Katsaus menneeseen vuoteen ja mietteitä uudelle vuodelle

Hyvää uutta vuotta rakkaat lukijat!

Miten kuvailisit mennyttä vuottasi?  Osaisitko tiivistää 365 päivää yhteen tunnelmaan?  Minä en osaa, ja siinä on elämän kauneus.

Kävin lukemassa vuoden takaisia suunnitelmiani vuodelle 2018.  Päätin silloin jättää tulevan vuoden tyhjäksi sivuksi ja keskittyä kuuntelemaan.  Kirjoitin mm. näin

Haluan olla parempi kuuntelija. 
Se sopii hyvin yhteen tyhjän paperin kanssa.  Haluan kuunnella Jumalaa.  Hänen äänensä kuuleminen on elintärkeää minulle.  Osaanko rauhoittua tarpeeksi kuullakseni Häntä?  Osaanko luoda tilaa vain ollakseni Jumalan läsnäolossa, Hänen Sanaansa tutkien, Hänen ääntänsä kuunnellen? 

En tiedä kuinka hyvin onnistuin tässä, mutta se oli todella tarpeen tuleva neuvo kuluneelle vuodelle. 

Mitä tulen muistamaan vuodesta 2018? 

Viime vuosi oli upea, vauhdikas ja mielenkiintoinen vuosi.

Viime vuosi oli stressaava, vaikea ja sisäisen myllerryksen vuosi.

Tapasin uusia ihmisiä ja vanhoja tuttavia, matkustin kauas ja lähelle, mutta ennen kaikkea jouduin kohtaamaan itseni.  Ymmärsin elämänhistoriaani, itseäni ja haasteitani uudella tavalla.  Ja näiden kokemusten kautta ymmärrän myös muitakin ihmisiä paremmin.  Olemme heikkoja ja rikkinäisiä, satutamme ja haavoitamme itseämme ja toisiamme, mutta osaamme myös rakastaa ja parantaa ja kasvaa ja iloita.

Minun piti oppia kuuntelemaan itseäni. 

Kun jotain suurta tapahtuu, se on kutsu kuuntelemaan.  Mitä nämä tunteet ja reaktiot oikein haluavat kertoa minulle? 

Kasvun, rakkauden ja parantumisen prosessi tekee kipeää.  Se vaatii rehellisyyttä ja paljastumista, joten se on epämukavaa, jopa raastavaa.  Mutta olen löytänyt armoa ja rohkaisua.  Oppinut uusia näkökulmia.

Yllättävintä itselleni oli kuulla sanat "Ole kiitollinen".  Ne eivät ole outo käsky.  Olen pyrkinyt noudattamaan sitä vuosien ajan.  Mutta tänä vuonna ne kolahtivat ihan eri tavalla.

Ole kiitollinen siitä, että tapasit tämän ihmisen.  Kiitollinen siitä, että sinulla on tämä kokemus.  Kiitollinen siitä, että Jumala salli sinun käydä tämän läpi - koska Hän aina varustaa meidät selviytymään voitokkaasti... vaikka voitokkuus ei tarkoitakaan haavoittumattomuutta ja sitä, ettemme menettäisi jotain.

Voitokkuus on sisäistä kasvua.  Sisäinen vahvistuminen on todellista, se voi tapahtua.  Voimme oikeasti tulla vahvemmaksi mieleltämme, tasapainoisemmiksi tunnemaailmassamme, uskomme voi kasvaa. Voimme löytää rauhan, ilon, toiveikkuuden, jota vuoden alussa ei löytynyt. 

Miten?

Vahvuus ei löydy Instagramin kauniisti kirjoitetuista tsemppilauseista ja oman sydämen seuraamisesta.  Ei ihminen vahvistu keskittymällä itseensä ja tyydyttämällä halujansa.  Vahvuus ei tule elämään siitä, että seurataan unelmia ja uskalletaan shokeerata ja uhmataan perinteitä ja etsitään huomiota.

Vahvuus seuraa sitä, joka valitsee Jumalan, vaikka se merkitsisi kuolemaa omalle itselle.  Vahvuus tulee tilanteissa, joissa unohtaa itsensä ja keskittyy Jeesukseen.  Vahvuus kasvaa silloin, kun päättää kuolettaa maalliset halut ja tavoitteet ja alkaa kaipaamaan Pyhän Hengen hedelmää elämään.  Vahva heittäytyy, jättää unelmansa alttarille ja antautuu Jumalan käsiin, Jumalan käytettäväksi, olemaan ihan mitä vain, missä vain, milloin vain.   

Vahva uskaltaa olla nöyrä, heikko ja avuton.  Unohdettu, jopa halveksittu.

Ihminen, joka pystyy nöyrästi tunnustamaan heikkoutensa ja avuttomuutensa saa elämäänsä voiman ylhäältä.  Saa apua ja turvaa.  Löytää pelastuksen itselleen ja perheelleen.  Voi omistaa itselleen Jumalan lupaukset.

Uskon paradoksit ovat totta.

Mitä pienemmäksi tulen, sitä suurempi saa Jeesus olla.  Mitä alemmaksi nöyrryn, sitä korkeammalle sydämeni siivet kantavat.  Mitä heikompana pyydän apua, sitä ihmeellisempi on Jumalan voima.

Avasin tänä aamuna neljä hartauskirjaa ja uuden päiväkirjan (olisin kyllä halunnut jatkaa edellisenä päivänä kesken jäänyttä novellia, mutta sitäkin enemmän halusin suunnata ajatukseni hengellisesti oikeaan suuntaan heti vuoden alusta).

Alleviivasin eräästä hartauskirjasta tämän lauseen: Miksi elän niin kuin orja, vaikka Sinä olet vapauttanut minut?  Osa päivittäistä kamppailuani. 

Toisesta kirjasta löysin vanhan alleviivauksen: To give thanks when you don't feel like it is not hypocrisy; it's obedience. Kiittäminen silloin, kun minusta ei tunnu siltä, ei ole tekopyhää; se on tottelevaisuutta. 

Kolmas kirja muistutti: "Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." Jer 29:11

Ja neljännessä Annie Kearyn sanoja Elisabeth Elliotin tulkitsemana: Do not rush. Trust. And keep a quiet heart.  Älä kiirehdi.  Luota.  Pidä sydämesi rauhaisana.  

Viime vuoden viimeisinä päivinä löysin itselleni uuden sanan vuodelle 2019. 

Hymyile. 

Haluan hymyillä, haluan kokea sisäistä iloa ja tyytyväisyyttä, joka näkyy fyysisesti kasvoiltani.  Lapset haluavat äidin, joka hymyilee.  Mies haluaa tyytyväisen vaimon.  Mutta ennen kaikkea minä itse haluan löytää sen vanhan viisauden arvoituksen, jossa:

Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. 1 Tim 5:6. 

Kirjoitan tämän ylös ennenkaikkea itselleni, koska haluan nähdä 365 päivän päästä, miten nämä ajatukset muuttivat vuoteni kulkua.  Löydänkö itselleni suuren voiton: Tyytyväisyyden? Jumalisuuden?  Hymyilenkö vai puserranko kulmakarvoja yhteen?  Näissä haluan kasvaa. 

Viime vuoden kolme suosituinta postausta olivat:

Tehokas rakkaus? Oppitunteja hidastamisesta

Vaikeat tunteet: Pelko

Miksi Sapatti on välttämätöntä nykyaikana

Mikä oli sinun suosikkisi?


....Ja sain luettua sen novellinkin loppuun.  Käy katsomassa vuoden 2019 kirjalistasta, mikä se on! 



Kuva: FreeDigitalPhoto.net 
“Lamp On Hand In Sunbeam Over Sunset With 2019 . Power And Idea C…” by Kitsada

Jeesus, joulun salaisuus

Jouluun liittyy salaisuuksia.  On kivaa hätistellä toisia pois huoneista, joissa on meneillään salaisia projekteja joulua varten.  Tyytyväisenä uteliainkin kurkistelija tyytyy odottamaan joulua, jolloin salaperäisyyttä lähdetään raottamaan. 

Jeesuksen syntymäkertomus on myös hengellisesti mysteeri.  Enkeli ilmestyy ensin Sakariaalle ja lupaa hänelle ja Elisabetille kauan toivotun lapsen.  Sama enkeli vierailee Marian luona ja kertoo hänen olevan valittu kantamaan Jumalan Pojan maailmaan.

Enkelit ovat arvoituksellisia olentoja. Heistä kerrotaan Raamatussa vähän.  Minua lohdutti tällä viikolla Raamatun sana: "Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa." Matteus 18:10

… Lapsillani on suojelusenkeli, jota en voi selittää enkä ymmärtää.

Eräs lapsiastani kertoo nähneensä enkelin.  Kuuntelen hiljaa hänen kertomustaan ja iloitsen uskon mysteeristä.  Saakoon tämä arvokas muisto muistuttaa häntä siitä, että on olemassa taivaallinen ulottuvuus, näkymätön, mutta todellinen. 

Jouluun liittyy myös salaperäinen tähti.  Se nousi julistamaan uuden kuninkaan syntymää.  Viisaat miehet näkivät sen kirkkauden ilmestyvän heidän hyvin tuntemiensa tähtikuvioiden joukkoon.  He olivat niin varmoja tähden viestistä, että lähtivät satojen kilometrien matkalle palvomaan uutta kuningasta. 

En osaa selittää tähden ilmestymistä, en sen liikkumista Jerusalemista Betlehemiin tietäjien edellä, en sen asettumista Betlehemin tallin yläpuolelle.  Joulun salaisuudet ihmetyttävät ja askarruttavat, ne kutsuvat palvomaan ja ihailemaan.

En ymmärrä miten neitsyt tulee raskaaksi, mutta ihailen Marian uskoa ja antautumista Jumalan tahdon alle.  Hän oli valmis, vaikka ei ymmärtänyt miten se tapahtuisi.  Yhdeksän kuukauden ajan mysteeri kasvaa ja kypsyy, kunnes syntyy fyysisesti maailmaan. 

Vastasyntynyt on aina suuri ihme.  Kuvittelen Marian tutkimassa poikaansa, suojellen häntä sylissään, silittäen pehmeää poskea, lohduttaen pieniä itkuja.  Tämä ihana lapsi on maailman täyttymys.  Miten se voi olla?   

Haluan olla osa ihmettelijöiden ja ihastelijoiden joukkoa.  Haluan pitää sydämeni herkkänä joulun sanoman äärellä.  Jumala lähetti Poikansa maailmaan pelastamaan meidät synneistämme.  Meille ei ole annettu muuta tietä, ei mikään toinen nimi maailmassa ole verrattavissa Jeesuksen väkevään nimeen. 

Jumalan pyhyys, synnin rumuus, ihmisen avuttomuus, Kristuksen uhri.  Mysteereitä, joita joskus luulen ymmärtäväni ja toisen kerran taivun nöyrästi maahan - usko riittää.  Pyhä Henki tekee työtään ja huomaan muuttuneeni, enkä osaa sitä selittää.  Sydämeni kaipaa nähdä vääryyksien muuttuvan oikeudeksi, hylättyjen löytävän kodin ja elämän tarkoituksettomuuteen turtuneiden löytävän ilon ja merkityksen sydämeensä. 

Joulu antaa minulle mahdollisuuden olla pieni ja ymmärtämätön ja lapsenkaltainen.  Saan nauttia - iloita - salaisuuksista ja vastaanottaa lahjoja, ylenpalttisia, ansaitsemattomia, hyvyyden ilmaisuja.

Joulun juhla on esimakua suuresta juhlasta, joka on tuloillaan.  Elämän ihme, uskon salaisuus, armon ylenpalttisuus, ovat kaikki Jumalan lahjaa.  Mutta suurin lahja on Jeesus.  Kaikki ne odotukset, joiden täyttymistä jouluna toivon, saavat täyttymyksensä Jeesuksessa.  Ylistys ja palvonta ovat ainoa tapa suhtautua Hänen ihmeelliseen olemukseensa.   

Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Room 6:23

Toivon, että sinäkin saat nauttia tänä jouluna suurimmasta lahjasta, jonka ikinä voit vastaanottaa: iankaikkisen elämän toivosta, joka meille ojennetaan lahjana, joulun lapsen kautta: Jeesus. 



Kuva:  FreeDigitalPhotos.net “Bright Star In Space” by nuttakit

Kirjoita käsin ~ Adventtiajatuksia

Käsillä kirjoittamisen hyödyt ovat selkeitä:

Käsin kirjoittaminen on yhteydessä luovuuteen, kriittisen ajattelun ja ongelmanratkaisujen kykyihin.  Kirjoittamisprosessi stimuloi aivoissa eri kohtia kuin näppäimistöllä kirjoittaminen.

....miltä paperi tuntuu, miten kynää pidellään, miten ajattelu ohjaa kynän kulkua...

Kirjoittaminen parantaa oppimista ja muistamista.  Se vaatii hiljentämistä, koska se on hitaampaa kuin näppäily, mutta se ei ole sidottuna tiettyyn paikkaan ja tiettyihin aikoihin.  Muistivihkon ja kynän voi ottaa esiin missä tahansa.

Käsin kirjoittaessa olemme luovempia ja osaamme yhdistellä konsepteja sekä nähdä erilaisia ratkaisuja ongelmiin kuin koneen ääressä.  Aivoriihet ja ajatuskartat sekä tavoitteiden kartoittaminen toimivat paremmin paperilla. Uskon, että juuri kirjoittamisen hitaus antaa aivoillemme mahdollisuuden käyttää luovia sanoja ja keksiä uusia ajatuskokonaisuuksia.

Kirjoitusten uskolliset kopioijat

Raamattu oli alunperin kirjoitettu käsin.  Ja satojen vuosien ajan sen tekstiä on kopioutu säilytettäväksi tuleville sukupolville.  Munkkien käsin kopioidut Raamatun tekstit ovat taidonnäytteitä itsessään.



Keskiajan Euroopassa luostareissa oli omat huoneet, Scriptoriumit, jotka olivat pyhitetty käsin kirjottamiselle, kopioimisella ja kuvittamiselle.

Voin kuvitella miten Raamatun teksti tulee ihan eri tavalla eläväksi henkilölle, joka sitä käsin kopioi.  Kirjoitin tämän postauksen kuvituskuvaksi jouluevankeliumin.  Se on nopeasti kirjoitettu, käsialaa mitenkään kaunistelematta.  Mutta jos pyhittäisin pari tuntia saadakseni kauniin tekstin aikaan...?

Tällaisessa prosessissa jakeet oppii varmasti ulkoa, koska niitä makustelee ajatuksen kanssa - lukiessa, muistellessa ja kirjoittaessa toistoa tulee paljon.  Käsialaankin alkaa kiinnittämään huomiota ihan eri lailla kun päättää kirjoittaa hitaasti.

Alkuperäiset kirjailijat

Entäpä Raamatun tekstien ensimmäisenä paperille kirjoittavat?  He kokivat Pyhän Hengen innoittaneen sanansa, jotka he jäljensivät paperikääröihin.  Voin kuvitella heidät kumartuneena innoissaan kirjakäärön ylle, joskus pysähtyen kuuntelemaan, jatkaen jälleen Jumalan ajatusten tallentamista... 

 "Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta."

2 Pietarin kirje 1:20-21

Raamattu on Jumalan Hengen aikaansaamaa tekstiä.  Sen sanoma koskettaa ihmisiä satojen ja tuhansien vuosien jälkeen, koska se ei ole aikaan ja paikkaan sidottujen ihmisten ajatusten ja aivoitusten tuloksena syntynyttä.  Se on ajattoman, ikuisen Jumalan lahja, juuri tälle päivälle ajankohtainen.  Miten siunattuja nuo muinaiset kirjoittajat olivatkaan! 

Parantava prosessi

Kirjoittaminen auttaa meitä ei vain ajatusten, vaan myös tunteiden esille tuomisessa.  Luova kirjoittaminen on usein osa terapiaa ja sielunhoitoprosessia.

Keskustelin kesällä erään terapeutin kanssa.  Hän suositteli kirjoittamaan kirjeitä ihmisille, joiden teot tai tekojen puutteet ovat vaikuttaneet elämäämme.  Hän sanoi, että näitä kirjeitä ei ole tarkoitettu lähetettäväksi, vaan ne ovat kirjoittajaa varten.  Kirjeessä todellakin sanomme asioita eri tavoin kuin silloin, kun vaan ahdistuneena kääntelemme tapahtumia mielessämme.

Kirjoitin heti käsin kirjeitä elämäni ihmisille, jotka olivat aiheuttaneet minulle kipua tai hämmennystä.  Jotkut poltin, osan säästin. Joitain kirjeitä en ole vielä uskaltanut kirjoittaa, vaikka ne ovatkin vain minua varten.  En kai ole vielä valmis kohtaamaan näitä kipupisteitä ja tunteita.

Mutta kirjoittamisen prosessissa oli osana luovuus, uskallanko sanoa jopa niin, että Jumalan Pyhä Henki oli ohjaamassa ajatuksiani ja sanojani. Kirjoittaminen voi olla parantava kokemus.  Painavien ajatusten syntyminen, fyysinen esiintuleminen, on prosessi, joka voi tehdä kipeää.  Mutta tuloksen jälkeenpäin lukeminen on voimauttavaa.  Osasin sanoa tuonkin asian noin hyvin ja selkeästi!

Itse asiassa olen viime viikkoina keskittynyt kirjoittamaan käsin enemmän kuin koneella.  Kirjoitan hartaushetkiäni ylös, joskus kopioin hartauskirjojen tekstiä tai Raamatun jakeita.  Kannustan itseäni ilmaisemaan tunteita vihkooni ja löytämään niiden juuria ja syntyperiä.

Kirjoitan ylös myös ihan tavallisia päivien tapahtumia ja viime viikon kirjoitin ylös syömisiäni, jotta näkisin, missä kohtaa voin vielä parantaa tapojani. 

Kirjoitushetkistä on tullut päivän parhaita hetkiä.  Siinä on jotain pyhää.  Hidastan paperin äärellä ilmaisemaan ajatuksiani ja tuntojani Jumalan läsnäolossa.  Kynän hiljainen rapina paperia vasten on nautinnollinen ääni.  Joskus kynä pysähtyy kun etsin juuri oikeaa tapaa ilmaista tämän ajatuksen.  Ei ole kiire minnekään. 

Hidastamisen hyvyys

Käsillä kirjoittaminen on kai osa harrastamaani hidastamista. Kuukausi kuukauden jälkeen, vuosi vuoden jälkeen janoan hitaampaa ja yksinkertaisempaa elämää.  Viikottainen Sapatti on kohokohta, ja jos se jää välistä, se vaikuttaa negatiivisesti olemukseeni ja tulevaan viikkoon.

Kuuntelin erästä podcastia, jossa kirjailija ja runoilija Malcolm Guite kertoi menneiden päivien Adventinvietosta.  Adventti oli hiljentymisen aikaa, jolloin hidastuttiin odottamaan suuren juhlan saapumista.  Aivan kuin Pääsiäistä edeltävä paasto.

Adventtina oltiin enemmän kotona, syötiin yksinkertaisemmin ja vältettiin tekemästä vaikutusta toisiin.  Mikä vastakohta nykyajan pikkujoulujen ja muun jouluhössötyksen maailmassa!  Minuun vetosi ajatus odottaa joulun tuloa itsetutkistelussa ja sydämen valmistautumisessa.

Adventti on tulemisen ajankohtaa.  Odotamme maailman Vapahtajan tulemista.  Hän on jo saapunut ensimmäisen kerran.  Ensimmäinen saapuminen oli hiljainen, intiimi ja harras hetki.  Läsnä on synnyttävä äiti, isä ja muutama vaatimaton vieras.

Toinen tuleminen on julkinen, loistokas ja äänekäs, jossa koko maailma tulee notkistamaan polvensa voitokkaan kuninkaan saapuessa esiin. 

Adventtiajan pyhittäminen Jumalan salaiselle, hitaalle työlle sismmässämme antaa pohjaa joulun juhlalle ja ylenpalttisuudesta nauttimiselle.  Juhlimme Jumalan lahjaa, ikuista elämää, samalla kun odotamme sen toteutumista.

Miten sinun adventtiaikasi on sujunut?


Pari vuotta sitten kirjoitin "4 tapaa pilata adventtiaika - ja neljä tapaa löytää joulurauha".  Tekstistä kuultaa stressiä, jota tänä vuonna en ole oikeastaan kokenut.  Pikkuhiljaa opin...

Nautiskellen jouluun: 3 maistuvaa juomaa

Ilmojen kylmetessä on ihanaa nauttia kupillinen kuumaa juomaa.  Joulun lähestyessä haluan hemmotella perhettä erityisillä joulujuomilla.

Meidän perhettä ilahduttaa kotona tehty herkullinen omenamehuglögi sekä intialainen mausteinen maitotee Masala Chai.  Aikuisten makuun käy punaviiniglögi, joka on tuttu jouluinen juoma, Glühwein, Saksan joulumarkkinoilla.

Vaalea jouluglögi

Glögi on helppo tehdä itse ja kuten yleensäkin, kotona tehdyt ovat kaupan valmiita glögejä maistuvampia.

Jos valmiit mehut ovat makuusi liian sokerisia, lisää glögiin vähän vettä, mutta varo ettet laimenna glögiä liian laihaksi.  Omenamehun voin tehdä myös itse keittämällä pilkottuja omenoita n. 10 minuutin ajan. Lisää halutessasi mehuun muitakin hedelmiä tai marjoja.

1 litra omenatäysmehua
1 kanelitanko
6 neilikkaa
1 laakerinlehti
0,5 tl kardemummaa

2 rkl juoksevaa hunajaa

Sitruunaviipaleita
Rusinoita ja manteleita

Mittaa omenatäysmehu ja mausteet kattilaan.  Kuumenna kiehuvaksi ja anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia.  Mausta hunajalla.  Siivilöi glögi ja kaada laseihin.  Koristele sitruunaviipaleella, rusinoilla ja manteleilla.

Masala Chai

Intialainen, rikas ja maitoinen, polttavan kuuma, mausteinen ja makea tee.  Masala Chain jouluiset mausteet tekevät siitä täydellisen joulunajan kuuman juoman.

Kaupan valmiit intialaisittain maustetut teepussit eivät vedä vertoja itse tehdylle intialaiselle mausteteelle.  Kattilassa kiehuu maitoinen mausteseos, jonne lisätään mustaa teetä ja sokeria.  Ystäväni, jonka Masala Chai vie kielen mennessään, väittää, että salaisuus on kiehumispisteeseen kuumennetussa maidossa ja kokonaisissa kardemumman siemenissä.

Reseptin noudattamainen ei ole välttämätöntä.  Pääpiirteissä Chaissa tulee olla 1 osa maitoa ja 2 osaa vettä, reilusti teelehtiä vahvasti haudutettuna, runsaasti sokeria ja lisänä makeita mausteita.

1 litra vettä
0,5 l täysmaitoa
8 kardemumman siementä (murskaa auki veitsen sivulla painaen)
1 kanelitanko
ripaus inkivääriä tai hiukan tuoretta inkiväärin juurta
(fenkolin siemeniä tai anista)

3 rkl mustaa irtoteetä tai 3-4 teepussia
sokeria

Kuumenna vesi, maito ja mausteet kattilassa kiehuvaksi.  Alenna lämpöä, lisää teelehdet kattilaan ja anna hautua noin 3 minuuttia, välillä sekoitelleen, kunnes tee on syventynyt punertavan beigen väriseksi.

Siivilöi chai kuppiin, lisää vähintään 1 tl sokeria.  Intialainen tee on vahvaa ja makeaa.  Vaikka et käyttäisi yleensä sokeria teessä, tässä se kuuluu asiaan.  Jopa 2-3 tl sokeria per kuppi on suositeltavaa!  Löydät suosikkimakuyhdistelmäsi kokeilemalla.

Punaviiniglögi

Höyryävä juoma maistuu jouluisissa illanvietoissa ystävien kesken.  Usein mehuglögit ovat todella makeita, joten siksikin pidän enemmän punaviiniglögistä.

4 dl vettä
3 dl sokeria
4 neilikkaa
1 kanelitanko
4 rkl rusinoita

1 pullo punaviiniä
2 sitruunan mehu
1 appelsiinin mehu

mantelilastuja

Kiehauta vesi, sokeri, mausteet ja rusinat.  Lisää punaviini ja hedelmämehut.  Kuumenna - älä keitä.  Siivilöi laseihin, koristele mantelilastuilla.

+ Joulu(kahvi) joka päivä

Teen itselleni arkisinkin maistuvan kupposen kuumaa.  Mieheni vitsailee minun juovan joulukahvia joka päivä.  Lisään Nescafe Gold pikakahvijauheeseen ripauksen kardemummaa ja kanelia ja lorautan joulukahviin reilusti maitoa joukkoon. Jouluiset mausteet sopivat muutenkin kahvin kaveriksi. 



Millaisista joulujuomista teillä nautitaan?


Kolme kivaa keittiössä-sarjassa löytyy myös

Syksyn lohturuokaa: 3 keittoa, 3 leipää



Kuvat:
FreeDigitalPhotos.net
“Mulled Wine And Spices On Weathered Wooden Table” by AndreyCherkasov
“Espresso Coffee With Sugar And Spice” by KEKO64

Miten voin tukea lapsen uskoa?

Kristittynä vanhempana suurin päämääräni on opettaa lapselle kristinuskon oppeja.  Tähän liittyy uskonpuolustus, koska haluan lasten pystyvän perustelemaan uskonsa.  Miten tämä tapahtuu käytännössä? 

Sanat oppi ja uskonpuolustus sekä vakavuus asian suhteen luovat mielikuvissa ylitsepääsemättömän haasteen.  Pitäisikö osata selittää eskari-ikäiselle kolminaisuusoppia ja eksegetiikkaa?  Missä vaiheessa puhua kosmologisista ja moraalisista argumenteista?

Asiaa ei tarvitse tehdä liian vaikeaksi. Lapsuudessa rakennamme perusteet uskonpuolustukselle ja selitämme asioita lapsentasoisesti.  Uskon välittäminen omille lapsille tapahtuu sekä luonnollisesti että tarkoituksenmukaisesti.

Luonnollisesti osa arkea

On luonnollista lukea lapsille Raamattua.  Se on osa kristittynä elämistä, perustamme elämämme kokonaisuudessaan Jumalan Sanalle, joten tottakai haluamme lukea ja opiskella sitä päivittäin ja opettaa lapsillemme kertomuksien kautta Jumalasta.  Näytä omalla esimerkilläsi, miten tärkeä kirja se sinulle on ja rohkaise lapsia kysymään kysymyksiä Raamatusta.

On myös luonnollista rukoilla lasten puolesta ja lasten kanssa.  Rukouksessa tulemme Jumalan läsnäoloon, ja tiedämme Hänen kuuntelevan sekä puhuvan meille.  Vapaamuotoinen rukous on etuoikeus, jota kaikilla maailman ihmisillä ei ole!  Rukous on voimavara päivän haasteissa ja hetki, jolloin saamme rauhoittua ja hiljentyä nauttimaan Jumalasta. 

Viime syksynä pojaltamme varastettiin polkupyörä kaupan edestä.  Rukoilimme kotona pikku sisarusten kanssa pyörän löytymisen puolesta sillä aikaa kun isä ja poika lähtivät selvittämään asiaa.  Vähän ajan päästä eräs naapurin poika toi portillemme pojan pyörän, jonka hänen serkkunsa oli pilapäissään ottanut.  Oli hienoa osoittaa lapsille, miten Jumala vastasi hyvin pian meidän rukouksiin.

Lapset myös oppivat uskostamme kun he tarkkailevat jokapäiväistä elämäämme.  Mihin me käytämme aikaa?  Millaisiin asioihin säästämme rahaa?  Miten kohtelemme ihmisiä, erityisesti niitä, jotka ovat erilaisia kuin me?  Mitkä ovat päivittäisiä puheenaiheitamme?  Millaisia kirjoja meillä on kirjahyllyssä?

Päivittäinen elämä sanoineen ja tekoineen tarjoaa monta mahdollisuutta opettaa uskosta luonnollisesti.  Lapsilla on myös paljon kysymyksiä.  Juuri tänä aamuna meidän 9-vuotias kysyi, että kuka kirjoitti ihan sen ensimmäisen Raamatun.  Todella hyvä kysymys, joka koskettaa myös uskonpuolustuksen teemoja!  Kun kerron lapselle Raamatun alkuperästä, puhun myös Raamatun luotettavuudesta.  Miten Raamatun tekstit erottuvat satukirjojen teksteistä?  Jo 9-vuotias pystyy käsittelemään tällaisia kysymyksiä. 

Suunnittele

Tarkoituksenmukaisuus kristillisessä kasvattamisessa on sitä, että päätän ottaa esille tärkeitä asioita, vaikeita asioita, haastavia käsitteitä.  Valitsen kirjoja, joiden kautta opiskelen lasten kanssa tiettyjä asioita.  Ehkä katsomme yhdessä tv-sarjoja tai elokuvia, joissa tuodaan esille aiheita, joita haluan heidän oppivan.  Tutustumme erilaisiin ihmisiin ja ihmiskohtaloihin. 

Ostin meille kaksi surusta ja kuolemasta kertovaa lastenkirjaa, koska halusin puhua aiheesta lapsen kanssa.  Käyn parin vuoden välein läpi kirjaa, jossa opetetaan lapsille Isä meidän-rukouksesta.  Aion ottaa jälleen esille lapsille suunnatun vihkosen, jossa kerrotaan Jeesuksen historiallisuudesta ja opetusten luotettavuudesta.

Samoin toimimme uskonpuolustuksen kanssa.  Mistä tiedän millaisia aiheita nostaa esiin lasten kanssa, jos en ole itse tietoinen aiheista ja kysymyksistä, joita skeptikot esittävät?  Millaisia aiheita meidän pitää osata puolustaa?  Ja kuinka vanhana lapsi voi oppia apologetiikkaa?

Olemme perheenä aloittaneet aiheen käsittelyn pikkuhiljaa.  Lapset kykenevät omaksumaan monimutkaisiakin ajatuksia, jos aikuinen on valmis käyttämään aikaa ja luovuutta niistä kertomiseen.  Apologetiikan perusteet voi aloittaa jo 5-vuotiaiden kanssa. Kiinnostus aiheeseen näyttää kiihtyvän teini-iässä, joten on hyvä luoda perustukset ajoissa. 

Tästä linkistä löytyy englanniksi 14 tapaa opettaa 5-vuotiaalle apologetiikan perusteita.

Valmistaudu

Viime keväänä kitkin kukkapenkkiä innokkaan 5-vuotiaan kanssa.  Poika repi reippaasti kaksin käsin rikkaruohoja, ehkä vähän kukkiakin, mutta sitten hän löysi jotain paljon mielenkiintoisempaa.  "Äiti, minä en voi nyt kitkeä rikkaruohoja, koska minun pitää tutkia näitä ötököitä!" hän ilmoitti.  Kastemadot, koppakuoriaiset, muurahaiset ja muut pikkuötökät ovat aina kiinnostaneet häntä.

Luomakunta on yksi niistä kahdesta tavasta, joilla voimme oppia Jumalasta.  Ensimmäinen on tietenkin Raamattu, jonka lukemisen tärkeydestä jo mainitsinkin postauksen alussa.  Jumala ilmoittaa itsensä myös luonnossa.  Kysyimme lapsiltamme viime viikolla: "Jos et tietäisi mitään Raamatun opetuksista, mitä voisit oppia Jumalasta vain luomakuntaa tarkkailemalla?"

Tämä kysymys valmistaa lapsia uskonpuolustuksen perusteisiin, koska pääväitteet Jumalan olemassaolosta koskevat juuri luonnosta löytyviä todisteita (kosmologinen argumentti, luominen ja moraalinen argumentti).

Kun kuljet lapsen kanssa ulkona, kiinnitä huomiota kasvien monipuolisuuteen, kauneuteen ja lisääntymiseen.  Puhu eri eläinlajien ominaisuuksista ja asuinpaikoista.  Tuijottele auringonlaskuja ja  tähtitaivasta ja lumisadetta ja lue lapsen kanssa kirjoja, joissa kerrotaan auringosta, planeetoista ja avaruudesta.

Vedä johtopäätöksiä näin ihmeellisen maailman Luojasta.  Millainen Hän voisi olla?  Painota lapselle, että Jumala on ilmoittanut itsestään Raamatussa sekä luomassaan maailmassa.  Ne eivät ole ristiriidassa. 

Kristinusko perustuu totuuteen ja mitä enemmän esim. tiede on onnistunut selvittämään maailmasta, sitä enemmän todisteita löytyy Jumalasta ja luomisesta.  Älä pelkää kohdata vaikeitakaan kysymyksiä.  Uskomme perustus on kestävä ja varma eikä murennu kyselyistä ja haasteista.

Kysymykset, joihin vanhemman tulee tietää vastaus

Valmista lastasi skeptikoiden kysymyksiin ja haasteisiin.  Miten?  Ota selvää millaisilla argumenteilla skeptikot haastavat uskoasi ja etsi niihin vastaukset.  Argumentit ovat yleensä ennalta-arvattavia ja niihin on mahdollista löytää järkeenkäypä vastaus.

Natasha Crainilla on blogissaan lista uskonpuolustuksen kysymyksistä, joihin jokaisen kristityn vanhemman tulee osata vastata!  Hän sanoi, että kysymyksiä voisi olla paljon enemmänkin, mutta nämä 65 ovat hyvä alku.

65 Apologetics Questions Every Christian Parent Needs to Learn to Answer

Kysymykset on jaettu seuraaviin aihepiireihin:

Jumalan olemassaolo ja luonne
Totuus ja maailmankuva
Jeesus
Raamattu
Tiede ja Kristinusko

Crain valitsi kysymyksistä 40 ja kirjoitti niistä kirjan Keeping Your Kids on God's Side: 40 Conversations to Help Them Build a Lasting Faith.

Nämä kysymykset ovat hyvä alku aiheesta opiskeluun.  Ota vanhempana vastuu siitä, että selität nämä kysymykset lapsillesi, ennen kuin he saavat kuulla ne ensimmäisen kerran skeptikkojen suusta.

Voisi olla hyvä myös kysyä seurakunnalta, miten lapsi- ja nuorisotyössä käsitellään uskonpuolustusta.  Vähintäänkin nuorten tapahtumissa ja leireillä on tärkeää käydä läpi näitä kysymyksiä.

Mitä on totuus?

Muistuta lapsiasi siitä, että totuus ei ole se vaihtoehto, joka sinua eniten miellyttää tai joka tekee sinut onnelliseksi.  Esimerkiksi et voi saada sadetta aikaan, vain koska haluat sateisen päivän.  Samoin emme voi päätellä totuutta Jumalasta vain sen perusteella, mikä vastaus minua sattuu miellyttämään.  Meidän täytyy tutkia kaikkea tietoa, jonka Hän on meille antanut - luonnossa ja Raamatussa - ja löytää totuus. (Tämä valmistaa lapsia ajattelemaan totuuden luonnetta)

Todistusaineisto ei osaa puhua.  Vaatii rohkeutta tutkia jokaista vaihtoehtoa, johon todistusaineisto eli evidenssi näyttä johdattavan, eikä jättää täysin huomiotta jotain vaihtoehtoa vain, koska ei pidä siitä.  Esimerkiksi kerroin lapsille, että jos näen karkkipaperin lattialla, voin tehdä johtopäätöksiä siitä, miten se on sinne tullut.  Karkkipaperi ei itsessään kerro minulle mitään alkuperästään, mutta voin tehdä päätelmiä.

Voin päätellä, että tietty lapsi oli saanut tänään juuri tätä karkkia ja oli ollut tässä huoneessa.  Hän oli siis tiputtanut karkkipaperin lattialle.  Toisaalta voin päätellä, että tuuli on heittänyt sen avoimesta ikkunasta sisään.  Tai ehkä pieni hiiri toi karkkipaperin ulkoa sisälle. Tai avaruusolio on voinut tipauttaa sen taivaalta.  Mikä näistä teorioista on todennäköisin?  Millä perusteilla lapsi valitsee tietyn teorian?

Kun olemme aloittaneet uskonpuolustuksen parissa, suurilta ja vaikeilta näyttävät kysymykset ovatkin muuttuneet mielenkiintoisiksi keskustelunkohteiksi.  Lapset pitävät siitä, kun selitämme heille termodynamiikan lakeja ja kerromme Einsteinin tutkimuksista universumin laajenemisesta.  Ennen kaikkea tämä on upea tapa avata keskustelukanavia perheen sisällä.

Löysin kivannäköisen sivun miksiuskon.net, josta löytyy paljon materiaalia.  Esimerkiksi tämä artikkeli voisi olla hyvä lukea:  Kun lapset esittävät vaikeita kysymyksiä Jumalasta.

Tästä on hyvä jatkaa!  :)


Kuva: FreeDigitalPhotos.net
“Family With Two Children” by Ambro