Uskonpuhdistus, Luther ja parannuksen teko

Tänään, lokakuun 31. päivä vuonna 1517 Martin Luther naulasi 95 teesiään Wittenbergin kirkon oveen.   Hän kirjoitti latinaksi tarkoituksenaan väitellä kollegoidensa, yliopiston professoreiden kanssa ane-kaupasta – joka oli muodostunut aikamoiseksi katolisen kirkon liiketoimeksi vuoteen 1517 mennessä.

Nimetön henkilö käänsi teesit saksan kielelle, ja ne levisivät nopeasti ympäri maata aloittaen myllerryksen kirkon sisällä. 

Löysin netistä teesit, ja uskonpuhdistuksen päivän kunniaksi haluan kiinnittää huomion Lutherin ensimmäiseen teesiin (suomennos oma):

”Kun Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus sanoi ”Tehkää parannus”, hän tarkoitti, että uskovan koko elämän tulisi olla parannuksen tekoa.”

Monet mieltävät parannuksen teon olevan kerran tapahtunut uskoontulon hetki.  Mutta synnistä pois kääntyminen ja ilosanoman uskominen ei ole vain hieno aloitusseremonia uskovan elämässä. Sen tulisi olla osa päivittäistä kristinuskoa.  Evankeliumi on jokaista päivää ja jokaista hetkeä varten.  

Parannuksen tekeminen on synnistä pois kääntymistä...joku on kutsunut sitä täyskäännöksen tekemiseksi.   Mutta jos se olisi vain kerran elämässä tapahtuva käännös, niin miksi sitten huomaan tekeväni  syntiä päivittäin, miltei hetkittäin?  Enkö ole enää uskossa kun tein taas vastoin Jumalan Sanaa?  Olenko liian heikko tälle uskon tielle?  Enkö osaakaan elää niinkuin kristittyjen tulisi elää?  Miksi käännyn taas syntiin päin?

Parannuksen teko, synnistä pois kääntyminen kyllä aloittaa oikean liikesuunnan elämässä.  Pois synnistä.  Tärkeää – tärkeämpää- on kuitenkin se, kenen puoleen käännymme, kun täyskäännöksen teemme.  Jeesuksen Kristuksen puoleen. 

Jeesuksen käytyä kasteella ja oltua kiusattuna erämaassa hän aloitti työnsä sanoilla: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle". Kun Jeesus puhui seitsemälle seurakunnalle Ilmestyskirjassa, usea seurakunta sai kuulla sanat ”tee parannus”.  Nämä olivat siis Jeesuksen sanat uskoville; seurakunnille.  

Ensimmäisestä saarnastaan viimeiseen Jeesus kutsuu meitä tekemään parannusta.  Kääntymään Hänen puoleensa.  Toden totta, kun teemme väärin, meitä kutsutaan tunnustamaan ja kääntymään Jeesuksen Kristuksen puoleen.  Mutta me tarvitsemme parannusta tekevää sydämen asennetta myös kun teemme oikein; Tim Keller kirjoittaa, että kristittyjen tulee tehdä parannusta myös hyvistä teoistaan...ettei mikään tule meidän elämässämme ansiottoman armon tilalle. 

Sinä et voi ostaa pelastusta etkä armoa, et ane-kaupoilla etkä hyvillä teoilla ja moitteettomalla elämällä. Ne ovat Jumalan lahja. 

Vanhurskas on elävä uskosta!  

Hyvää Uskonpuhdistuksen Päivää!

Pari aiheeseen liittyvää linkkiä täällä ja täällä.  

Kotona olo tappaa luovuuden?

Yleisesti luovia ihmisiä ja luovuutta ihaillaan. Tavallinen ja tasapaksu on turruttavaa. Millainen ihminen on luova? Millainen tekeminen on luovaa?

Kaunis kortti

Puhutaanko Raamatussa luovuudesta?   Millaista on kristillinen luovuus?  Mitä on luovuus sisimmältään? 

Olen lukenut muutamaa kristittyä kirjailijaa aiheesta luovuus ja se on herättänyt joukon kysymyksiä ja ahaa-elämyksiä.   Erityisesti miten käyttää tai oppia käyttämään luovuutta naisena, kotona, arkipäivässä.  Näihin mietintöihini liittyy vahvasti naisen asema kotinsa hoitajana.  Kuinkahan monta kertaa vauvalehtien nettikeskusteluissa tulee esiin seuraavanlainen asenne:  ”Voisihan sitä kai olla kotiäitinäkin, mutta alkaa olemaan tylsää tämä ainainen kotona olo.  Jos laittaisi lapsen hoitoon ja lähtisi töihin.”

Jumalan pelastussuunnitelmassa avioliitolla ja perheellä on tärkeä osa.  Ja vihollinen tietää sen; ei kai ole mitään instituutiota, jota vastaan Saatana olisi hyökännyt yhtä voimakkaasti kuin perhe, perheen rakenteet ja avioliitto.  Perhe ja perhesuhteet ovat kuitenkin tapa, jolla Jumala haluaa välittää pelastuksen tuleville sukupolville.  Rikkinäisistä perheistä tulee rikkinäisiä ihmisiä, ja vaikka Jumala voi parantaa ja hoitaa särkyneimmänkin ihmissielun ehjäksi  todisteena Hänen voimastaan,  suurin todistus Jumalan uskollisuudesta ilmenee sukupolvesta toiseen siirtyvässä uskossa.

Tärkein paikka, jossa elät evankeliumia arkipäivässä todeksi, on kotisi.  Tärkeimmät ihmissuhteet, joissa olet todistuksena Pyhän Hengen muuttavasta voimasta, on perheenjäsentesi kanssa.    

Kun aloitin blogini, kävin läpi Tiituksen kirjeen toisen luvun paikkaa, jossa puhutaan kristityn naisen tehtävistä.  Koko luvussahan puhutaan siitä, millaista on terveen opin mukainen elämä.   Ohjeet löytyvät sekä mieheille että naisille, nuorille ja vanhoille.  Jos sinulta kysyttäisiin mitkä ovat seitsemän tärkeintä asiaa, jota nuoren kristityn naisen tulee oppia elääkseen Jumalan tahdon mukaisesti, millaisen listan kirjoittaisit?

Mieti hetkisen.  Laittaisitko listalle Raamatun luvun?  Joka päiväisen tai vielä paremmin, joka hetkisen rukouksen?  Evankeliointireissut, todistamisen ja aktiot?  Säännöllisen kirkossakäynnin?  Vapaaehtoistyön seurakunnassa?  Kaikki tärkeitä asioita kristityn elämässä.

 

Tiitukselle Paavali kirjoittaa listan naisia varten,  Jumalan oppisuunnitelman, joka nuorten naisten tulee oppia:    

1.       Rakasta miestäsi

2.       Rakasta lapsiasi

3.       Ole puhdas (seksuaalimoraali)

4.       Ole siveä (itsehillintä)

5.       Hoida hyvin kotisi

6.       Ole lempeä

7.       Alistu miehesi tahtoon

( Jos sinua kiinnostaa lukea, mitä kirjoitan jokaisesta ylläolevasta aiheesta, löydät linkit täältä.)

Tämä lista on erittäin perhe- ja kotikeskeinen.  Voimme siis päätellä, että naisella on erittäin tärkeä paikka kotona perheen keskellä.   Ja palatakseni tuohon tunteeseen, joka vaivaa montaa nuorta vaimoa/äitiä, eli ”kotona on tylsää”, ja ajatuksiini luovuudesta, haluan yhdistellä näitä aiheita. 

Pari viikkoa sitten minulla oli tosi tylsä lauantaipäivä kotona.  Olin ärtynyt ja mikään ei tuntunut mielenkiintoiselta.  Tiesin kuitenkin, että oma asenteeni oli erittäin itsekeskeinen.  Mies ja lapset eivät tehneet mitä halusin, miten halusin, eivät yrittäneet miellyttää minua.  Kukaan ei soittanut, kukaan ei kutsunut mihinkään.  Kaikki tuntui vastenmieliseltä.  Siinä ”tylsyydessä” oli määrittelevänä asenteena oman navan ympärillä pyöriminen ja sen miettiminen, miten minulla olisi kivaa.  Mikä viihdyttäisi minua?  Kuka viihdyttäisi minua?  Voikohan olla, että ”tylsä” päivä on sellainen, jossa mietin itseäni ja omaa huvitustani  ja unohdan mukavasti toiset ihmiset ja jopa Jumalan, elleivät he sitten tee jotain minun hyväkseni. 

Jos viettäisin päiväni niinkuin Jumala haluaa minun ne viettävän, en usko, että kokisin montaa tylsää hetkeä.  Kristuksen seuraajana olen toisten palvelija.  Unohdan oman itseni toisten ihmisten vuoksi.  Huolehdin toisten tarpeista ja haluan tuoda heille iloa.  Kotona saan palvella miestäni ja lapsiani ja palvelemista voi ulottaa naapureihin, ystäviin ja seurakunnan jäseniin, voimien mukaan.  Jos oikeasti ajattelet toisia ihmisiä ja miten voisit olla heille siunaukseksi, eihän sinulla voi olla tylsää!  Ja tässä astuu näyttämölle luovuus, taide ja lahjojen käyttäminen.  

Mistä luovuus saa alkunsa?  Kristillisen elämän luovuuden lähde on sama kuin fyysisen elämämme lähde:  Luoja,  Elohim.  Hän luo.  Ensimmäisen Mooseksen kirjan alku on tuttu:  Alussa Jumala loi taivaan ja maan.  Kun tapaamme Jumalan ensimmäistä kertaa, Hän on aktiivinen, Hän on luomassa jotain.  Ex nihilo, tyhjästä, Jumala puhui olemisen.  Hän ”ajatteli” maailman, käytti mielikuvitustaan ja loi sanallaan sen olemaan.  Me ihmiset emme luo samalla tavalla, tyhjästä, mutta luotuna Jumalan kuvaksi me ”teemme” tällä samalla periaatteella.  Leanne Payne kirjoittaa luovuutemme alkavan ajatuksesta, jonka näemme mielessämme (kuvittelemme): maalaus, rakennus, kirjaprojekti.  Me pystymme näkemään taideteoksemme lopputuloksen, päämäärän, ehkä vielä hämärästi.  Tekijöinä näemme vaivaa, jotta paljastaisimme työn, jolla on jo muoto (vaikkakin vain mielikuvituksessamme) ja siten on olemassa, meistä erillisenä asiana.  Jos olemme kristittyjä, tiedämme luovuudellamme olevan lisäulottuvuuden, koska tiedämme Luoja-Jumalan Hengen tekevän työtänsä meidän kanssamme tuoden siihen Hänen valoaan. 

C.S.Lewis on sanonut kirjoittamisestaan, että kaikki alkuperäisyys on Jumalan omaisuutta.  Hän näki itsensä tekemässä työtään yhdessä Jumalan Hengen kanssa niin, että Henki laskeutui hänen ylleen ja teki työn.  Hän sai olla instrumenttina ja Jumala oli hänessä. 

Kristityt taiteilijat ymmärtävät inspiraationsa lähteen olevan Jumalassa.  Taiteilijat, jotka ovat kaukana kristittyjen todellisuuden ymmärtämisestä, myöntävät tämän saman ulkopuolisen inspiraation periaatteen.  Inspiraatio ja työn todellinen syvyys tulee jostain heidän ulkopuoleltaan.   Kreikkalaisilla oli esimerkiksi Muusat; yhdeksän jumalatarta, joiden uskottiin inspiroivan runollista tai tieteellistä neroutta.  Taiteilija ei siis ole luoja.  Hän lähinnää löytää ja paljastaa työn, joka on jo olemassa.

Minua on aina ihastuttanut kertomus Ilmestysmajan rakentamisen aloituksesta.  Toisessa Mooseksen kirjassa luvusta 25 lähtien Jumala antaa tarkan kuvauksen pyhäköstä ja sen kaluston valmistamisesta.  Hän oli todellakin nähnyt valmiin pyhäkön viimeistä yksityiskohtaa myöten mielessään.   En usko, että Mooseksen piti tuskailla minkään yksityiskohdan kanssa.  Kaikkein vaikuttavinta on kuitenkin se, että Jumala oli jo valinnut oikeat henkilöt tekemään työn ja antanut heille lahjaksi työhön tarvittavan luovuuden:  

”Katso, minä olen nimeltä kutsunut Besalelin, Uurin pojan, Huurin pojanpojan, Juudan sukukunnasta; ja minä olen täyttänyt hänet Jumalan hengellä, taidollisuudella, ymmärryksellä, tiedolla ja kaikkinaisella kätevyydellä sommittelemaan taidokkaita teoksia ja valmistamaan niitä kullasta, hopeasta ja vaskesta, hiomaan ja kiinnittämään kiviä ja veistämään puuta, tekemään kaikkinaisia töitä.  Ja katso, minä olen antanut hänelle apulaiseksi Oholiabin, Ahisamakin pojan, Daanin sukukunnasta, ja olen antanut kaikkien taidollisten sydämeen taidollisuuden tehdä kaikki, mitä minä olen sinun käskenyt teettää...” 2 Moos 31:1-6

Sinulla on taitoja ja lahjakkuuksia, joilla voit tuoda iloa ja yllätyksiä perheesi elämään.   Naisena sinulla on monia vastuita perheen ja kodin hoitamisesta.  Miten voisit olla tuomassa askareihisi Jumalallista inspiraatiota ja luovuuden virtaa?  Uskon nimittäin, että jos näet työsi kotona loputtomana mahdollisuutena toteuttaa luovia ajatuksiasi ja tuoda kauneutta ja taidetta arkielämään, se lakkaa olemasta tylsää puurtamista.  Älä sano, että sinulla ei ole taiteellista silmää eikä luovuutta.  Jokaisella on.  Ja jokainen voi niitä anoa Jumalalta, kaiken luovuuden isältä!

Edith Schaeffer kirjoittaa kirjassaan The Hidden Art of Homemaking kuinka jokapäiväiset tehtävät ja askareet kotona voivat olla pohjana luovuuden ilmaisemiselle ja taiteelle.  Hän kutsuu tällaista luovuutta piilossa olevaksi taiteeksi.  Kirjassaan hän käy läpi useita eri taidemuotoja ja kirjoittaa käytännön esimerkkejä siitä, miten voimme käyttää luovuutta kotielämässä.  Erityisesti minulla jäi mieleen ruoan tarjoileminen kauniisti.  Mehän syömme joka päivä; siitä ei siis pääse.  Mutta sen sijaan, että laittaisit suolakurkkupurkin pöytään ja kutsut sitä kattaukseksi, vietä jonkin aikaa miettien, miten saat ruokahetkestä sellaisen, joka ruokkii kaikkia aisteja.  Tuoksut (hyvä ruoka, tuoksukynttilät, suitsuketikut?), värit (houkutteleva annos, kivat astiat, kukkia, kauniit lautasliinat, pöytäliina?), kuulo (musiikkia taustalla?), maut (kotona tehty leipä, jälkiruoka, salaatit?) ja muu tunnelma (televisio kiinni, kotoisa valaistus, keskusteluaiheet?)...monet näistä ovat hyvinkin nopeita toteuttaa ja ei siihen edes tarvita ihmeellistä sisustussilmää. 

Ei ihan tavallinen ruokatarjoilu

Edith myös rohkaisee käyttämään taidetta heti, ei sitten kun on enemmän aikaa tai parempia mahdollisuuksia tai ylimääräistä rahaa.  Laula kotona, jos osaat soittaa jotain instrumenttia, soita!  Piirtele, kirjoita pieniä viestejä perheenjäsenille, nauti erilaisten luomusten tekemisestä....ihan vain sen vuoksi, että luominen ja taide tekee meille hyvää.  Kristityillä tulisi olla monin verroin rakkautta kauneuteen ja luovuuteen, koska meidän Luojamme selvästikin nauttii monipuolisuudesta ja kauneudesta.  Jumala olisi voinut luoda vain muutaman erilaisen kukan, puun, linnun ja perhosen, mutta meillä on luonnossa tuhansia esimerkkejä Jumalan uskomattoman kauniilla tavalla ilmenevästä luomishalusta.  Kristityn kodin tulisi kuvastaa tätä kauneutta ja luovuutta, kukin persoonallisella tavallaan.  Luovuus ei ole ajanhukkaa ja turhuutta; meidät on luotu Luojan kuvaksi; luomaan.   

Kotia voi oppia hoitamaan, luovutta voi oppia käyttämään.  Älä syytä kotona olemista luovuuden tappamisesta.  Päinvastoin ota asenteeksi: mitä enemmän aikaa vietät kotona, sitä enemmän aikaa sinulla on luomiseen ja taiteeseen. Ehkä kirjoitan seuraavaksi käytännön puolesta; miten opetella luovaksi kotona ja lasten kanssa...mutta nyt haluan muistuttaa sinua:  nauti taiteesta, nauti luovuudesta ja ala käyttämään lahjojasi heti tänä iltana!  Katsele, kuuntele tai tee jotain kaunista ja virkistävää tänä viikonloppuna. 

 

p.s. vietin tuon tylsän ja ärsyttävän päiväni lukemalla dekkaria.  Sinällänsä tarpeellista aivojen narikkaan heittämistä, mutta asenteeni oli olla itsekkäästi nenä kirjassa ja jättää toisten tarpeet huomiotta. Kuinkahan paljon tyydyttävämpää olisi ollut leipominen (koko perhe ilahtuu aina kun leivon), kortin kirjoittaminen ystävälle, kävelylenkki perheen kera luonnossa tai lautapelin pelaaminen lasten kanssa...?

Kirja tyttöjen vanhemmille ja linkki teinien vanhemmille

Löysin linkin tällaisen kirjan esittelysivulle.  Onko joku teistä lukenut jo tämän kirjan?  Liittyy aiheeseen, josta viimeksi kirjoitin; lasten suojelemiseen pahalta.  Tässä vielä erityisesti puhutaan tytöistä ja kuinka varjella tyttöjen lapsuutta liian aikaiselta seksualisoitumiselta.  Taitaa päästä toivelistalle...ainakin kirjastosta yritän löytää ja jos on tosi hyvä ostan omaksi! 

Kirja tyttöjen vanhemmille

Minne pikkutyttöni katosi? - Kuinka varjella tyttöjen lapsuutta

"Kun jo alakouluikäiset tytöt haluavat laihduttaa, meikata tai käyttää topattuja liivejä, sopii kysyä, minkälaista naisenmallia kulttuurimme tytöille tarjoilee.
Yliseksualisoitunut yhteiskunta ei enää näytä jättävän tilaa lapsuudelle, nuoruudelle ja kasvulle. Kuinka suojata tyttöä median vahingollisilta viesteiltä, joita tämä on liian nuori ymmärtämään?
Jos ulkonäköä, seksuaalisuutta ja ennenaikaista aikuistumista korostavat arvot nousevat nuoren elämässä hallitseviksi, johtaa se helposti huonoon itsetuntoon, ahdistuneisuuteen, syömishäiriöihin tai jopa itsetuhoiseen käyttäytymiseen.
Käytännönläheinen teos opastaa vanhempia miten suojella tytön lapsuutta, vahvistaa hänen itsetuntoaan ja ohjata hänen kasvuaan tasapainoiseksi ja itseään kunnioittavaksi naiseksi."

Toinen linkkivinkki tässä myös:  luin hyvän artikkelin siitä, miten kasvattaa lapset ja teinit niin, että he alkavat seurustella mahdollisimman myöhään.  Kirjoittaja antaa hyviä näkökulmia siihen, miten nuoret yläasteikäiset teinit eivät tarvitse seurustelusuhteita, vaan aikaa ja tekemistä erilaisissa ystäväporukoissa.  He myös tarvitsevat vanhempiaan, ja siihen artikkeli antoi hyviä vinkkejä! 

Seurustelun aloittaminen kuuluu siihen ikään, kun nuori on jo valmis valitsemaan avioliittokumppania; eli olet liian nuori seurustelemaan, jos olet liian nuori menemään naimisiin!  Mitä mieltä olet? Onko sinusta seurustelu vain hauskaa yhdessäoloa vai tutustumista mahdolliseen tulevaan puolisoon?  (Anteeksi taas englanninkielinen blogi, mutta kun en meinaa löytää suomenkielellä yhtä hyviä juttuja!).  Oletko itse seurustellut paljon yläasteikäisenä?  Aloititko seurustelun myöhemmin?  Mitä ajatuksia herättää se, että nuoret lupaavat olla aloittamatta seurustelua ennen kuin ovat täysi-ikäisiä?  Opettivatko sinun vanhempasi seurustelusta ja sen tarkoituksesta, kuulitko siitä opetusta seurakunnan nuortenilloissa vai olitko täysin kavereiden ja median "kasvatuksen" varassa? 

Tämä on mielenkiintoinen aihe! :)  Olen kiitollinen, että löydän tällaisia aiheita kun omat tyttäreni ovat vielä  hyvin nuoria! 

Suojele lastasi pahalta

Free Digital Photos

Jatkan sarjan Totuus vs. Valhe kirjoittamista.  Uusille lukijoille tervetuloa mukaan ja tiedoksi:  olen lukenut Nancy Leigh DeMossin kirjoittaman kirjan ”Valheita, joita naiset uskovat – Totuus,joka vapauttaa heidät”.  Kirjailija käy läpi laajan kirjon valheita, joita hän on työssään huomannut kristittyjen naisten uskovan.  Valheet ovat usein totuuden hienoisia muunnoksia, ja meidän voi olla vaikea erottaa mikä on Jumalan Sanaa, mikä omia ajatuksiamme ja mikä maailman arvoja ja vihollisen syöttämää valhetta.  Kirjassa hän paljastaa valheet ja nostaa esiin mitä Jumalan Sanassa on niistä sanottu.  Olen nauttinut kirjasta todella paljon ja palaan siihen usein!   Ostin sen alunperin Kindle-versiona, mutta nyt minulla on sekä kirja että siihen kuuluva opiskeluopas. 

Aiemmin läpikäymäni aiheet löytyvät täältä:  Valheet, joita uskomme Jumalasta, itsestämme, synnistä, tärkeysjärjestyksistä ja avioliitosta. 

Seuraava luku kirjassa käsittelee valheita, joita olemme uskoneet lapsista.  Tässä ovat valheet, jotka Nancy Leigh DeMoss käsittelee luvussa:

·         On meistä kiinni päättää perheemme lapsiluku.

·         Lapset täytyy altistaa ”tosielämälle”, jotta he oppivat toimimaan ”oikeassa maailmassa”.

·         Kaikki lapset käyvät läpi kapinavaiheen.

·         Tiedän, että lapseni on kristitty, koska hän vastaanotti Kristuksen varhaisella iällä.

·         Me emme ole vastuussa siitä, millaisia lapsistamme kasvaa. 

Eikö ole mielenkiintoinen lista! Tunnistatko kaikki nämä väitteet valheeksi?  Useat näistä aiheista on kiihkeiden väittelyjen kohde ja moni ei halua ”sekaantua” toisten perheiden päätöksiin ja valintoihin, ei  edes uskomuksiin.  Mutta jos nämä väitteet todella ovat kaikki valhetta, eikö olisi hyvä tietää ennenkuin on liian myöhäistä?   

Valitsen tapani mukaan väitteistä yhden ja pohdiskelen sitä täällä blogissani.  Koska meidän lapset on vielä nuoria, en aio kirjoittaa kapinavaiheista ja teinien kasvatuksesta.  Ehkä sitten kymmenen vuoden päästä olisi jo jotain painoarvoa sanoillani!  Päätin kirjoittaa ensimmäisestä valheesta;  siitä kuka päättää perheen lapsiluvun.  Olin jo aloittanut kirjoittamisen, kun tuli vahvasti mieleen, että vaihdankin aiheen tuohon lasten suojelemiseen tosielämältä ja mihin kaikkeen lasta voi altistaa.  Olen kirjoittanut aiemmin perheen lapsiluvusta ja kuka siitä päättää, voit lukea ajatuksiani aiheesta täällä!

Lasten pääasiallinen kasvatus kuuluu vanhemmille.  Kun katselet omia lapsiasi, muista, että sinä ja lastesi isä olette vastuussa kaikesta; siitä mitä he syövät, milloin he menevät nukkumaan, katsovatko he televisiota ja mitä he sieltä katsovat, kenen kanssa he leikkivät ja miten he pukeutuvat.  Vanhempien vastuu ja rooli on ainutlaatuinen.  Opetat lapsillesi asioita, joita et opeta muille ihmisille.  Neuvot, käsket, ohjaat ja kiellät. 

Nancy aloittaa luvun muistuttamalla, että aivan niinkuin Saatana petti Eevan ja houkutteli hänet syömään kielletystä hedelmästä, se houkuttelee sinua  äitinä antamaan lastesi kokeilla ns. kiellettyjä asioita.  ”Kun maistat tätä hedelmää, opit jotain, jota sinun tulee tietää!” (1 Moos 3:5).  Ja kyllähän Eevan silmät aukenivatkin ja hän oppi jotain, jota ei ollut aikaisemmin tiennyt – pahan läsnäolon.  Tuloksena Eevan elämään astui häpeä, syyllisyys, ero Jumalasta ja miehestään.     

Jumala ei tarkoittanut, että me tuntisimme pahan kokemalla sen henkilökohtaisesti.  ”...minä tahtoisin teidän olevan viisaita hyvään, mutta taitamattomia pahaan.” (Paavali Roomalaisille 16:19).  Mutta kukapa ei ole törmännyt seuraavanlaisiin ajatuksiin: ”Sinun lastesi täytyy maistaa sitä itse.  Et voi suojella heitä tosi elämältä.  Jos et anna heidän kokea asioita, heistä tulee naiiveja, he eivät selviä elämässä eivätkä sulaudu joukkoon.”

Ja eikö vain kummitelekin tietty omituisuuden pelko mielessä kun mietit omaa elämääsi tai lastesi elämää.  Ei ole helppoa olla erilainen.  Ei ole hauskaa olla tietämätön.  Suuri pelko on naurunalaiseksi joutuminen.  Kun olin viidennellä luokalla tuli jollain tunnilla sivupuheeksi huumeet, ja nolona seurasin kuinka joillakin luokkakavereilla oli oikeaa tietoa huumeista...minulla ei ollut aiheesta harmaata hajuakaan.  Tämä tilanne on jäänyt mieleeni, ja kaksikymmentä vuotta myöhemminkin pystyn sen muistamaan.  Olin naiivi, tietämätön. 

Meidän tehtävämme ei ole kuitenkaan kasvattaa lapsia, jotka sopeutuvat joukkoon ja jotka ”selviävät” maailmassa.  Haasteenamme on kasvattaa lapsia, jotka rakastavat Jumalaa täydestä sydämestään, sielustaan, mielestään ja voimastaan; joilla on elävä, henkilökohtainen Jumalasuhde kunnossa.  Nancy sanoo, että kristittyjen vanhempien ei pitäisi tyytyä kasvattamaan vain ”hyviä” lapsia, vaan lapsia, jotka innokkaasti ottavat Totuuden vastaan; lapsia, jotka rakastavat vanhurskautta ja vihaavat pahaa; lapsia, joita Jumala voi käyttää muuttamaan tätä maailmaa.   

Se voi tarkoittaa sitä, että suojelet lapsiasi asioilta, jotka tuntuvat ”normaalilta” tänä päivänä.  Mutta tiesitkö, että jokaisen sukupolven on täytynyt tehdä ratkaisunsa kun he ovat kasvattaneet lapsiaan.  Tätä aihetta pohdiskellessani löysin lainauksen John Charles Rylen kirjasta ”The Duties of Parents”.   Suomennan sen tähän:

”Arvokkaita, tietenkin, ovat nämä pienokaiset silmissäsi; mutta jos todella rakastat heitä, ajattele usein heidän sielujaan.  Minkään ei tulisi huolettaa sinua niin paljoin kuin heidän iankaikkinen kohtalonsa.  Ei mikään osa lapsissasi tulisi olla sinulle niin rakas kuin se osa, joka ei koskaan kuole.

Tämän ajatuksen tulisi olla ylimpänä kaikessa mitä teet lastesi hyväksi.  Joka askeleen, jonka otat, jokaisessa suunnitelmassa ja tilanteessa ja järjestelyssä mikä liittyy lapsiisi, älä jätä tätä suurta kysymystä pois: Miten tämä vaikuttaa heidän sieluihinsa?

Todellisen kristityn ei pidä olla nykyajan ”muotien” orja, jos hän haluaa kasvattaa lapsensa taivasta varten.  Hänen ei pitä tyytyä opettamaan ja neuvomaan heitä tietyillä tavoilla, vain koska niin on tapana, tai sallia heidän lukea kyseenalaisia kirjoja vain siksi, koska kaikki lukevat niitä, tai antaa heidän muodostaa pahoja tapoja, vain koska ne ovat tämän päivän tapoja.  Hänen täytyy kasvattaa pitäen silmällä lastensa sieluja.  Hänen ei pidä olla häpeissään kun toiset kutsuvat hänen lastenkasvatustaan oudoksi ja kummalliseksi.  Entä jos se onkin?  Aika on lyhyt – maailman tavat tulevat ja menevät.  Se, joka on kasvattanut lapsensa taivasta varten, maailman sijasta – Jumalaa varten, ei ihmisiä varten – hän on se vanhempi, joka on loppujen lopuksi viisas.”

J.C.Ryle kasvatti viisi lastaan 1800-luvulla, mutta hänen neuvonsa ovat ajankohtaisia kaksisataa vuotta myöhemminkin.  Nancy vertaa lasten suojelemista herkkien taimien kasvattamiseen.  Kukaan ei laita kasvien taimia ulos helmikuun pakkasilla, jotta ne karaistuisivat ja oppisivat selviämään kylmässä.  Meillä  on kasvihuoneet taimien kasvattamista varten – jotta voisimme taata optimaaliset olosuhteet kasvamiseen.  Sitten kun kasvi on vahva ja sen juuret ovat kehittyneet, ne voidaan istuttaa ulos. 

”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” (Roomalaisille 12:2).   

Nancy ei tapansa mukaan anna mitään suosituksia eikä ohjeita mitä välttää lasten kasvatuksessa.  Hän rohkaisee äitejä rukoillen tarkkailemaan elämäänsä ja ympäristöään ja sitten tekemään päätökset Jumalan Sanan ohjeiden mukaan.  Itse koen, että yksinkertainen, hiljainen elämä, jossa pääpaino on rakastamisella, on lapsille hyvää ja riittävää.  Rakkauden oppiminen alkaa siitä, että vanhemmat rakastavat lasta ja opettavat hänelle, että Jeesus rakastaa häntä.  Sitten opitaan rakastamaan Jumalaa ja lähimmäisiä.  Kaikki tämä on vuosien työtä, mutta jokaisen pienen ja suuren päätöksen pitäisi olla J.C. Rylen ohjeiden mukaan tähtäämässä samaan päämäärään: lapsen sielun pelastukseen. 

Opiskeluoppaassa on kaksi kysymystä, joiden avulla voimme pohdiskella asiaa.  Laitan ne tähän:

1.       Vaikka Jumala ei tarkoita, että opimme tuntemaan pahan kokemalla sen omassa elämässämme, lapsiemme tulee ymmärtää, että paha on olemassa ja oppia erottamaan hyvä pahasta.  Kuinka vanhemmat voivat kehittää tämän kaltaista arvostelukykyä ilman, että lapset altistetaan sellaisten vaikutusten alaiseksi, joista heitä pitäisi suojella?

2.        Lue Matteus 5:13-16.  Mitkä ovat joitain käytännön tapoja, joilla voit antaa lapsillesi näyn olla vanhurskaita vaikuttajia epävanhurskaassa maailmassa?

Olisi mukava kuulla myös teiltä, lukijat, kokemuksia!  Mitä sinun vanhempasi tekivät oikein tai väärin kun kasvattivat sinua?  Millaisia päätöksiä sinä teet lastesi elämän suhteen, jotka voivat olla erilaisia tai radikaaleja tässä ajassa? 

”Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin setri.  He ovat istutetut Herran huoneeseen, he viheriöitsevät meidän Jumalamme kartanoissa.  Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat.” Psalmi 92:13-15

Mistä löytää peittävä uimapuku?

Elloksen mekkouimapuku

Tunnen itseni oikein ajan tasalla olevaksi.  Aion nimittäin kirjoittaa lisää uimapuvuista!  No, itse asiassa erään lukijan kommentin perusteella aloin katsella netin kautta löytyviä säädyllisiä eli peittävämpiä uimapukuja.  Ja kyllähän uimapukuja voi käyttää vuoden ympäri...eihän sitä koskaan tiedä milloin tulee pikainen lomalle lähtö lämpimään maahan!  Tai ehkä arkisemmin: lapset haluavat uimahalliin...

Huffintong Post kirjoitti eräässä artikkelissaan, että säädylliset uimapuvut eivät ole enää vain hurskaitten ja hartaiden harrastus.  Monenlaiset syyt aktiivisista vesi-harrastuksista aurinkosuojaan saavat naiset hakemaan uimapukuja, jotka pysyvät päällä kovemmassakin menossa ja peittävät vartaloa enemmän kuin neljän pikkiriikkisen kolmion verran.

Peittäviä uimapukujahan saa ihan pitkähihaisista ja nilkkoihin asti ulottuvista musliminaisten puvuista kaksiosaisiin säädyllisiin uima-asuihin.  Aika hintavaksi uima-asut voivat kyllä muodostua, mutta minulla ei ainakaan uimapuvut ole käytössä kuluneet.  Koon kasvaminen vaihtuminen saa useimmiten ostamaan uuden... Tässä muutama kuva, joista kyllä huomaa, että säädyllisyyttäkin on monen asteista maailmassa *teksti on vanha, joten kuvat eivät välttämättä näy.

Löytyy Australiasta

Hintana $ 114

Yläosa $39

Alaosa $ 25

Plussakokoja

Hakusanoina käytin "modest swimwear".  Jos klikkaat haussa kuvat näkyviin, saat yhdellä silmäyksellä pian selville millainen uimapuku sinua miellyttäisi.  Hintaahaan näille näytti olevan, toisaalta monilla sivuilla oli alet menossa...joskus kannattaa ostaa sesongin ulkopuolella!  Riippuu sitten ihan sivuista, toimittavatko ostoksia Suomeen asti.

Seuraavat kuvat Suomen markkinoilta, hakusanoina "peittävä uimapuku":

Ellokselta 44,95 e

Sunmarin uimapuku 

Finnwearin uimapuku

Löysin suomalaisesta tarjonnasta halvempia hintoja, mutta toisaalta (luonnollisesti) vähemmän valikoimaa.  Ei ole helppoa kai tuon uimapuvun ostaminen ikinä, mutta jos haluaa peittävämmän ja säädyllisemmän uima-asun, sitä täytyy valitettavasti hakea tarkemmin.  

Tässä siis ihan muutama esimerkki, mitä nyt pikaisesti löysin...en ole mikään muotibloggaaja! :)

Mistä olet löytänyt siveitä uimapukuja?  Netin kautta?  Isoista tavarataloista?