinen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä lapsen edun mukaisesti. Valtion on tuettava vanhempia lasten kasvatuksessa.

19. Lasta on suojeltava kaikelta väkivallalta, välinpitämättömältä kohtelulta ja hyväksikäytöltä. 

20. Lapsella, joka ei voi elää perheensä kanssa, on oikeus saada valtiolta erityistä suojelua ja tukea. Tällöin on kiinnitettävä huomiota lapsen kasvatuksen jatkuvuuteen sekä lapsen etniseen, uskonnolliseen ja kielelliseen taustaan.

21. Lapsi voidaan adoptoida, jos se on lapsen kannalta paras vaihtoehto. 

22. Valtion tulee suojella pakolaislapsia ja huolehtia heidän tässä sopimuksessakin lueteltujen oikeuksiensa toteutumisesta. 

23. Vammaisen lapsen erityistarpeet tulee huomioida ja hänen tulee saada nauttia täysipainoisesta ja hyvästä elämästä.

24. Lapsella on oikeus elää mahdollisimman terveenä ja saada tarvittaessa hoitoa. 

25. Kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen hoito ja sijoituksen perusteet tulee tarkistaa ajoittain. 

26. Lapsella on oikeus sosiaaliturvaan. 

27. Lapsella on oikeus hänen ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon.

28. Lapsella on oikeus käydä ilmaiseksi peruskoulua. Valtion on edistettävä toisen asteen koulutusta ja opinto-ohjausta sekä ehkäistävä koulunkäynnin keskeyttämistä.

29. Koulutuksen tulee kehittää lapsen kykyjä, ihmisoikeuksien, lapsen vanhempien sekä oman ja muiden kulttuurien kunnioittamista sekä suvaitsevaisuutta.

30. Vähemmistöryhmään tai alkuperäiskansaan kuuluvalla lapsella on oikeus ryhmänsä kulttuuriin, uskontoon ja kieleen. 

31. Lapsella on oikeus lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan sekä taide- ja kulttuurielämään. 

32. Lapsella ei saa teettää työtä, joka haittaa hänen opintojaan tai vahingoittaa hänen terveyttään tai kehitystään. 

33. Lasta on suojeltava huumeidenkäytöltä. 

34. Lasta on suojeltava kaikenlaiselta seksuaaliselta hyväksikäytöltä. 

35. Valtioiden on estettävä lapsikauppa. 

 Artiklat 34. ja 35.: kts. lisäpöytäkirja koskien lapsikauppaa ja lasten hyväksikäyttöä prostituutiossa ja pornografiassa 

36. Lasta on suojeltava kaikelta hyväksikäytöltä. 

37. Lasta ei saa kiduttaa. Lasta ei saa rankaista julmalla tai halventavalla tavalla. Lapsen vangitsemista on käytettävä vasta viimeisenä keinona ja tällöin lasta on kohdeltava inhimillisesti ja hänen ikänsä huomioiden. 

38. Alle 18-vuotiasta ei saa värvätä armeijaan eikä hän saa osallistua sodankäyntiin. Aseellisissa selkkauksissa on suojeltava lapsia. (Ikäraja nostettu lisäpöytäkirjassa viidestätoista kahdeksaantoista vuoteen.) 

Artikla 38: kts. lisäpöytäkirja lasten osallistumisesta aseellisiin konflikteihin 

39. Väärinkäytösten uhriksi joutunutta lasta on autettava toipumaan ja hänen sopeutumistaan yhteiskuntaan on edistettävä.

40. Lakia rikkonutta tai siitä epäiltyä lasta on kohdeltava hänen ihmisarvoaan kunnioittaen ja hänen ikänsä huomioon ottaen. 

41. Jos valtion kansallinen lainsäädäntö turvaa lapselle paremmat oikeudet kuin tämä sopimus, sitä on noudatettava. 

42. Valtion tulee huolehtia, että kaikki kansalaiset tuntevat lapsen oikeudet. 

43. Tämän sopimuksen noudattamista valvoo YK:n lapsen oikeuksien komitea. 

44. Valtioilla on velvollisuus raportoida säännöllisesti lapsen oikeuksien toteutumisesta.

45. Erityisjärjestöillä, UNICEF:illa ja muilla YK:n elimillä on oikeus ja velvollisuus arvioida ja edistää sopimuksen täytäntöönpanoa. 

 46. – 54. Nämä artiklat koskevat sopimukseen liittymistä, sen voimaantuloa ja muutoksia. 

 Kuva:Pixabay/Pezibear ja WikiImages

Suomen Kiitospäivä

Monikulttuurisena perheenä Thanksgiving on ollut tärkeä osa perhekulttuuriamme jokaisena syksynä.  Yhdysvaltojen kiitospäiväähän juhlitaan sen muistoksi, miten aikaiset siirtolaiset keräsivät sadon 1621 kärsittyään sitä ennen ankaran talven.  Alkuperäiset amerikkalaiset auttoivat heitä lahjoittamalla ruokaa ja opettamalla tulijoita kalastamaan, metsästämään ja viljelemään maissia.  

Myöhemmin, kun kiitospäivä virallisesti asetettiin kansalliseksi juhlaksi 1863, siitä tuli hengellinen juhla, päivä, jolloin kiitettiin ja ylistettiin Jumalaa. 

Suomessa ei ole vastaavaa kansallista juhlapäivää, vaikka erilaisia sadonkorjuun juhliahan on voitu järjestää siellä täällä.  Mutta silmiini sattui 31.10. eräs teksti, jossa ehdotettiin Suomelle omaa Kiitospäivää! 

Olen harrastuksena lukenut kirkkohistoriaa, ja erityisesti reformaation aikainen aika ja siinä vaikuttaneet henkilöt kiinnostavat minua.  Tässä tekstissä on myös kirkkohistoriaa.  Muutenkin mielelläni juhlisin 31.10. jotain muuta kuin haamujen Halloweenia.  Lasten kanssa olen usein käynyt läpi reformaation tapahtumia lokakuun aikana, ja nyt on erityisesti uusia syitä korottaa Jumalan rakkautta kansakuntia kohtaan lokakuun viimeisenä päivänä! 

Pyysin tekstin kirjoittajalta lupaa sen kääntämiseen ja julkaisemiseen, joten tässä se nyt on!   

Hyvää Suomen Kiitospäivää!

(Tätä päivää ei juhlita Kiitospäivänä, mutta sitä pitäisi)

Suomi ei yksinkertaisesti olisi itsenäinen valtio ilman kahta tapahtumaa, jotka sattuivat 31.10. 

 1. Martti Luther naulasi 95 teesiään Wittenbergin kirkon oveen Saksassa 31.10.1517. Tästä alkoi liikehdintä, joka toi takaisin Jumalan Sanan totuuden ainoana lähteenä.  Tämä paluu todellisen Jumalan luo muutti lännessä elämän jokaisen osa-alueen.  Suomi on kansakunta, joka erityisesti sai siunauksen reformaatiosta. Mikael Agricola (kuvassa), Suomen reformaation isä, antoi Suomelle kirjakielen ja alkoi kääntää Raamattua suomen kielelle, koska hän tiesi, että hänen kansansa täytyi tuntea oikea Jumala.  Ja todellakin oikean Jumalan tunteminen vapautti kansakunnan.  Sen seurauksena Suomen reformaation jälkeläiset toivat ihmeellisen kehityksen suomalaisen yhteiskunnan jokaiselle osa-alueelle, kuten yleinen koulutus, vapaa lehdistö, kapitalistinen talous, demokratia, jopa kasvitiede ja terveydenhoito.   

2. Lokakuun 31. 1817, Venäjän keisari Aleksanteri I, joka silloin hallitsi Suomea, antoi Suomen Evankelis-Luterilaiselle kirkolle itsenäisyyden.  Kirkko, joka oli ollut Ruotsin vallan alaisena 1500-luvulta lähtien, sai nyt järjestäytyä ilman ulkoapäin tulevia sääntöjä. Käytännössä, vaikka keisari hallitsi Suomessa, kirkko oli ainoa elinkelpoinen järjestö, joka huolehti jäsenistään.  Kirkko ei vain järjestänyt jumalanpalveluksia, mutta antoi kaikille koulutusta, terveydenhoitoa ja paljon muutakin.  Toisin sanoin, antamalla Kirkolle itsenäisyyden, Aleksanteri I petasi tietä tulevaisuuden itsenäiselle Suomelle.

 

Suomalaiset juhlivat perustellusti Itsenäisyyspäivää 6.12., koska sinä päivänä 1917 Suomi virallisesti itsenäistyi.  Kuitenkaan kuudes joulukuuta ei selitä sitä, miten paljosta Suomi on velassa Jumalalle tästä ihmeestä, mutta toisaalta 31.10. selittää.  Siksi tänään on jokaisella suomalaisella täydellinen mahdollisuus kiittää Jumalaa siitä, mitä Hän on tehnyt tämän kansan eteen.  

Sen vuoksi haluan toivottaa jokaiselle suomalaiselle Hyvää Suomen Kiitospäivää!

Cédric Placentino

Intersektionaalisuus ja Raamattu

 

Kesällä moni hieraisi silmiään kun näki hallituksen uuden tasa-arvo-ohjelman. Ohjelman valmistelua johti pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri Thomas Blomqvist (r.). Häntä ei kuitenkaan otsikoissa näkynyt, vaan lehdistö keskittyi sisäministeri Maria Ohisalon (vihr.) lausuntoon, jossa hän nimesi ohjelman kantavaksi näkökulmaksi intersektionaalisen feminismin.

Vaikka asiaan perehtyneet voivatkin huomauttaa, että hallituksen ohjelmasta ei löydy käsitettä intersektionaalinen feminismi, (ohjelmassa puhutaan intersektionaalisesta näkökulmasta) on selvää, että intersektionaalisuus on feministinen käsite.   

Mutta mitä tämä intersektionaalisuus tarkoittaa?  En varmastikaan ollut ainoa, jonka piti etsiä lisätietoa termistä. 

Mitä intersektionaalisuus on?

Intersektionaalisuus on ollut esillä erityisesti Yhdysvalloissa 70-ja 80-luvulta lähtien.  Kimberlé Crenshaw esitteli intersektionaalisuuden teorian 1989 ilmestyneessä julkaisussaan University of Chicago Legal Forum:ssa "Demarginalizing the Intersection of Race and Sex: A Black Feminist Critique of Antidiscrimination Doctrine, Feminist Theory and Antiracist Politics"

Pääargumentti on, että emme voi ymmärtää mustaihoisen naisen kokemuksia diskriminaatiosta keskittymällä erikseen naiseuteen ja ihonväriin, vaan meidän pitää yhdistää näiden kahden todellisuuden kohtaamiset. Hänen mukaansa rodusta puhuttaessa pitää katsoa myös sukupuolta, ja feminismistä puhuttaessa sitä pitää katsoa rodullisen linssin läpi.

Suomalaisissa uutisissa intersektionaalisuus selitetään niin, että se tarkastelee yhteiskunnassa vallitsevia päällekkäisiä ja läpileikkaavia syrjintämuotoja.  Sen mukaan yksilön yhteiskunnalliseen asemaan vaikuttavat moninaiset taustatekijät, asiat, joille henkilöt muodostavat identiteettinsä. Eriarvoisuutta kitkettäessä pitää kiinnittää huomiota pitkään listaan asioita.

Tarkastelutavassa otetaan huomioon sukupuolen lisäksi esimerkiksi sosioekonominen tausta, asuinpaikka, alkuperä, perhetausta, koulutus, ikä, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisun vaikutus, jotta voidaan selvittää yksilön asemoituminen yhteiskunnassa.  

Uudet aatteet ja termit ovat aina kiinnostavia.  Intersektionaalisuuteen kannattaa paneutua, jotta ymmärrämme kristittynä, mistä se kumpuaa ja millaisiin asioihin se haluaa tänä päivänä vaikuttaa.  

Hyvää tässä aatteessa on, että me kristittyinä osaamme tunnistaa ja käsitellä monimutkaisia asioita, joita seuraa siitä, että elämme syntisessä maailmassa.  Niinpä intersektionaalisuuden pitäisi rohkaista meitä ymmärtämään ja kokemaan myötätuntoa niitä lähimmäisiä kohtaan, jotka ovat kiinni risteävissä rakenteissa.  

Mahdolliset ongelmat

Aatteen negatiiviset puolet tulevat esiin, kun se lakkaa olemasta ymmärtämistä ja siitä tulee (poliittinen) ideologia.  Niin kuin voi käydä monen hyvän ajatuksen kanssa.  Ne voivat auttaa ihmiskuntaa kukoistamaan, tai niiden avulla voidaan luoda rakenteita, jotka ovat syntiä.

Intersektionaalisuus on salaliitto-teoria: sen mukaan yhteiskunta väittää olevansa vapaa ja antavansa kaikille mahdollisuuksia, mutta pinnan alla ovat tiukat etuoikeuksien ja dominoinnin vallat.  Vallan huipulla ovat valkoiset heteromiehet, joten heidät pitää syöstä sieltä pois.  Sen mukaan ne, jotka ovat kaikkein sorretuimpia, ovat niitä, joilla on syvin ymmärrys elämästä ja yhteiskunnasta ja sen vuoksi heidän ääntään pitäisi kuulla eniten.  Niinpä marginaaliryhmien ääntä pitää kuunnella kaikkein tarkimmin - ja tämän huomaa katsellen monia poliittisia päätöksiä viime aikojen Suomessakin. 

Jos kyseenalaistat teoriaa, osoitat, että et ymmärrä sitä, eikä sinulla voi olla siitä mielipidettä.  Se on siten immuuni kritiikille.  Intersektionaalisuutta selittävissä tekstikirjoissa on harvoin sitä epäileviä lähteitä.   (Kuten oppikirjassa Patricia Hill Collins and Margaret Andersen (ed): Race, Class and Gender: An Anthology)

Intersektionaalisuutta voidaan käyttää rakentamaan erimielisyyttä, joka ei jää vain “sortajan” ja sorretun välille, vaan jako tapahtuu uhreiksi arvelluiden ryhmien välillä.  Eri uhriryhmiä on jo todella paljon, koska aina löytyy jokin eriyttävä asia.  

Ongelma onkin siinä, että ihmisiä on niin moneen lähtöön...kukaan sorrettu ei voi puhua “valkoisten lesbojen” tai “vammaisten mustaihoisten” tai “köyhien saamelaisten” äänellä, koska näistäkin ryhmistä löytyy poliittisten mielipiteiden, sosiaalisten asemien ja ruokavalioiden koko kirjo.  Niin eri ryhmät pirstaloituvat aina pienemmiksi sorrettujen yhteisöiksi. 

Intersektionaalisuus on myös tuonut esiin ruman puolensa.  Se syyttää etuoikeutettuja vallan väärinkäytöstä, ja lopettaakseen sen, se on alkanut itse kiusaajaksi.  Sen seuraajat stereotypisoivat, demonisoivat, häpäisevät ja hiljentävät ihmisiä.  Tämä ei tietenkään kohdistu vain “sortajiin”, vaan myös kaikkiin muihinkin sorrettujen ryhmiin, jotka eivät ole heidän kanssaan samaa mieltä tai jotka tekevät jotain, jota he eivät hyväksy.  

Mitä enemmän luen aiheesta, sitä skeptisemmäksi tulen.  Mutta kuten kirjoitin täällä jo vuosia sitten, en suostu ottamaan minkäänlaista ihmisteorian rakennelmaa omakseni. Voin oppia niistä.  Mutta ne eivät tule koskaan riittämään ihmiskunnan ongelmien ratkaisemiseksi.  

Raamatun malli

Raamatussa Jumala on jo antanut meille ratkaisun kaikkien näiden erottavien väliseinien varalle.  Seurakunta on ainutlaatuinen konsepti.  Siinä on sidottu yhdeksi ruumiiksi kaikki, jotka uskovat Jeesukseen.  “Mutta te olette ‘valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaakseenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa.” (1 Piet 2:9).  

Kun ihminen siirtyy pimeydestä Jumalan ihmeelliseen valkeuteen, hän ei luovu rodustaan tai sukupuolestaan.  Mutta hänen identiteettinsä kristittynä alkaa rakentumaan Jeesuksen ympärille.  

Valittu kansa ei ole musta tai valkoinen tai punainen… Siihen kuuluu ihmisiä kaikista kansoista ja heimoista, kulttuureista ja maista.  Valittu kansa on erilainen, Raamattu kutsuu meitä vieraiksi ja muukalaisiksi.  Identiteettimme ei tule taustastamme, vaan valittuna ja kutsuttuna olemisesta. 

Raamattu on suorasukainen:  “Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.  Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista, sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.  Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” (Gal 3:27-29).  

Seurakunnassa emme jakaudu rodun, aseman tai sukupuolen mukaan.  Olemme kaikki yhtä.  Seurakunnassa voi nähdä ihmisiä eri taustasta kokoontuvan yhteisen asian ääreen: Jeesus.  Hän tuo meidät yhteen. Sen sijaan, että keskittyisimme eroihin ja väliseiniin, meitä kutsutaan keskittymään yhteyteen ja keskinäiseen rakkauteen, jotta voisimme tuoda kunniaa Jumalalle.

Kuulin hiljattain esimerkin erän maan seurakuntien yhteisestä foorumista.  Sen johtoryhmään kuuluvat tulevat kaikki eri heimotaustoista.  Näiden eri ryhmien välillä tässä maassa on jatkuvaa kiistaa ja kahnausta, syrjintää ja pelkoa.  Mutta kun seurakunnat, Jeesukseen uskovat, haluavat hoitaa asioita yhdessä, he valitsivat juuri nämä henkilöt...miten kaunis osoitus Jumalan suunnitelman toteutumisesta!  

Jumala ei myöskään valitse ihmisiä, jotka ovat hierarkioiden huipuilla.  Hän ei suosi tiettyä rotua, sukupuolta, perhetaustaa, koulutusta tai asemaa.  Raamatussa on monta esimerkkiä moninaisista taustoista tulevista ihmisistä, joita Jumala käyttää suunnitelmiensa toteutumisessa.  Pikaisesti kirjoitin muistilistaan seuraavat esimerkit:  

Ester - vähemmistö, orja, orpo, nainen

Ruut - leski, väärästä kansasta, nuori nainen

Daavid - perheen nuorin poika, paimen

Jeesuksen seurassa kulkeneet naiset, monet ylhäisiä

Jeesus rikkoi monia sääntöjä naisten suhteen - samarialainen nainen kaivolla!

Maria - liian nuori, naimaton nainen, avioton lapsi

Opetuslapset olivat kouluja käymättömiä ja suhteellisen nuoria. 

Timoteus oli “väärää rotua” seurakuntatyöhön

Lapset - Jeesus asetti lapsen esimerkiksi vallanhimoisille aikuisille (Luuk 9: 46-) 

Intersektionaalisuuteen toivonsa laittaneet etsivät vastauksia todellisiin kysymyksiin. Rotupuhdistukset tai naisten alistaminen ovat todellisia ongelmia maailmassa, ja oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolestapuhujia tarvitaan aina.  

Ongelma siitä tulee, jos pääasiaksi tulee oma uhriasema, jos omaa ajattelumallia ei voida haastaa,  ja jos vastapuolen kanssa ei edes haluta löytää yhteyttä tai ymmärrystä.  Silloin ollaan tekemisissä kultin kanssa, jonka viitoittama pelastuksen tie eksyttää tuhansia.  

Aion olla entistä tarkempi, kun seuraan politiikkaa ja sen käyttämiä termejä.  Monenlaista asiaa paljastuu, kun vaivautuu tutkimaan asioita.  

Tässä on erinomainen analyysi intersektionaalisuudesta ja miten sitä voi verrata uskontoon:

Elizabeth C. Corey: First Church of Intersectionality   

No, miten olen mielestäsi ymmärtänyt intersektionaalisuuden?  Voivatko kristityt sinun mielestäsi tukea tällaista politiikkaa? 

3 + Välipalaa koululaiselle

Koululaiset rakastavat välipalaa, joka odottaa kotona koulupäivän jälkeen.  Koulujen alkaessa innostuin luomaan erilaisia välipaloja.  Toki välillä syömme tavallisesti leipää.  Mutta joskus on kiva valmistaa jotain erityistä - rakastaa ruualla! Tässä 3 suosikkia meidän perheeltä.

1. Pannukakku ja kermavaahto

Ensimmäisen koulupäivän kunniaksi tein pannukakun ja tarjoilin sen kermavaahdon kera.  Olen löytänyt tosi hyvän pannukakkureseptin nimeltä “Tosi hyvä pannukakku”.  Pannukakku ei mene miksikään, vaikka sen tekisi edellisenä päivänä valmiiksi.  

9 dl maitoa

0,5 dl sokeria

3 kananmunaa

1,5 tl suolaa

1 tl vaniljasokeria

Ripaus kardemummaa

5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

100 gr sulaa voita

Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe yhteen.  Sekoita kaikki ainekset.  Paista leivinpaperilla vuoratulla uunipellillä 200 asteessa kunnes kullanruskeaa. Puhko mahdolliset kuplat haarukalla paistumisen aikana.

2. Hedelmäpirtelö/smoothie

Pirtelö on herkullinen välipala ja siitä löytyy lukuisia versioita ja makuvaihtoehtoja.  Pirtelö voi olla terveellinen hedelmine ja marjoineen, tai makea herkku vanukkaiden, jäätelön ja suklaan kera. Sauvasekoitin on oiva apu niiden valmistamiseen.  Myös blenderi tai monitoimikone käyvät varsinkin suurempia määriä tehtäessä.   

Pohjana käytän usein luonnonjogurttia tai vanilijajäätelöä.  Laitan pirtelöön yleensä banaania ja jotain muuta hedelmää tai marjaa. Kesäisin jäämurska tekee pirtelöstä superkylmän slushien eli jäähilejuoman.  Maitoa lorautan, jos pirtelöstä tulee liian paksu juotavaksi...toisaalta myös lusikoitava pirtelö maistuu lapsille.  Erehtyä siis ei voi!  

Pirtelöön voi valita kymmenistä eri aineksista omat suosikit.  Lapset rakastavat väripirtelöitä: mansikasta tai vadelmasta saa ihanaa pinkkiä, mustikasta kivan sinistä ja kiwistä sekä pinaatista terveellisen vihreää.  Pirtelö voi myös olla kerroksellinen tai raidallinen. Päälle ripsautetut koristeet kruunaavat välipalahetken!

Terveellisen pirtelön ideoita

Yhdistele alla olevista ideoista oma suosikkisi, kuten mustikka-kauralese-jogurtti, banaani-mansikka-maito, vadelma-rahka-hunaja, mango-appelsiinimehu-jogurtti...

Pohjaksi: luonnonjogurtti, maustamaton rahka, hedelmämehu, maito/kasvimaito.

Lisäksi makusi mukaan marjoja, hedelmiä, avokadoa, pinaatinlehtiä, yrttejä, (maa)pähkinävoita, kauraleseitä, siemeniä... 

Mausteet: sitruunamehu, muskotti, kaneli, hunaja. 

Makeutus: ei yleensä tarvitse lisämakeutta. 

Ekstraa: valuta kiisseliä tai sokeritonta marjakeittoa valmiin pirtelön päälle.

Koristeeksi hedelmäpaloja, marjoja, pähkinärouhetta, sitruunamelissan tai mintun lehtiä.

Herkkupirtelöideoita

Pohjaksi: jäätelö, kerma, maitokaakao, hedelmäjogurtti, maustettu rahka

Lisäksi hedelmät, marjat, (maa)pähkinävoi, vanukkaat...

Mausteet: sitruunamehu, muskotti, kaneli, hunaja.

Makeutus: vaniljasokeria, sokeria, kaakaojauhe.

Ekstraa: tee pirtelöön raitoja jäätelökastikkeella tai pursota päälle kermavaahtoa.

Koristeeksi strösseliä, suolapähkinöitä, karkkimurskaa, keksimuruja, kaakaojauhetta.

Aikuisten sekä teinien makuun

Sekoita kylmää kahvia valitsemasi maitotuotteen kanssa.  Lisää puolikas pakastettu banaani, pähkinävoita sekä vaniljaa. Sekoita kunnes sileää. Päälle kaakaojauhetta tai pikakahvijauhoa sekä suklaaraastetta ja pikkuisen kermavaahtoa. 

3. Uunipuuro

Hitaasti hautunut uunipuuro on hellän makuinen herkku.  Sen paistaminen on helppoa, eikä maitokaan pala uunissa pohjaan.  Miinuksena on pitkä kypsennysaika.  Kokeile puuron valmistamista illalla, ja tee kaksinkertainen annos.  Lisään puuroon yleensä kanelia ja keittiössä leijailee ihana tuoksu! 

Ainekset

Valitse puurovilja: kauraleseet, -ryynit ja -hiutaleet, puuroriisi tai ohrasuurimot sopivat hyvin uunipuuroon.  

Maito

Suola

(Voi)

(Kaneli)

Seuraa valitsemasi viljatuotteen mukaisia ohjeita.  175 asteissa uunissa puuron kypsyminen vie parisen tuntia.  Uunipuuro näyttää alussa todella löysältä, mutta se sakenee kyllä kypsymisen aikana. Tarjoile voisilmän ja hunajan kanssa, ja lorauta vähän kylmää maitoa reunalle.    

Plus: Napostelulautanen

Jos mitään muuta ei ehdi valmistaa ja lapsi kopistelee jo ovella, kaivele kaapeista kaikkea pientä kivaa yhdelle lautaselle.  Välipalakeksiä, pähkinöitä, rusinoita, hedelmäviipaleita, marjoja, minivoileipiä, vihanneksia ja dippi, juustokuutioita… Värikäs ja mielenkiintoinen lautasellinen naposteltavaa on ilo myös lapsen silmälle!  Taittele lautasliina ja asettele välipala tarjottimelle - sen voi jopa syödä sohvalla tai parvekkeella. 

Ajatuksella valmistettu välipala on ihana tervetulotoivotus kotiin koulupäivän jälkeen.   

Millaiset välipalat ovat teidän perheen suosikkeja?  

Kuvat: Pixabay 

Puuropaketti - oma kuva :) 

Ruoka = Rakkaus

 

Yksi aihe, joka koskettaa jokaista ihmistä on ruoka.  Zooman tätä laajaa aihetta vanhemmuuteen.  Lapsen ruokkiminen on yksi vanhempien tärkeimmistä tehtävistä. Tämän faktan luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta sitä se ei ole edes tämän päivän Suomessa. 

Mikään ei pitäisi olla tekosyynä siihen, että ei laita perheelle ruokaa.  Se on niin perustavanlaatuista huolenpitoa, että jos vanhempi ei tätä tehtäväänsä suorita, lapsi kärsii, ja asiaan puututaan myös viranomaisten puolelta.  

Muistan erään kohtaamani riippuvuuksien kanssa kamppailevan nuoren, joka ei osannut eikä suostunut syömään oikeaa ruokaa.  Hän söi vain jogurttia ja leipää, jogurttia ja leipää, jogurttia ja leipää, aamusta iltaan.  Ei ollut vaikea arvata, miten häntä oli lapsena syötetty.  

Lapsen monipuolinen ruokkiminen on rakkauden osoittamista.  Se on päivittäistä uhrautumista.  Se vaatii aikaa, energiaa, vaivannäköä, rahaa.  Siihen liittyy epäonnistumista, syyllisyyttä ja pettymyksiä.  Harva lapsi istuu aina iloisena pöydässä ja syö kiitollisena jokaisen murusen.  Ruokailut ovat kärsivällisyyttä kasvattavia tai koettelevia hetkiä perheissä.   

Ruokahetket voivat olla myös perhe-elämän parhaita hetkiä.  Haluan luoda lapsilleni kokemuksen, jossa saamme nauttia elämästä jokaisella aistilla ja se onnistuu hienosti ruokapöydän ääressä. 

Jeesus söi yhdessä ihmisten kanssa - monenlaisten ihmisten kanssa.  Hänen parhaat opetuksensa ovat usein ruokapöydän ääreltä lausuttuja.  Voisinko äitinä oppia, että samoin kun jaan kauhalla keittoa, voin jakaa arvokkaita totuuksia lapsilleni.  Siihen ei tarvita mitään virallista perhehartautta.  Yhdessä syöminen voi olla päivän paras hetki jakaa elämää ja kokemuksia.   

Lukion vanhempainillassa kerrottiin tulevan vuoden opiskelun haasteista.  Kysyin ohjaajalta tilaisuudessa: “Miten voisimme parhaiten vanhempina tukea meidän opiskelijoita?”  Hänen vastauksensa oli uskomaton yksinkertaisuudessaan ja pysäyttävyydessään.  Lukiolaiset tarvitsevat ruokaa!  Myös rohkaisua ja rakkautta, mutta: ruokaa.   

Ohjaaja kertoi, miten pari vuotta sitten he pyysivät lukiolaisia kirjoittamaan vanhempainiltaa varten ylös asioita, joita he toivoivat vanhemmiltaan.  Usea lapsi (sillä lapsia he vielä ovat) kirjoitti listaan: tee ruokaa, osta välipaloja, ruoki meitä!  Meidän lapsemme toivovat meidän laittavan heille ruokaa.  

Kun koulut alkoivat, päätin panostaa välipaloihin.  Nyt lapset rakastavat kotiintulohetkeen liittyvää välipalaa.  Kun en sitä kerran ollut valmistanut, ekaluokkalainen nosti mekkalan: missä välipala on!?  Hän lähetti myös kerran ääniviestin koulupäivän lopulla “Äiti, voisitko tehdä minulle välipalaa?”.  

Ruoka on rakkautta.  Ruoan laittaminen toiselle ihmiselle kommunikoi välittämistä ja huolenpitoa.  Ruokaa valmistava on ensin suunnitellut aterian, sitten käynyt kaupassa.  Seuraavaksi hän valmistaa raaka-aineet ja kypsentää ne.  Hän kattaa pöydän ja kutsuu muut valmiiseen pöytään. 

Perheessä moni näistä askeleista jaetaan muiden perheenjäsenten kanssa.  Ruokaan ja ateriointiin liittyy monia mahdollisuuksia olla yhdessä ja oppia. Kyllä, jokapäiväinen ruoan laittaminen voi tuntua taakalta.  Mutta sen voi myös muuttaa mahdollisuudeksi olla siunauksena muille.    

Kaikki tarvitsevat ruokaa.  Vanhempien tärkeimpiä tehtäviä on suojata lapsen fyysinen kasvu ja terveys.  Vaikka et rakastaisikaan ruoanlaittoa, voit oppia tekemään monipuolisia aterioita, ja luomaan ruokailuista perheen kohokohtia. Niin hetket pöydän ääressä ruokkivat perhettä myös henkisesti ja sosiaalisesti.   

Ruokailun siunaus voi levitä.  Kutsu vieraita teille syömään, lapsia tai aikuisia.  Tee ylimääräistä ruokaa ja kysy yksinhuoltajilta, työttömiltä tai vanhuksilta, jos he haluaisivat ottaa sitä vastaan.  Leivo ja tarjoile lämpimäisiä muille.  Rakasta ruualla!