Miten selvitä maailmanlopusta osa 2 (osa 1 löytyy täältä).
Vuosien, ehkä vuosikymmenten uurastuksen jälkeen Nooa ja Naema perheineen ovat arkissa, jonka oven Jumala sulki.
Arkki on käännekohta.
Tästä lähtien on elämä ennen, ja jälkeen.
Vanhan ja uuden välillä kulkevalla sillalla aika on suhteellinen käsite. Fyysisesti muutos voi tapahtua silmänräpäyksessä ja henkisesti kuljet vielä sillalla pitkän aikaa.
Tai ehkä henkisesti olet harpponut sillan jo päästä päähän, mutta fyysisesti olet vielä siirtymävaiheessa. Muutos vie aina aikaa.
Arkki on silta entisen maailman ja tulevaisuuden välillä. Naema ei voi kiiruhtaa sitä, ei ohjata, ei päättää mitenkään olosuhteiden suuntaa. Arkissa hän on välimaastossa.
Tämä on tärkeää aikaa.
Pitkä odotus
Neljäkymmentä päivää kestäneen rankkasateen jälkeen vedet vallitsivat maan päällä 150 päivää. Kun tuulet alkoivat kuivata vettä, kesti vielä kuukausia ennen kuin perhe pystyi lähtemään arkista.
Nooa ja Naema viettävät perheineen vuoden arkissa. He eivät pysty poistumaan sen ulkopuolelle, heidän ainoat seuralaisensa ovat oma perhe ja eläimet.
Heillä ei ole yhteyksiä ulkomaailmaan - ei ole ulkomaailmaa. Kaikki muut ihmiset koko maailmassa ovat hukkuneet.
Tällaista eristäytyneisyyttä emme olisi ehkä voineet kuvitella ennen koronaviruspandemiaa. Olemme saaneet kokea hyvin pienessä mittakaavassa sen, miltä tuntuu olla jumissa omassa kodissa, oman perheen kanssa, pystymättä tapaamaan muita ihmisiä.
Aavistivatko Nooa ja Naema kuinka pitkä prosessi itse vedenpaisumus on? Ruokaa heillä on riittävästi, joten he ovat fyysisesti hyvin varustautuneet. Arkissa olevilta vaaditaan yliluonnollista henkistä lujuutta selviytyä arkissa hyvinvoivana. Mikä auttaa heitä?
Henkinen lujuus
Jumala pelasti heidät. Tämä kokemus kantaa hetkillä, jolloin tuntematon tulevaisuus ahdistaa. Kaikkivaltias ei ole aikaan sidottu. Hän kulkee edellä ja valmistelee tilanteet, Hän on jo uudessa, erilaisessa maailmassa.
Ensimmäisinä päivinä arkissa he varmasti lepäävät paljon. Kukaan ei rakenna, kukaan ei kerää ruokaa. Kukaan ei enää huolehdi mitä matkalle otettaisiin mukaan ja miten eläimet saataisiin arkkiin. Kaikki se on tehty, ja on aikaa levätä sateen piiskatessa kattoon.
Päivittäiset rutiinit antavat mielekästä tehtävää. Heidän pitää syödä joka päivä. He huolehtivat eläimistä joka päivä. Uskon, että jokainen löytää arkista mieluisan tehtävän, jonka parissa kuluu päivittäin aikaa.
Heidän pitää käsitellä suuria tunteita kuten suru ja murhe, jotka luonnollisesti seuraavat menetyksiä. Nooa ja Naema, Seem, Haam ja Jaafet vaimoineen ovat menettäneet sukunsa ja ystävänsä. He menettivät kotipaikkansa ja rakkaan asuinympäristönsä. He menettivät kaiken entisessä elämässään - kaiken paitsi toinen toisensa ja Jumalan läsnäolon.
Voin kuvitella heidät istumassa yhdessä iltaruoan jälkeen. Eläimet on ruokittu, astiat pesty, nyt on aikaa jutella ja jakaa. Ehkäpä perheen vanhimmat johtavat keskustelua, kysellen mitä jokaiselle kuuluu ja millaisia tunteita heillä on. Puhuminen ja kuunteleminen auttaa yleensäkin erittäin paljon, ja erityisesti suurten menetysten jälkeen.
Viettävätkö he aikaa rukoillen, laulaen ja keskustellen Jumalasta? Jokailtainen kiitosvirsi, voiman pyytäminen seuraavalle päivälle ja ahdistusten jakaminen Jumalan kannettavaksi ovat hyviä keinoja käsitellä päivää. He ehkä muistelevat Nooan vanhurskaan isoisän isän Haanokin sanoja ja rohkaisevat toisiaan totuudella.
Vastuu ja kypsyys
Äiti usein virittää kodin emotionaalisen tunnelman. Toki kaikilla perheenjäsenillä on osansa hyvän ilmapiirin luomisessa, mutta äiti on usein se, johon mies ja lapset katsovat tietääkseen miten asiat ovat.
Naemalla on valinta joka aamu: miten vietän tämän päivän, millaisiin asioihin haluan kiinnittää huomiota, millaisen tunneilmapiirin luon perheeni keskelle? Uskon, että Naema rukoilee aamuisin Jumalalta apua elämään se päivä Häntä kunnioittaen. Naema on nähnyt läheltä perheitä, vaimoja ja äitejä, jotka elivät pahuudessa ja kärsivät sen lopulliset seuraukset.
Tällaisessa maailmantilanteessa kaikenlaiset tunteet epätoivosta vihaan olisivat täysin luonnollisia. Arkki vaikkakin suuri, oli silti suljettu tila, ja ehkä ahdistava kuukausien jälkeen. Mutta tunteille antautuminen olisi vienyt koko perhettä kohti huonoja valintoja. Miten ihmisten stressi heijastuisi eläimiin - arkintäysi levottomia eläimiä ei kuulosta hyvältä idealta.
Olin kerran ryhmän mukana tutustumassa maanalaisiin luolastoihin. Alussa kaikki oli mielenkiintoista ja kiehtovaa. Syvällä maan alla, ahtaassa käytävässä aloin kokea klaustrofobisia tunteita.
Mieleni teki työntää käytävän seiniä kauemmaksi, mutta eihän kivinen seinä olisi mihinkään liikkunut. Ei auttanut kuin hengittää syvään ja odottaa kärsivällisesti jonossa, että pääsimme taas ylempiin luoliin. Puhuin itselleni rauhoittavasti, ja vakuutin, että olemme menossa ylöspäin, tämä on kohta ohi.
Naema käy varmasti läpi kaikenlaisia tunteita arkissa olon aikana. Hän ei voi paeta niitä. Ne on kohdattava. Vuosien valmistautuminen Jumalan kutsuun ihmisten pilkatessa ympärillä on antanut Naemalle kypsyyttä hillitä omia tunnereaktioitaan ja ottaa käytöksestään vastuu.
Naema joutuu käsittelemään jokaisen selviytyjän kohtaaman kysymyksen. “Miksi?”
Se että vedenpaisumuksella oli selkeä syy ja täytäntöönlaittaja auttaa käsittelemään tätäkin kysymystä. Syynä oli ihmisten pahuus. Luoja, joka antaa ja ottaa elämän. Luoja antoi pahoille ihmisille vuosia aikaa tehdä parannusta. Luoja pelasti vanhurskaan Nooan perheen.
“Miksi minä?”. Selviytyjä voi kokea syyllisyyttä elossa olemisestaan. Jossain vaiheessa Naeman pitää päättää, että tiettyyn pisteeseen asti hän ymmärtää, ja sen jälkeen tulevat kysymykset ja tunteet hän voi jättää Jumalan käsiin. Kohdatessaan oman rajallisuuden ja pienuuden voi keskittyä Jumalan rajattomaan suuruuteen ja hyväksyä tilanteen.
Usko Jumalan lupauksiin tuo hänelle toivon. Tulva ei tule kestämään lopun elämää, hän tulee vielä näkemään kuivan maan. Hän saa nähdä perheensä kasvavan ja lastenlasten syntyvän. Tämä on kohta ohi.
Miksi minä?
Tässä kohdassa on hyvä tarkastella kysymystä miksi Jumala näki tärkeäksi ottaa Naeman mukaan arkkiin. Naema ei enää Raamatun mukaan synnyttänyt Nooalle lapsia. Jälkeläiset, vieläpä kaikki poikia, on jo lahjoitettu. Perinteinen vaimon rooli on täytetty.
Uskon, että Jumala tiesi Nooan tarvitsevan Naemaa seurakseen ja avukseen. Naema on omana itsenään lahja ja arvokas. Hänellä on myös lahjoja ja kykyjä, joita Nooa tarvitsee, ja joita koko perhe tarvitse. Olisiko perhe selvinnyt järjissään vedenpaisumuksen ajan, jos Naema ei olisi ollut rakastamassa ja rohkaisemassa jokaista perheenjäsentä heidän tarvitsemallaan tavalla?
Vaimo oli jo silloin Jumalan suunnitelmissa enemmän kuin synnyttäjä, enemmän kuin kodinhoitaja (miniät olisivat helposti voineet kantaa Nooalle ruoan pöytään ja pestä hänen vaatteensa). Vaimo on annettu jakamaan elämää miehensä kanssa, ja tekemään sen paremmaksi.
Nooa olisi varmasti voinut yksinkin toteuttaa ylivoimaisen tehtävänsä, Jumala oli hänen kanssaan. Mutta Jumalan suunnitelmissa miehen ei ole hyvä olla yksin. Naema oli Jumalan lahja Nooalle ja suuren tehtävän toteutumiselle.
Uusi maailma
Kun maa oli kuivunut, Jumala puhui Nooalle sanoen “Lähde arkista, sinä ja vaimosi, poikasi ja miniäsi sinun kanssasi. Ja kaikki eläimet…”
Kiinteä maa jalkojen alla, mullan tuoksu, uuden kasvun kauneus, auringonpaiste olivat varmasti hoitava kokemus jokaiselle ihmiselle ja eläimelle. Heillä on nyt tilaa, koko avara uusi maa, joka odottaa tutkimusmatkailijaa.
Orientoituminen uuteen alkaa pysähtymällä. Ylistämisellä ja kiittämisellä. “Nooa rakensi alttarin Herralle … ja uhrasi polttouhreja alttarilla.” Jumala oli pelastanut heidät maailmanlopulta. He viettävät aikaa muistellen edellistä vuotta, keskittyen Jumalaan ennen kuin alkavat asettautumaan maan päälle.
Jumalan lupaus olla enää koskaan hukuttamasta maata veden alle juhlitaan ensimmäisellä sateenkaarella. Voisi kuvitella, että tämän jälkeen kukaan ei enää koskaan halua tehdä pahaa. Sen seuraukset ovat kestämättömiä.
Mutta Jumala tietää heikkoutemme. Hän sanoo: “En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden, sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea, mikä elää, niinkuin nyt olen tehnyt. Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.”
Mitä liikkui Naeman mielessä, kun hän katselee uutta maailmaa, perhettään, alttaria, sateenkaarta?
Me emme pysty hillitsemään itseämme. Vaikka tiedämme seuraukset, valitsemme väärin. Olemme synnin orjia. On Jumalan armoa, että saamme elää ja tehdä työtä, nauttia ruoasta ja ihmissuhteista.
Tuhoamme itsemme, läheisemme, jopa luonnon. Ainoa toivomme on pyytää Jumalaa muuttamaan meidät sisimmästä lähtien, jotta voisimme tuoda maailmaan siunauksen. Uuden maailman ainoa toivo on, että ihmisestä tulee uusi luomus. Vaimon siemen, joka murskaa käärmeen pään murskaa myös meidän taipumuksemme pahaan ja tuhoon.
Maailma muuttui. Eläimet pakenevat ihmistä, ilmasto on erilainen, he eivät tunnista maanmuotoja. Jumala antaa heille eläimet ravinnoksi, mutta suojaa ihmishengen “sillä Jumala on tehnyt ihmisen kuvaksensa”. Sama kehotus olla hedelmällisiä ja lisääntyä jatkuu tässäkin maailmassa.
Raamatussa ei tämän jälkeen mainita Nooan vaimoa. Nooa eli vedenpaisumuksen jälkeen 350 vuotta, ja hänen poikansa Seem, Haam ja Jaafet sukuineen levittäytyivät maan päälle.
Pohdintoja
Kertomukseen vedenpaisumuksesta viitataan useaan kertaan Uuden Testamentin puolella.
Naema eli uskollisena siinä maailmanajassa, jonne Jumala oli hänet asettanut. Me elämme tätä päivää ja voimme luottaa Jumalan suunnitelmaan, että tämä on juuri sitä aikaa, jossa meitä tarvitaan. Saamme pitää esillä pelastusta hukkuvan maailman keskuudessa.
Naema joutui kohtaamaan äärettömän vaikeita asioita ja käsittelemään kipeitä tunteita, huolehtien samalla perheestään. Miten hän siitä oikeasti selvisi? Emme voi tietää, mutta olen yrittänyt kirjoittaa naisesta, joka tunsi Jumalan henkilökohtaisesti ja joka päätti uskoa.
Mekin kamppailemme pahuuden ja väkivallan täyttämässä maailmassa. Voimme vaeltaa Jumalan yhteydessä niinkuin Haanok, niinkuin Nooa, niinkuin Naema.
Arkki, jota me tänään rakennamme on elämä, joka tiedostaa olevansa matkalla. Elämä, joka kulkee kohti uutta, kaunista maailmaa, joka ei ikinä tuhoudu. Arkkimme kestää ja vie meidät perille.
Väliaikainen julistaa ikuisuudesta.
Nooan ajan ihmiset keskittyivät näkyvään ja se tuhosi heidät. He luulivat maanpäällisen elämänsä olevan ainoa, joka heillä on.
Tämän päivän maailmaa ei tuhoa enää Jumala, vaan ihminen itse. Pelastuneilta vaadittiin silloin vain uskoa, ja se on tänäänkin meille tarjolla, lahjana, jota saamme jakaa eteenpäin.
-Kertomus löytyy 1 Moos 7-9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa keskustelemaan!