Turvaudutko viiniin äitiyden ahdistaessa? On parempiakin tapoja

Eräässä kristillisessä Facebook-vanhemmuusryhmässä nostettiin esiin se, miten nykyajan trendinä on se, että äidit vitsailevat viininkäytöstään.  On kuulemma hyväksyttävää julkisesti laskea leikkiä siitä, että lapsia ei kestä juomatta viiniä ja viini on “äidin mehua”.



Seuraan myös erästä kristillistä Facebook-sivua, ja vaikka heidän sivun aiheeseen liittyvät postaukset on todella hyviä, usein siellä on myös “En selviä tästä päivästä ilman kahvia”-tyylisiä huumorikuvia.

Instagramissa muutama sisustuslehti postaa upeita kuvia huoneista, taloista ja maisemista (minkä vuoksi niitä seuraan), mutta niissä on aina kuvateksti, jossa kaivataan jonnekin muualle.  “Kunpa saisin viettää aikaa täällä/tämän haluan omakseni/olen kateellinen”. Samoilla sivuilla huokaillaan viikonlopun perään ja maanantaina ankeillaan työviikon alkamisesta.   

Kaikista näistä, ehkä harmittomasti esitetyistä sanoista huokuu yksi tämän ajan ongelmista. 

En ole tyytyväinen siihen mitä minulla on.  En kestä arkea ilman piristeitä. 

Minäkin haluan elämän olevan kaunista ja haluan nauttia päivittäin piristävistä hetkistä.  Mutta se asenne, että arki ja lapset ovat jotain tylsää ja hädin tuskin kestettävää ei ole raamatullinen mielentila.

On huolestuttavaa, jos kristitty nainen ei ymmärrä, että perhe, arki ja työn tekeminen on lahja Jumalalta.  Jokainen kaipaa mielekästä tekemistä, ja perheestä huolehtimisen mielekkyys pitäisi olla itsestään selvää jokaiselle Raamattunsa tuntevalle naiselle. 

Mieti millainen vaikutus omalla lapsuudenkodillasi oli sinuun.  Se ei ole vain marginaalinen vivahde, vaan syvältäluotaava, sinua loppuelämäksi muokkaava ajanjakso.  Lapset, naiset ja miehet, joita näet päivän aikana työpaikalla, opiskelupaikalla ja kaupungilla kulkiessasi, ovat jokainen aamulla sulkeneet kotioven, ja iltaisin he palaavat kotiin.  Koti on yhteiskunnan ydin.

Lasten kasvattaminen on tärkeää työtä, jolla on iankaikkista merkitystä. Se ei tarkoita sitä, etteikö vanhemmuus voi olla vaikeaa.  Jokainen vanhempi käy läpi aikoja, jolloin oma lapsi ja kasvatusvastuu nostattaa esiin paljon tunteita ja sisäisiä prosesseja.  Ehkä siksi moni turvautuu turrukkeisiin, jotta selviäisi päivästä läpi. 

Vaatii paljon rohkeutta kohdata epämiellyttävät ajatukset ja tunteet ja alkaa käsitellä niitä totuuden mittapuu kädessä.  On helpompaa ojentaa kättä herkkukaappiin ja tyydyttää sisäistä onttoutta täyttämällä suu ja vatsa mukavilla jutuilla. 

Mutta fyysinen tyydytys on juuri sellainen tapa, jolla sylivauva ja pikkulapsi tyynnytetään: imurefleksi kun saa työtä ja masu on täynnä, olokin tyyntyy.  Aikuisella ihmisellä pitäisi olla muunlaiset keinot vaikeiden olojen käsittelyyn. 

Tämän vuoksi kirjoitan usein tunne-elämän kypsyydestä ja kristittynä kasvamisen tärkeydestä.  Me emme selviydy lapsuuden eväillä aikuisuuden maailmassa. 

Henkisesti aikuinen kristitty äiti tietää, että hän selviää ihan mistä vain eteensä tulevasta (jopa vauvasta ja taaperosta aamukuudelta), koska Jumalan apu on todellista. 

Kypsä kristitty äiti pyytää apua eli rukoilee päivän mittaan, ja tuo kaikki asiansa Jeesukselle, jopa välipalatappelut ja päiväuniraivarit. 

Tunneterve kristitty äiti ei anna negatiivisten ajatusten ja tunteiden viedä häntä syövereihin, vaan taistelee vastaan Raamatun sanalla (en ole maailman huonoin äiti, vaan kasvatan ja ohjaan tulevaa sukupolvea tuntemaan Jumalan ja Hänen käskynsä). 

Kristitty äiti pystyy selviämään jokaisesta päivästä, koska Jumala on hänen vierellään, joka hetki.  Kristitty äiti iloitsee lapsistaan ja pitää kasvatustehtävää etuoikeutena vaikuttaa tulevaan sukupolveen.  Kristitty äiti ei ole riippuvainen mistään ylimääräisestä, vaikka hän saakin nauttia kupillisesta kahvia ja lasillisesta viiniä, hän ei ole niiden orja, ja pärjää hyvin ilman niiden apua. 

Mitä tehdä?

Kiinnitä huomiota seuraaviin asioihin, jos tuntuu, että et pärjää lasten kanssa ilman jotain piristettä.

Nukutko tarpeeksi?  Unen puutteella on suuri vaikutus päivän kulkuun.

Miten syöt? Sokeri ja liian hiilihydraattipitoinen ruokailu väsyttää ja tekee olosta raskaan.

Juotko tarpeeksi vettä?  Vesi on paras nesteyttäjä ja erityisesti kesän helteillä uhkaavan nestevajauksen yksi oireista on suorituskyvyn lasku (huom: kahvi ja viini kuivattaa). 

Vietätkö lepopäivää?  Jumala on antanut meille lahjan: joka viikko yksi päivä, jonka aikana ei tehdä mitään työtä (palkallista tai palkatonta). Panosta silloin elämäätuoviin ihmissuhteisiin, Jumalaan ja harrastuksiin.

Vietätkö leppoisaa yhdessäoloa lastesi kanssa?  Jos kanssakäyminen on pelkää käskemistä tai kieltämistä, se nakertaa suhteesta ilon ja rauhan.


Jos nämä perusasiat ovat kunnossa ja arki tuntuu edelleen raskaalta, on aika kurkistaa pintaa syvemmälle: tunteisiin, ajatuksiin ja menneisyyden tapahtumiin.  Joskus asioita on hyvä käydä läpi luotettavan ystävän, seurakunnan sielunhoitajan tai kristityn terapeutin kanssa.  Mutta meillä on myös upea mahdollisuus turvautua Jeesuksen apuun, ja Hänellä on aikaa sinulle juuri nyt. 

Mikä saa sinut selviytymään pitkistä päivistä lasten kanssa?  Syötkö suklaata, juotko kahvia tai katsotko iltaisin tv-sarjoja?  Mikään näistä asioista ei ole itsessään väärin...mutta jos niistä tulee päiviemme perusta, on aika pysähtyä tutkimaan millaisia tunteita sydämessä todella liikkuu. 
   

Paras vanhemmuusneuvo kristitylle vanhemmalle

Hiljattain Jumalanpalveluksessa kiinnitin huomiotani pariin äitiin.  Toinen seisoi salin reunalla sylissään noin puolen vuoden ikäinen vauva.  Vauva oli tyytyväisenä takertunut äitiinsä ja seuraili ihmisiä ja tapahtumia turvallisesta paikasta.  Toinen äiti siirtyi penkistä parivuotiaan lapsen kanssa sivummalle ja viihdytteli häntä muutamilla leluilla ja kuiskauksilla.

Ympärillä oli käynnissä tavallinen sunnuntain Jumalanpalvelus ja äidit olivat tuoneet lapsensa Jeesuksen luokse.  Heidän hellä huolenpitonsa oli ihanaa seurattavaa.

Yksi tärkeimmistä tehtävistäni vanhempana on johdattaa lapsiani Jumalan luokse.

Vanhempien rakkaus ja huolenpito pienen lapsen elämässä valmistaa häntä ymmärtämään, että on olemassa Jumala, joka rakastaa ja pitää huolta.

Minua hymyilyttää joskus ajatus, että olen pienen lapsen silmissä kuin Jumala: elämän antaja, kaikkivoiva, suojelija.

Lapsi tarrautuu ja turvautuu minuun, kun häntä pelottaa tai kun hän on surullinen.  Hän itkee minua, kun hänellä on nälkä, jano, väsy.  Osaan tyydyttää hänen tarpeensa, usein ennenkuin hän itse niitä edes huomaa (kuten jokainen “ei-minua-väsytä”-taistelun läpikäynyt vanhempi tietää). Lapsen silmissä pystyn tekemään mitä vain. 

Olen lapselleni myös esimerkki Jeesuksen opetuslapsesta.  Opetan häntä rukoilemaan, lukemaan Raamattua, kokoontumaan yhteen seurakunnan kanssa, arvioimaan maailmanmenoa Jumalan näkökulmasta. 

Mikä siis on paras vanhemmuusneuvoni?

Miten voin parhaiten opettaa lapsilleni tärkeimmän asian?

Miten pystyn parhaiten välittämään uskon Luoja-Jumalaan?

Kuulimme tämän vanhemmuusneuvon mentoriltamme kymmenen vuotta sitten.  Ehkä kaikkein tärkein tulos tämän neuvon noudattamisesta on ollut se, että olemme nyt paljon rennompia vanhempina kun ennen sitä.

Vanhempana voin nimittäin luoda itselleni suuria suorituspaineita.  Se millainen ihminen lapsestani tulee, on aika suurilta osin minun vastuullani.  Paineita ei tule vain omista tavoitteista, vaan kaikki muutkin kertovat, mitä kaikkea minun vanhempana tulisi osata tehdä ja olla.

Tähän tavallisen vanhemmuuden lisäksi kristittynä vanhempana koen paineita siitä, että minun pitää osata opettaa lapselleni kaiken, mitä hänen tulee Jumalasta tietää.  Osaanko antaa hänelle kuvan siitä, mitä Jeesuksen seuraaminen tämän päivän maailmassa tarkoittaa?  Miten kasvattaa hänestä rehti, ahkera, luotettava, esimerkillinen kansalainen?

Tämä neuvo tuo mainion ja tarvittavan suhteellisuuden vanhemmuuteen.

Se on tässä:

Sinä vanhempi olet perheessäsi suurin syntinen.  

Yksinkertainen totuus.  Vapauttava, kuten totuuden on tapana olla.

Sinä olet perheesi suurin syntinen.

Kun muistat tämän vanhemmuuden haasteissa, tapahtuu muutama hienoinen painotusero, jolla on suuria vaikutuksia päivittäiseen elämään.

Kun lapset tekevät virheitä tai syntiä, muistat, miten itsekin teet virheitä ja syntiä, vaikka olet aivokapasiteetiltasi ja ymmärrykseltäsi aikuisen mitoissa ja tiedät tasan tarkkaan mitä on oikein ja mikä on väärin.  Ja silti epäonnistuit.  Et ole täydellinen.  Niinpä et odota täydellisyyttä lapsiltasikaan.

Jos sinä, vuosia uskossa ollut, Raamattusi tunteva aikuinen epäonnistut, miten paljon enemmän pienet lapset tulevat epäonnistumaan vielä vuosien ajan.

Olet lempeämpi ja kärsivällisempi lapsiasi kohtaan.  Koska sinäkin haluat lempeyttä ja kärsivällisyyttä muilta, varsinkin silloin, kun teit väärin.

Toinen tärkeä muutos elämääsi tulee siitä, että nyt kun tiedät olevasi perheen suurin syntinen, sinulla on vastuu demonstroida sitä, mitä syntiset kuolevaiset tekevät.

He myöntävät nöyrästi, kun tekevät väärin.

Tämä on kristityn tunnusmerkki.  Kun hän huomaa väärät tekonsa, hän nopeasti katuu ja kertoo, miten unohti noudattaa Jeesuksen käskyjä.

Tämä on paras tapa opettaa lapsille, mitä uskosi oikein merkitsee sinulle arkielämässä.  Koska lapset tulevat näkemään, kun epäonnistut.  Menetät hermot, huudat, vastaat ilkeästi, olet epäreilu, petät lupaukset.

Vanhempana sinulla on kaikki mahdollisuudet olla esimerkki hyvästä ja jalosta, mutta realistisesti se antaa myös kaikki mahdollisuudet julkistaa raadollisuutesi.

Nyt kun tiedät olevasi perheen keskuudessa suurin syntinen, et yritä selittää huonoa käytöstäsi väsymyksellä, nälällä, "huonolla päivällä" tai jollain muulla onnettomalla tekosyyllä.  Sinulla ei enää ole tarvetta puolustella itseäsi ja yrittää näyttää paremmalta kuin mitä todellisuudessa olet.

Kun olet käyttäytynyt väärin lastesi edessä tai lapsiasi kohtaan, tehtäväsi suurimpana syntisenä on demonstroida miten parannuksen teko tapahtuu.

Kristityn vanhemman tärkein tehtävä on olla esimerkki ihmisestä, joka tarvitsee Vapahtajaa ja Anteeksiantajaa.  Teoria on kyllä hieno ja tarpeellinen osa totuutta, mutta lapset todellisuudessa tulevat tekemään mitä sinä teet, ei sitä, mitä käsket heidän tehdä.

Kun tulee aika tunnustaa mitä teit väärin, pystyt kertomaan lapsillesi, miten unohdit Jeesuksen käskyt.

Pystyt rehellisesti kertomaan, että et uskonut.  Jeesus haluaa vanhempien turvautua Hänen apuunsa, Hänen maineeseensa, Hänen hyvyyteensä. Sen sijaan yritit auttaa itse itseäsi, suojella omaa mainettasi ja luottaa omaan hyvyyteesi tai kärsivällisyyteesi.  Ei onnistunut.

Mutta koska jo tiedät, että suurimpana syntisenä teet suurimmat virheet, voit avoimesti kertoa mitä teit väärin, eli tunnustaa.  Voit sanoa, että olet pyytänyt Jumalalta anteeksi Hänen käskyjensä rikkomista ja olet myös saanut Häneltä anteeksi.  Voit olla iloinen siitä, että Jumalan kanssa saa aina uuden mahdollisuuden.

Tämä on paras vanhemmuusneuvo minkä olen kuullut.

Lapset eivät tarvitse vanhempaa, joka (teeskentelee, että) ei koskaan tee virheitä.  He tarvitsevat vanhemman, joka elää todeksi Jumalalle kelpaavaa elämää: nöyryyttä.   

Mikä on paras vanhemmuusneuvo, jonka sinä olet kuullut?

Äitiys, Jumalan upea suunnitelma

Kaikenlainen kauneus koskettaa minua syvästi.  Rakastan kauniita, vanhoja rakennuksia, joiden yksityiskohdat kertovat asialleen omistautuneista rakentajista, puun, metallin ja kiven asiantuntijoista.  Rakastan kotimme sisustamista, se on lahja koko perheelle. 

Käytännöllisyys ja edullisuus, jopa tavallisuus, korvaavat usein persoonallisen ja yksityiskohtaisen niin monella elämän eri alalla.  Nykyajan rakennukset ovat harmaita laatikoita verrattuna upeisiin arkkitehtuurisesti runsaisiin taloihin, joita ennen viitsittiin rakentaa.  Miten on mahdollista, että vähemmillä resursseilla saatiin aiemmin aikaan kestävää kauneutta ja viihtyisyyttä? 

Näkyvistä esimerkeistä löytää yhtymäkohtia aineettomiin periaatteisiin.  Henkiset ja hengelliset perintömme ovat kokeneet samantyylisen arkipäiväistymisen, ankean todellisuudentajun.  Materialistiset tai hekumalliset päämäärät voittavat arvot, joiden henkeäsalpaava kauneus on kätkettynä haasteiden ja koettelemuksien taakse. 

Kaikella, minkä Jumala suunnittelee, on arvoina kestävyys ja kauneus.  Olemme menettäneet paljon Hänen alkuperäisestä suunnitelmastaan ihmisiä kohtaan.  Perhe ja koti ovat Jumalan suunnitelman keskiössä, äitiys ja isyys antavat vahvan perustuksen jokaiselle elämälle. 

Olemme asuneet köyhässä maassa, jossa laatutavara on harvinaista. Usein käy niin, että kun sattuu löytämään laadukasta rakennusmateriaalia tai vaatetta, ensimmäisen erän loputtua se korvataan halvalla kopiolla.  Se näyttää samalta, on hieman halvempaa, joten se on helpompi ostaa...mutta se ei kestä alkuperäisen lailla.   

Kulttuurimme tekee parhaansa, jotta se saisi alennettua kodin ja perheen ja äitiyden alkuperäisestä kauniista tarkoituksesta.  Halpa kopio ehkä näyttää samalta, on helpompi saavuttaa...mutta se ei ole kestävä.

Koti ja perhe ovat nykyään halpaa tavaraa, helposti tarjolla, helposti poisheitettävissä.  Alkuperäinen, arvokas ja kestävä malli parjataan vanhanaikaiseksi, kömpelöksi, vaikeaksi.  Moni ei enää huomaakaan eroa, olemme kadottaneet oikean perspektiivin, meillä ei ole muistoja alkuperäisen suunnitelman kauneudesta, siitä, millaiseksi Jumala sen on tarkoittanut.     

Jumalan luoma ja suunnittelema on hyvää, kaunista ja houkuttelevaa.  Värit, muodot, linjat ja suunnat muodostavat upean taideteoksen, Jumalan elämäntyön, keskipisteessä mies ja nainen, Jumalan omakuva. 

Miehen ja naisen yhteydestä kasvaa seuraava sukupolvi, muodostuu uusi ihmissuhteiden verkko.  Perheyhteisö, joka tarjoaa turvaa ja seikkailua, nautintoa ja inspiraatiota, tarkoitusta ja kuulumisen tunnetta.  Kun lapsi saa syntyä perheeseen, jossa rakenteet ovat kestävät, hän elää kauneuden, terveyden ja vahvuuden ympäröimänä, ja kasvaa hengellisesti, moraalisesti ja sosiaalisesti terveeksi.  Perhe on Jumalan täydellinen suunnitelma. 

 
Ensimmäinen nimi ensimmäiselle naiselle oli Äiti.  Äiti on elämän synnyttäjä, jokainen uusi alku tulee maailmaan itsensä uhraavan naisen kautta. 

Nainen, vastaanottaen lahjan, kasvattaa uuden elämän sisällään, salassa, itseään antaen, omastaan jakaen.  Synnytys on hetki, jolloin uusi ihminen siirtyy valkeuteen ja yhteyteen kivun, pelon ja haavojen kautta, kuoleman varjoa vastaan taistellen.  Ja äiti jatkaa itsensä uhraamista, ruokkii lasta omasta ruumiistaan, kasvattaa hänet elämään oman elämänsä antaen. 

Äitiyden työ, hengellinen, tunteellinen, intellektuaalinen ja moraalinen antaminen, itsesä jakaminen, on kaiken elämän ja sivistyksen perusta.  Äiti muovaa sielun, tulevaisuuden, maailman.  Äitiys vaatii taitoa, aikaa, näkyä ja inspiraatiota, ja sen tuloksena lapsuudesta esiin astuu nuori ihminen, kykenevä erinomaisiin, urheisiin, jaloihin tehtäviin. 

Äitiys on upeaa, inspiroivaa, kaunista, arvokasta.  Se tulee määrittelemään yhteisöjemme, yhteiskuntamme tulevaisuuden.  Jos unohdamme äitiyden ja perheen merkityksen, unohdamme Jumalan suunnitelman ihmiskuntaa kohtaan ja tyydymme halpaan kopioon, joka ei kestä haasteita eikä epävarmuutta. 

Äitiys haastaa itsekkäät elämäntavat, pelokkaat elämänasenteet, laiskat tekosyyt.  Se ei jätä tilaa jouteliaisuudelle, se haastaa surkuttelun, se nauraa pöyhistelylle.  Lahja, joka naiselle salassa annettiin, päätyykin antamaan hänelle moninverroin takaisin.  Koeteltu luonne on aarre, josta kaikki nauttivat, joka antaa antamistaan, joka on naisen vahvuuden perusta.

Äitiyden tosissaan ottava nainen saa nauttia henkilökohtaisesti työnsä tuloksista.  Hänen uhreistaan hyötyy ja vahvistuu myös koko yhteiskunta, vaikka se ei sitä haluaisikaan myöntää. Jumalan suunnitelmat ovat edelleenkin parhaat meitä kaikkia kohtaan, yksityisesti ja yhdessä. 

Äiti, ota tosissasi Jumalan suuri suunnitelma sinua ja lapsiasi kohtaan.  Käytä kesän runsaat tunnit lastesi hyväksi, luoden mahdollisuuksia kauneudesta nauttimiseen, luovuuteen ja iloon.  Kerää voimia itsellesi ja perheellesi synkempiä vuodenaikoja varten.  Luo muistoja, joista saa voimaa.  Opeta totuuksia, jotka eivät koskaan petä.  Valmista lapsiasi tulevaisuuteen, siihen hetkeen kun he lähtevät itse seuraamaan Jumalan suunnitelmaa.  Se on sen arvoista. 

 

Junia - Raamatun kiistellyin henkilö?

Kuka olisi uskonut, että Vanhan Testamentin Daavidin elämästä lukiessani löysin mielenkiintoisen yhtymäkohdan Juniaan, tuohon kiisteltyyn Uuden Testamentin henkilöön, joka mainitaan yhdessä ainoassa jakeessa.

Olen systemaattisesti lukenut Raamattua läpi kokonaisuutena.  Uskon, että meille on annettu koko Kirja tarkoituksella ja jokainen osa siitä on tärkeä. Kokonaisuutena Raamatusta löytyy tärkeät periaatteet ja sen punainen lanka; ilmoitus siitä, miten suhteemme Jumalaan rikkoutui synnin vuoksi ja miten voimme saada syntimme anteeksi ja löytää jälleen läheisen suhteen Häneen.

Raamatun sivuilta opin tuntemaan Jumalaa, kaiken Luojaa, Hänen luonnettaan ja Hänen suunnitelmaansa luomakuntaa ja ihmiskuntaa kohtaan.  Mikään ei ole mielenkiintoisempaa kuin näiden vanhojen kertomusten tutkiminen, historiallisten ihmisten elämään tutustuminen ja heiltä oppiminen.

Taustaa: Kuka on Junia?  

Junia mainitaan Roomalaiskirjeen viimeisessä luvussa, jossa Paavali lähettää terveisiä Roomassa asuville kristityille.  Luvussa Paavali mainitsee nimeltä 27 kristittyä, jotka ovat hänelle rakkaita monin eri tavoin, vaikka hän ei ole itse käynyt vielä Roomassa.

Tässä on jae, jossa mainitaan Junia:

7 Tervehdys Andronikukselle ja Juniaalle, heimolaisilleni ja vankeustovereilleni, joilla on suuri arvo apostolien joukossa ja jotka jo ennen minua ovat olleet Kristuksessa.

Jakeen perusteella voimme tietää varmasti seuraavat neljä asiaa:

Junia (Ἰουνιᾶς Iounias)

on juutalainen (Paavalin sukulainen tai samaa heimoa),
hän on ollut vangittuna uskonsa tähden Paavalin kanssa,
hän on arvostettu,
hän on seurannut Jeesusta kauemmin kuin Paavali.

Miksi Juniasta kiistellään?

Paavalin mainitsema Junia on aiheuttanut Raamatuntutkijoiden välillä kiistelyitä vuosikymmenten ajan.  Kukaan muu luvun 16 henkilö ei ole saanut aikaan tällaista huomiota.  Miksi ihmeessä?  Erimielisyyksiin on seuraavia syitä.

Ei ole täysin selvää, viittaako nimi Junia mieheen vai naiseen.  Molemmille löytyy perusteita, joita mainitsen kohta.

Kiistoja aiheuttaa Junian sukupuolen lisäksi myös se, oliko hän itse apostoli, apostolin vaimo vai tunnettu apostolien joukossa (olematta itse apostoli).

On myös epäselvyyttä siitä, oliko Junialla auktoriteettiasema alkuseurakunnan parissa.

Feministikristityt ovat ottaneet Juniasta kertovan jakeen lempipaikakseen, jolla he perustelevat naisten yhtäläisen mahdollisuuden olla seurakunnan johtajia miesten rinnalla.  Syyksi he sanovat, että koska Juniakin (nainen) oli apostoli ja tärkeässä asemassa alkuseurakunnan keskuudessa, meidän ei pitäisi laittaa minkäänlaisia rajoituksia seurakunnan tehtäviin - naisetkin voivat olla seurakunnan pastoreita, pappeja, vanhimpia, opettajia jne.

Kaikilla näillä kohdilla on teologista merkitystä ja ne vaikuttavat tämän päivän seurakunnan käytäntöihin.  Siksi on hyvä opiskella Juniaan liittyvää Raamatun jaetta.  Ja koska Juniasta löytyy maininta vain yhdessä Raamatun jakeessa, on elintärkeää ymmärtää myös Raamatun yleinen opetus em. teologisiin kohtiin.

Asenne Raamatuntutkisteluun

Olen maininnut aiemmin, että lähestyn kinkkisiä Raamatun jakeita avoimin mielin.  Minulla ei ole ennaltamäärättyä mielipidettä, jolle vimmaisesti etsin Raamatusta tai Raamatunopettajilta perustelut.  Tiedän, kuinka helposti kulttuuri muokkaa Raamatuntulkintaamme.  Yritän välttää tulkitsemasta Raamatun opetuksia nykyajasta ja nykyajan trendeistä käsin.

Sen sijaan tutkin Raamattua kokonaisuutena ja usein vietän tiettyjen Raamatun jakeiden tai ajatusten parissa vuosia, jolloin tutkailen asiaa monesta eri näkökulmasta.  Juniasta en ole aiemmin kirjoittanut, mutta nyt ajatukseni saivat sysäyksen Vanhan Testamentin lehdiltä, joten päätin yrittää ymmärtää tämän jakeen merkitystä tämän päivän uskoville.

Käytän Raamatun sanojen opiskelussa Blue Letter Bible-sivustoa, jossa Raamatun sanoja voi tutkia alkukielillä ja niiden alkuperäistarkoituksessa.

Mies vai nainen?

Andronikus ja Junia voivat olla aviopari, kuten luvussa aiemmin mainitut Priska ja Akylas.  (Minusta on mielenkiintoista, että jos Andronikus ja Junia ovat aviopuolisot, miksi jakeessa 3 mainitut Priska ja Akylas esitellään naisen nimi ensin, mutta jakeessa 7 Andronikus ja Junia-tapauksessa miehen nimi on ensin, jos siis Junia on naisen nimi. Minulla ei ole vastausta tähän.)

He voivat myös olla kaksi miespuolista työtoveria, jotka mainitaan yhdessä aivan kuten naispuoliset työtoverit Tryfaina ja Tryfosa samassa luvussa jakeessa 12.

He voivat myös olla veli ja sisko, ottaen huomioon sanan heimolainen merkityksen. Sana heimolainen on alkukielessä syggenēs.  Se löytyy Raamatusta 12 kertaa, kuudessa eri muodossa tarkoittaen (veri)sukulaista.

Tässä jakeessa se on monikon maskuliinimuodossa, viitaten sekä Andronikukseen että Juniaan.  Kun sama sana viittaa Elisabetiin, Marian serkkuun, se on yksikön feminiinimuodossa (συγγενής) ja suomeksi käännetty serkuksi. 

Sana syggenes voidaan kääntää myös samaa heimoa olevaksi ihmiseksi, kuten Paavali puhuessaan juutalaisista “jotka ovat sukulaisiani lihan puolesta, ovat israelilaisia...”  Room 9:3.  Mutta luvussa 16 Paavali käyttää sanaa heimolainen vain kolmesta henkiöstä, vaikka mainitseekin nimeltä muitakin juutalaisia. 

Niinpä Andronikus, Junia (συγγενεῖς, maskuliininen monikko) ja jakessa 11 mainittu Herodion, hänkin heimolainen (συγγενῆ, maskuliininen yksikkö) voivat olla Paavalin (miespuolisia) serkkuja, verisukulaisia, kuten muutama kommentaari asian selittää.

Junia kreikkalaisena nimenä

Kreikankielisiä tekstejä tutkiessa löytyy sekä mies- että naispuolisia Iounia(s)-nimisiä henkilöitä.  (Iounias on kreikankielinen muoto nimestä Junia/Junias.) Joka tapauksessa se on harvinainen nimi, josta koko kreikankielisestä kirjallisuudessa löytyy vain 3 mainintaa Uuden Testamentin ulkopuolelta.  Näistä kolmesta kahdessa puhutaan naisesta ja yhdessä miehestä.


1. Plutarch (n. AD 50–n. 120), kirjassaan Life of Marcus Brutus: ...Kassiuksen vaimo Junia, Brutuksen sisko… [Iounia gar adelphe Broutou sunoikei Kassios]

2. Epiphanius (AD 315–403), Kirjassaan Index of Disciples: “Iounias, of whom Paul makes mention, became bishop of Apameia of Syria.” Kreikan kielessä “of whom” on maskuliininen (hou) ja näyttää, että Epiphanus ajatteli Iounias-nimen kuuluneen miehelle.

3. John Chrysostom (AD 347–407), saarnatessaan Roomalaiskirje 16:7sta, sanoi Juniaksesta puhuessaan “Oh! how great is the devotion of this woman, that she should be even counted worthy of the appellation of apostle!”


Kirkkoisät olivat siis eri mieltä siitä, oliko Junia mies vai nainen.  Epiphanuksella näytti olevan enemmänkin tietoa Juniasta, sillä hän tiesi Junian olleen Syyrian Apameian piispa eli vanhin. Chrysostom ei sanonut muuta Juniasta kuin mitä hän Paavalin jakeesta löysi. Toisaalta Epiphanus oli kääntänyt Priska-nimen miehen nimeksi, joten tekikö hän samoin Junialle?

Tärkein viittaus jakeeseen löytyy arvostetun kirkkoisän Origenin kynästä vuodelta 252jKr, joka Roomalaiskirjeen kommentaarissaan sanoo:   [Andronicus, et Junias, et Herodion, quos omnes et cognatos suos, et concaptivos appellat].  

Latinan kielioppia ymmärtävät huomaavat, että Junias on tässä latinankielinen maskuliininen yksikön nominatiivi, joka viittaa siihen, että Junia(s) on mies, kuten kaksi muutakin nimeltä mainittua Paavalin “sukulaista ja vankitoveria”.

Lähteitä vertaillessa vaaka kallistuu miespuolisen nimen puoleen, mutta kuten sanoin, tätä ei voi todistaa 100% kaikkia tyydyttäen. On heitäkin, jotka vilpittömästi uskovat, että Junia on nainen.

Törmäsin myös ajatukseen, että nimet Junia ja Julia ovat sama nimi, jotka vain kirjoitetaan eri tavalla.  Koska Room 16:15 mainitsee myös Julian (Ἰουλία, Ioulia), on selvää, että ainakin Paavalin kirjeessä Roomalaisille Junia ja Julia ovat kaksi eri nimeä. 

Apostoli vai ei? 

7 Tervehdys Andronikukselle ja Juniaalle, heimolaisilleni ja vankeustovereilleni, joilla on suuri arvo apostolien joukossa ja jotka jo ennen minua ovat olleet Kristuksessa.


Kaikella todennäköisyydellä Junia ei ole itse apostoli.  Kieliopillisesti sana episēmos, “of note”, ja suomeksi “suuri arvo apostolien joukossa” tarkoittaa, että apostolit pitävät Andronikusta ja Juniaa suuressa arvossa.  Siksi se voidaan myös kääntää sanoilla “tunnettuja apostolien joukossa” eli apostolit tunsivat heidät/heidän maineensa.

Sekä Andronikus että Junia olivat olleet kristittyjä ennen kuin Paavali kävi läpi oman kääntymiskokemuksensa.  Kirjoittaessaan Roomalaiskirjettä Paavali oli ollut Jeesuksen seuraaja jo 25 vuoden ajan. Senkin vuoksi Paavali pystyy sanomaan, että Andronikus ja Junia ovat hyvin tunnettuja, koska he ovat olleet kristitttyjä niin kauan, kauemmin kuin hän itse.

Sanoin alussa, että innostuin tutkailemaan Juniaa lukiessani Daavidin elämästä.  Tässä ovat jakeet, jotka toivat mieleeni jakeen Juniasta.

2 Samuel 23:18-19 “Abisai, Jooabin veli, Serujan poika, oli niiden kolmen päällikkö; hän heilutti keihästään kolmensadan kaatuneen yli. Ja hän oli kuulu niiden kolmen joukossa. Hän oli arvossa pidetty niiden kolmen joukossa ja oli heidän päämiehensä, mutta ei hän vetänyt vertoja niille kolmelle.”

Luvussa luetellaan Daavidin sankareita.  Erityismaininnan saavat kolme rohkeaa miestä, jotka tekivät uskomattoman uroteon Daavidin hyväksi.

Huomasitko näissä jakeissa sanat, jotka ovat hyvin samankaltaisia Room 16:7 kanssa? Abisai “oli kuulu” eli tunnettu näiden kolmen sotaurhon parissa.  Hän oli arvossa pidetty niiden kolmen joukossa (itse asiassa hän oli heidän johtajansa), mutta hän ei ollut osa tätä kolmen miehen kuuluisaa joukkoa.

Kun luin näitä jakeita, mieleeni tuli Junia, jolla on “suuri arvo apostolien joukossa”.  Tunnettavuus tai arvo ei välttämättä tarkoita sitä, että Junia oli itse apostoli.

Auktoriteettiasema?

Oliko Junialla auktoriteettiasema alkuseurakunnan keskuudessa?  Tämäkin on kysymys, joka nousee esiin, kun hänestä puhutaan.  Jos Junia on nainen ja on apostoli, kuinka tärkeä asema hänellä oli seurakunnassa?

Sana apostolos ἀπόστολος tarkoittaa edustajaa, viestinviejää (2 Kor 8:23 ja Fil 2:25), tai henkilöä joka on lähetetty käskyjen kanssa, eli lähettilästä (Joh 13:16).  Uudessa Testamentissa sana löytyy 81 kertaa 7ssä eri muodossa (ja aina maskuliinimuodossa), joista 78 kertaa se on käännetty sanaksi apostoli.   

Keitä olivat apostolit, apostolos?  Raamatussa sanaa käytetään kuvaamaan monessa eri asemassa olevia Jumalan palvelijoita.

Tunnetuimmat ovat Jeesuksen valitsemat kaksitoista opetuslasta, joihin Ilmestyskirja 21:14 viittaa:

“Ja kaupungin muurilla oli kaksitoista perustusta, ja niissä Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä.”

Näillä kahdellatoista oli ainutlaatuinen tehtävä olla Jeesuksen ylösnousemuksen todistajia.  Paavali laski itsensä tähän joukkoon väittäessään nähneensä ja tulevansa ylösnousseen Kristuksen kutsumaksi (1 Kor 9:1-2; Gal 1:1,12).

Hyvin läheisesti näiden ainutlaatuisten apostolien kanssa työtä tekivät Paavalin lähetysmatkojen seuralaiset Barnabas (Apt 14:14) ja Silvanus ja Timoteus (1 Tess 2:6) sekä Jaakob, Herran veli (Gal 1:19) sekä ehkä muitakin (1 Kor 15:7).

Näiden lisäksi sanaa apostoli voidaan käyttää laajemmassa mielessä viestinviejänä (lähetti, sanansaattaja, kuriiri, viestinviejä, airut).  Esim. Fil 2:25 Epafroditus, “lähettinne” ja 2 Kor 8:23 “meidän veljemme taas ovat seurakuntien lähettiläitä”.

Tietyssä mielessä lähetystyöntekijät ovat Kristuksen lähettämiä, Hänen edustajiaan ja heidän pitäisi voida sanoa “Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta, antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” 2 Kor 5:20.  Aidot lähetystyöntekijät ovat “lähetettyjä”. “Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä?” Room 10:15.

Niinpä lähetystyöntekijät ovat ylösnousseen Kristuksen lähettämiä, mutta heillä ei ole sitä auktoriteettiasemaa, jonka Jeesus antoi alkuperäisille apostoleille, joiden opetus on Uuden Testamentin perusta.  Nykyajan lähetettyjen, lähetystyöntekijöiden, auktoriteetti on jatkuvasti alistettu Uuden Testamentin opetusten, eli 12 opetuslapsen ja Paavalin opetusten alaisuuteen.

Selvyyden vuoksi emme kutsu nykyajan lähetystyöntekijöitä apostoleiksi. 

Jos siis Andronikus ja Junia olivat apostoleita, sanan jossakin merkityksessä, he olivat todennäköisesti osa kolmatta apostoliryhmää, seurakunnan lähettämiä, palvelleen kiertävänä työntekijänä.

Jos Junia on nainen, hän sopisi samaan kategoriaan Priskan kanssa, joka palveli miehensä kanssa ja matkusti ainakin jonkin verran apostoli Paavalin seurueessa (Apt 18:18).  Tämä on tärkeää työtä, mutta ei välttämättä samassa kategoriassa kuin Paavali, joka on seurakuntien auktoriteetti,  jolle Jeesus oli antanut vallan hallita:

“Ja vaikka minä jonkun verran enemmänkin kerskaisin siitä vallastamme, jonka Herra on antanut teitä rakentaaksemme eikä kukistaaksemme, en ole häpeään joutuva” 2 Kor 10:8.

“Sen tähden minä kirjoitan tämän poissaollessani, ettei minun teidän luonanne ollessani tarvitsisi käyttää ankaruutta sen vallan nojalla, minkä Herra on minulle antanut rakentamiseksi, ei kukistamiseksi.” 2 Kor 13:10.

Päätelmiä

Eri argumentteja tutkiessani nojaudun suuntaan, jossa Junia olisi mies.  Hän oli luultavasti Paavalin serkku ja ahkeroi antaumuksellisesti evankeliumin hyväksi.  Hänellä ei ollut erityistä apostolista auktoriteettiasemaa alkukirkon yhteydessä, vaan tälle paikalle oli asetettu hyvin rajoitettu joukko miehiä.  Jos häntä kutsuttiin apostoliksi, se oli seurakunnan lähettämän työntekijän merkityksessä.  

Mutta ehkäpä taivaaseen saapuessani tulen kohtaamaan Junia-nimisen naisen, joka miehensä Andronikuksen kanssa oli antautunut evankeliumin eteenpäin viemiseen niin, että seurakunta oli päättänyt lähetttää heidät tekemään Herran työtä.  Kuten jokainen lähetyskentällä palvellut tietää, kristillisen perheen malli on yksi tärkeimmistä esimerkeistä, joilla evankeliumi saa muuttaa ihmisiä, perheitä ja yhteisöjä Jumalan Valtakunnan mukaisiksi uusiksi luomuksiksi.

Tavat, joilla aviomies rakastaa vaimoaan itsensä uhraten, ja tapa, jolla aviovaimo kunnioittaa ja alistuu miehelleen, ovat molemmat hätkähdyttävän kulttuurinvastaisia käytöstapoja ympäri maailmaa.  Se onnistuu vain, jos avioparin Herra on Jeesus, jonka tahtoon molemmat iloiten alistuvat.  

Naiset voivat olla osa seurakunnan työtä ja elämää ihan siinä missä miehetkin.  Heillä voi olla jopa johtajuuden tai opettamisen lahja, sillä hengellisiä lahjoja ei ole sidottu sukupuoleen.  Mutta Jumalan kansan/seurakunnan auktoriteettisen johdon asema on läpi Raamatun, Jeesuksen asettaman esimerkin mukaan varattu miehille.  Kokonaisuus huomioon ottaen naispuolinen Junia ei voi olla auktoriteettiasemassa oleva apostoli.    

Huomaatko myös sen, että yhtä jaetta ymmärtääkseni jouduin tutkimaan usean sanan merkitystä sekä asettaa niitä koko Raamatun esille tuomaan kontekstiin?  Tässä raapaisin vain pintaa monen sanan kohdalla.  Raamatun tutkiminen on todellakin elämänikäinen prosessi.  

Monen eri kulttuurin temmellyksessä asuvana voin myös sanoa, että Raamatun sanoman vain rikastuu, kun tarkastelen sitä erilaisten maailmankuvien ja arvojen ymmärtäjänä.  Totuus kestää kaiken tutkailun ja tarkastelun! 

Lähteet:

Perusteltuja vastauksia naiskysymyksiin
Apostolien tehtävistä 
Blue Letter Bible

Image by cocoparisienne from Pixabay 

Hartaushetken aarteita: Herra minut korjaa... ja korjaa

Haen kupin teetä ja otan hartauskassin esiin. Aamu on valkenemassa ja istun kirjoituspöydän ääreen.  Pienen pöytälampun valossa kumarrun kirjojeni puoleen.

Kangaskassissa on Raamattu, päiväkirja, tulostettu Raamatunlukusuunnitelma, kaksi hartauskirjaa (Sarah Youngin Jeesus kutsuu ja Eugene H. Petersonin Praying with the Psalms), kirja Answering God - The Psalms As Tools For Prayer, sekin Petersonin kirjoittama, sekä penaali, josta löytyy erivärisiä mustekyniä ja pienet puuvärit.  Kassi on kätevä säilytyspaikka ja sitä on helppo kuljettaa mukana.

Eloonjäämispakkaus, selviytymiskassi, my survival bag.   

Olen valmis päivän parhaaseen hetkeen.

Kuten kerroin Päiväkirjan vuosi-postauksessa, tänä vuonna olen kirjoittanut miltei joka päivä ylös ajatuksia, tunteita, hyviä lainauksia lukemistani kirjoista, Raamatunjakeita.  Joskus kirjoitan rukouksia, usein mieleen tulee joku laulu, ja sitten laulan hiljaa (koska muut vielä nukkuvat) ja kirjoitan laulun säkeitä ylös.

On uskomatonta, miten nopeasti unohdan tärkeiltäkin tuntuneet asiat.  Kun selailen päiväkirjaani läpi viime kuukausilta, moni ajatus, jae tai laulu on unohtunut täysin mielestäni.  Mutta ne ovat tallennettuina päiväkirjaan ja rohkaisevat tai naurattavat jälkeenpäin.

Tänään Jeesus Kutsuu-hartauskirjassa mainitaan Psalmi 27:8

"Minun sydämeni vetoaa sinun omaan sanaasi: "Etsikää minun kasvojani."  Herra, minä etsin sinun kasvojasi."  

Jatkan Psalmin lukemista.

"Älä kätke minulta kasvojasi, älä työnnä vihassa pois palvelijaasi.  Sinä olet minun apuni, älä minua jätä, älä minua hylkää, pelastukseni Jumala.  Vaikka minun isäni ja äitini minut hyljätkööt, niin Herra minut korjaa."

Viimeinen sana pysähdyttää.

Korjata. 

Verbi 'acaph, korjata, on tässä merkityksessä sadonkorjuuseen rinnastettavissa oleva verbi.

Jumala kerää, vastaanottaa, kokoaa, ottaa talteen.  Eräässä sanan käännöksessä puhuttiin sotajoukosta jälkeen jääneiden yhteen keräämistä.  Toisessa mainitaan isän luokse kokoaminen.  Yksinäisen korjaaminen toisten joukkoon.  Sanaa voi myös käyttää merkityksessä oman itsensä kokoaminen.

Jumala tekee kaikkea tätä.

Isä ja äiti, ne läheisimmät ihmiset, joiden olisi pitänyt pitää huolta, voivat hyljätä.  Ehkä eivät fyysisesti, vaikka tällaistakin lapsen hylkäämistä on maailmassa sydäntäsärkevän paljon.  Mutta joskus he eivät yksinkertaisesti ole siellä minua varten.  Läheiset tuottavat pettymyksiä, ja se tekee kipeää.

Elämän pettymysten keskellä mikä lohdutus tämä jae onkaan!  Ei väliä olenko tullut vanhempieni tai muiden läheisteni hylkäämäksi.  Ei väliä, jos olen jäänyt jälkeen upeasti marssivasta sotajoukosta.  Vaikka olisin orpo, yksinäinen, hajonnut, Jumala kerää minut luokseen, asettaa minut jälleen toisten seuraan, "Jumala, joka antaa hyljätyille kodin" (Psalmi 68:7).

Mutta kaikki tämä upea teologia ei ollut se, miksi pysähdyin tämän sanan ääreen.

Jumala korjaa.

1. Tehdä jokin rikkinäinen, viallinen tai epäkuntoinen ehjäksi, käyttökelpoiseksi, panna kuntoon, kunnostaa
2. poistaa jostakin virheet, oikaista, parantaa. (Suomisanakirja.fi)

Jumala ottaa rikkinäisen ja tekee eheäksi.  Hän kokoaa palaset käteensä ja rakentaa niistä uutta. Hän ei heitä pois viallista tai epäkuntoista, vaan kunnostaa, tuunaa ja parantaa.  Ne, joita kukaan ei halua, saavat kutsun Hänen kotiinsa.

Isän ja äidin hylkäämisestä seuraa sisimmän rikkoutuminen.  Kun läheisimmät ihmiset torjuvat meidät, se murskaa jotain sisimmästä.  Jokaisella on sisäisiä haavoja, ja suurin osa niistä on syntynyt lapsuuden aikana.  Jopa hyvät vanhemmat tahtomattaan ja tarkoittamattaan aiheuttavat lapsilleen kipua.

Olemme syntinen suku, ja synti haavoittaa meitä kaikkia.

Siksi tämän jakeen monisyinen merkitys toi minulle toivoa tänä aamuna.  Korjaa ja korjaa.  Miten ihanasti nämä molemmat ajatukset tulevat esiin suomen kielessä.

Minun haavani tuottavat edelleen kipua ja kipupisteitä elämääni.  Minulla on heikkoja kohtia, jotka aiheuttavat kompastumista.  Mutta Jumala on sitoutunut korjaamistyöhön.  Hän vastaanottaa ja Hän tekee ehjäksi.  Kärsivällisin ja lempein käsin Hän tekee työtänsä mestariteoksensa äärellä.

Tällaisin ajatuksin on upeaa aloittaa uusi viikko!