8.1.2021
Blogikatsaus 2020 ja mitä seuraavaksi
3.1.2021
Surkea kirjavuosi 2020
Vuosi 2020 jää monelle mieleen surkeimpana mahdollisena vuotena. Minnekään ei saa mennä, mitään ei saa tehdä ja jatkuva epävarmuus yhdistettyinä nopeisiin muutoksiin rassaa hermoja.
Minulle 2020 painuu mieleen surkeimpana kirjavuotena pitkään aikaan. Sain luettua vaivaiset 38 kirjaa läpi. Kun normaalisti luen reilut 60 kirjaa vuodessa, tämä tuntuu todelliselta epäonnistumiselta.
Toisaalta se vähäinenkin tämän vuoden kirjojen parissa vietetty aika oli hienoa ja sain mahtavia uusia kokemuksia!
Miksi en lukenut?
Tiedän tarkkaan, miksi en saanut luettua kirjoja. Toinen syistä on sama, joka lamauttaa kaiken muunkin luovuuden elämässäni, mutta en ole sitä ennen kokenut kirjojen ja lukemisen suhteen. Stressi, jonka tänä vuonna elämääni toi suuret elämänmuutokset vaikutti niin, että en yksinkertaisesti pystynyt keskittymään kirjaan.
Yrityksestä tai sen puutteesta ei ole kyse. Toin kirjoja kotiin kirjastosta. En vain saanut nostettua niitä luettavaksi. Aloitin monta kirjaa, mutta en pystynyt jatkamaan loppuun. En pystynyt keskittymään. Kindle sai pölyyntyä yöpöydän laatikossa. Vein kirjoja lukemattomana takaisin kirjastoon. Myöhstymismaksuillani kirjasto sai varmasti hienosti uutta aineistoa ostettua.
Ja kun muutoksien tuomat aallokot alkoivat tasaantua, koin toisen takapakin. Vuosia tasapainossa ollut lääkitys kilpirauhasen vajaatoimintaan jäi lääkärin kokeilun uhriksi, ja uuvahdin täysin loppusyksystä.
Joulukuussa tosin otin pikku spurtin, koska lainausmaksut hätistelivät saamaan kirjat luettua. Ja joululomalla oli rentouttaviakin hetkiä.
Huom. elämänmuutos oli suuri muutto 13 vuoden samassa kodissa asumisen jälkeen. Se, että maa muuttui siinä samalla ei tietenkään tehnyt tätä helpommaksi!
Suosituksia vuodelta 2020
Älä sano, että olet lukenut espanjalaisen Carlos Ruiz Zafonin kirjoja jo vuosikausien ajan! En ollut aiemmin hänestä kuullutkaan. Zafonin kirja sattui silmään kirjastossa ja luin loppuvuonna neliosaisen sarjan läpi. Hienoa kerrontaa, rikkaat ympäristokuvaukset, mielenkiintoiset päähenkilöt, ripaus fantasiaa ja kaikessa mukana olevat kirjat, kirjakauppa ja Unohdettujen kirjojen hautausmaa imaisivat mukaansa. Oli myös virkistävää lukea Barcelonasta tapahtumapaikkana, ja saada tarinoiden mukana elää Espanjan historiaa läpi. Harmillista, että suhteellisen nuori Zafon menehtyi syöpään juuri hetkeä ennen kuin luin hänen ensimmäisen kirjansa eli kesällä 2020.
Tara Westover kertoo elämämästään kirjassa Educated. Hurjan rajoittavista olosuhteista ponnistanut, lähes kouluja käymätön Tara menestyi upeasti päästessään opiskelemaan. Kirjan sanoma on, että kunhan vain tarjoamme jokaiselle lapselle mahdollisuuden opiskella, tarjoamme heille mahdollisuuden menestykseen. Allekirjoitan tämän, mutta olen myös sitä mieltä, että kun tarjoamme jokaiselle lapselle mahdollisuuden oppia tuntemaan Jumala, heidän elämässään tulee olemaan siunaus ovat he sitten maallisesti mitattuna menestyneitä tai ei.
Tunnetko kirjat Humiseva harju, Kotiopettajattaren romaani tai Wildfell Hallin asukas? Ne ovat kirjoittaneet englantilaiset sisarukset Anne, Charlotte ja Emily Bronte. Juliet Barker teki uskomattoman perusteellisen työn kirjoittaessaan Bronten perheestä kirjan The Brontës - Wild Genius on the Moors: The Story of a Literary Family. Siinä hän kaataa useita myyttejä perheestä, ja luo todenmukaisen kuvan suurperheen eri henkilöiden luonteesta. Kirjassa opin myös ajan historiaa, koska perheen isä pastori Patrick Bronte oli yhteiskunnallisesti ja poliittisesti valveutunut henkilö. Luin kirjaa todella kauan, koska se oli niin pitkä ja perusteellinen, eikä niin sujuvaa luettavaa kuin vaikkapa joku romaani. Suosittelen!
Uusia kokemuksia
Kirjalistan analysointia
Miesten kirjoittamia 16/38, (vuonna 2019 30/60), (vuonna 2018 34/68), (vuonna 2017 25/71).
Naisten kirjoittamia 20/38, (29/60), (30/68), (43/71).
Mies-naiskirjailijan yhteistyö 0, (0), (1), ( 2).
Kahden mieskirjailijan yhteistyö 1, (1), (1), (0).
Kokoelma useilta kirjoittajilta 1, (0), (1), (1).
Asia/opetuskirjoja: 7, (12), (9), (13)
Elämänkertoja/muistelmia: 2, (7), (5), (11)
Romaaneja/novelleja: 27, (41), (53), (46)
Ensi vuoteen
Jatkan lukemista vuonna 2021, toivottavasti vähän paremmalla menestyksellä. Niin moni hyväkin kirja on jäänyt kesken, että ehkä tammikuun listalle ropsahtaa useampi kirja kun alan kiriä niitä loppuun. Toiveena on pystyä Kirja viikossa-tahtiin, joka on normaalin tahtini alapuolella, eli periaatteessa saavutettavissa.
On jännää huomata, miten olosuhteet vaikuttivat lukemiseeni. Oletko huomannut samaa? En halua kuitenkaan lannistua ja kuihtua, vaan pitää lukemisen edelleen rakkaana osana elämääni.
23.12.2020
Maria - Jeesuksen äiti
Jumala valitsi Marian Jeesuksen äidiksi.
Millainen nainen on saanut kunnian tuoda maailmaan sen Pelastajan? Emme voi viettää aikaa joulun sanoman äärellä kiinnittämättä huomiota tähän ainutlaatuiseen nuoreen naiseen.
Vuosi 2020 jää varmasti jokaisen muistiin aivan erityisen rajoittavana vuotena. Kun pohdiskelin tätä vuotta, lähestyvää joulua, ja tulevaisuutta, olen miettinyt sanaa kommunikaatio.
Alkuvuodesta kun korona-pandemia hiipi lähemmäksi ja lähemmäksi arkielämäämme, ja lävähti sitten kasvoillemme, odotimme johtajilta selkeää kommunikaatiota siitä, mitä odottaa. Tämä ei varmastikaan ollut helppo tehtävä, koska Covid19-tilanne muuttui päivä päivältä. Maasta riippuen kukin hallitus valitsi erilaisia kommunikaatio-strategioita.
Mieleeni jäi yksi uutisotsikko maaliskuulta, jossa ilmoitettiin suurin mustin kirjaimin järisyttävä askel Suomen historiassa: “Rajat kiinni”. Mietin miten tämä tulisi vaikuttamaan meidän tulevaisuudensuunnitelmiimme, ja mitä se tarkoittaisi käytännössä? Halusin tietoa.
Joskus johtajien pitää tehdä vaikeita päätöksiä sen suhteen, miten paljon informaatiota jakaa julkisesti. Vanhempana teen samoin. Joku tieto on hyvää ja auttaa tilannetta eteenpäin. Joku tieto aiheuttaa tarpeetonta stressiä, jopa paniikkia.
Aikuisena ihmisenä haluan enemmän tietoa, koska mielestäni osaan käsitellä sitä. Hallituksemme kieltäytyi sanomasta tiettyjä asioita ääneen pandemian eri vaiheissa, koska he olivat päättäneet kuinka paljon julkisesti on hyvä kertoa. Olivatko he oikeassa? En tiedä.
Jumalakin kommunikoi. Hän on antanut meille Kirjansa, Raamatun. Hän lähetti Jeesuksen elämään keskuuteemme, havainnollistamaan miltä näyttää elämä, joka miellyttää Jumalaa. Hän antoi meille Pyhän Hengen ohjaamaan meitä päivittäin.
Mutta kertooko Jumala meille kaiken mahdollisen kaikista asioista? Ei. Kertooko hän meille tarpeeksi, jotta pääsemme eteenpäin? Ehdottomasti.
Jumala oli puhunut tulevasta Messiaasta vuosisatojen ajan. Mutta sitten Hän lopetti kommunikoinnin. Miksi? Jumalalla on aina syy tekoihinsa.
Eräs nuori nainen uskoi Jumalaan. Hän tiesi mitä Jumala on sanonut, ja hän odotti lupausten toteutumista hetkellä millä hyvänsä. Varmasti monet hänen ystävänsä väsyivät odottamiseen. “Hei Maria, elä vähän. Profeetat eivät ole puhua pukahtaneetkaan satoihin vuosiin. Kuka tietää, ehkä menee vielä sata vuotta ennen kuin mitään tapahtuu. Ja joka tapauksessa me asumme väärässä kylässä!”
Mutta Maria oli valmis. Hän tunsi Kirjoitukset, hän jatkoi uskomista tähän Jumalaan, joka ei enää kommunikoinut, hän luotti Jumalan lupauksiin. Luonnollisesti hän ei osannut kuvitellakaan, että hänet valittaisiin äidiksi Jumalan Pojalle.
Jumala suosi Mariaa, ja olen varma, että Marian luottamus ja usko, jotka tulevat selkeästi esiin hänen sanoissaan Luukkaan evankeliumin ensimmäisessä luvussa miellyttivät Häntä. Maria ei masentunut edeltävien 400 hiljaisen vuoden takia. Hän oli täynnä ylistystä ja iloitsemista.
Marialla oli varmasti muitakin ominaisuuksia, joita tarvittiin hänen maailmaamuuttavassa roolissaan. Jeesuksen äitinä oleminen vaati sinnikästä, vakaata, aktiivista uskoa. Hänen oma elämänsä olisi vaarassa, ja hänen poikaansa jahtasi vallanhimoinen kuningas, ja joka välissä ihmiset epäilivät Marian kertomusta Jeesuksen sikiämisen ja syntymän ajoista.
Jumala näki Marian ja tiesi hänen tarpeensa. Hän lähetti vahvistusta kutsulle ja tehtävälle, jonka oli Marialle antanut. Vierailu Elisabetin luo, Joosefin unessa näkemät enkelit, talliin saapuvat paimenet, vanha Anna ja Simeon temppelissä, Itämaan tietäjät….Jumala lähetti heidät Marian luo kommunikoimaan Hänen suunnitelmaansa, Hänen sanojaan, Hänen tahtoaan Marian elämää varten. Jumala kommunikoi toisten ihmisten kautta.
Mutta Jumala ei kertonut Marialle kaikkea, mitä tulisi tapahtumaan.
Maria ja Joosef elivät uskon kautta. Se tarkoittaa, että heillä ei ollut kaikkea tietoa. Mutta kun he luottivat Jumalaan, he pystyivät elämään iloisina ja rauhassa kasvattaen Jeesusta.
Toivon, että heidän esimerkkinsä saa rohkaista sinua! On mahdotonta tietää mitä ensi vuonna tulee tapahtumaan. Joskus tuntuu, että Jumalakin on lakannut kommunikoimasta. Mutta Hän on syvästi sitoutunut meihin, hän tekee aina työtänsä, ja Hän tulee kommunikoimaan tarpeeksi, jotta tiedämme mitä tehdä, tänään.
Jumala ei odota meiltä täydellisyyttä. Ei Mariakaan ollut täydellinen. Mutta Maria rakasti koko sydämestänsä Jumalaa, uskoen Hänen lupauksiinsa ja tätä meiltäkin odotetaan. Aikoina, jolloin sinusta tuntuu, että kukaan ei näe haasteitasi, et voi suunnitella tulevaisuutta, et pysty vaikuttamaan kotiolosuhteisiisi, et koe arvostusta työsi suhteen - Jumala näkee sinut. Hän haluaa kommunikoida, ja Hän aina kertoo tarpeeksi, että pääsemme eteenpäin, tänään.
Vaikka Jumala oli hiljaa 400 vuoden ajan, Hänen lupauksensa eivät muuttuneet. Ne toteutuivat täydellisellä aikataululla, tuoden maailmaan Pelastajan, jonka syntymää me edelleen juhlimme.
Jesaja 7:14. Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.
Jesaja 9:1-6. Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus.
2. Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi, niinkuin elonaikana iloitaan, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan.
3. Sillä heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä;
4. ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan.
5. Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.
6. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti.
Jooel 2:28-32. Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät.
29. Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni.
30. Minä annan näkyä ihmeitä taivaalla ja maassa: verta ja tulta ja savupatsaita;
31. aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.
32. Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.
Siunattua Joulua!
Henna Maria
Image by Karen Nadine from Pixabay
11.12.2020
Love came down
Saimme kerran kauniin joulukortin, jossa luki Love Came Down - Rakkaus Laskeutui Maailmaan. Siinä kiteytyy joulun merkittävin sanoma: Rakkaus.
Me tiedämme rakkauden olevan tärkein asia maailmassa. Kaikki tarvitsevat rakkautta, kaikki etsivät rakkautta.
Rakkaus parantaa. Rakkaus vapauttaa. Rakkaus antaa elämälle merkityksen.
Let's talk about love
Kuten monien muidenkin tärkeiden konseptien äärellä, rakkaudesta puhuttaessa me kristityt näytämme puhuvan eri asiasta kuin maailma.
Me olemme eri mieltä rakkauden lähteestä. Etsimme rakkautta eri motiivein. Osoitamme rakkautta joskus päinvastaisilla tavoilla kuin maailma.
Koko orientaatiomme rakkauden äärellä on käänteinen.
Jumala rakastaa antamalla. Hän itse on rakkauden lähde, ja se on täydellisesti osa Hänen olemustaan. Jumala rakastaa jakamalla, läheisyydellä ja läsnäololla. Rakkauden kohde on tärkein, jonka vuoksi voi uhrata kaiken.
Maailma rakastaa kahmimalla. Maailma etsii itselleen elämyksiä, täyttymystä, tyydytystä, asioita ja ihmisiä, joilla se voi tuntea olonsa rakastetuksi. Tärkein henkilö on Minä itse, ja hänen kokemuksensa rakkaudesta. Minän vuoksi voidaan uhrata muut ihmiset ja heidän hyvinvointinsa.
Rakkauden juhla
Häät mielletään usein rakkauden täyttymyksen juhlaksi. Siinä kaksi ihmistä julkisesti sitoutuu keskinäiseen romanttiseen rakkauteen ja elämän jakamiseen. Sinä ja minä täytämme toistemme tarpeet. Rakastamme toisiamme, kunnes kuolema meidät erottaa...mutta joskus rakkaus loppuu aikaisemmin.
Kristinuskossa rakkauden täyttymys ei ole kahden ihmisen välistä juhlaa. Se on rakkauden lähteen, Jumalan itsensäuhraavaa, ehdotonta, kokonaisvaltaista itsensä antamista ihmiskunnan hyväksi. Siinä rakkaus virtaa täydellisesti ihmiseen päin, jopa ennen kun ihminen on rakastamisen arvoinen, jopa silloin kun hän pettää lupauksensa, jopa silloin, kun hän torjuu rakkauden ja sen lähteen.
Jumalan rakkaus ei koskaan häviä.
Joulu on rakkauden juhlaa. Jeesuksen syntyessä ihmiskunnan kaipaus saa mahdollisuuden löytää jälleen sen yhteyden, jonka synti rikkoi. Ikävöinti toisen lähelle löytää tyydytyksensä, kun polku alkulähteemme luo avautuu. Jouluna Jumalan rakkaus laskeutuu maailmaan.
Jumala antaa ainoan poikansa, koska Hän rakastaa. Tietäen lopputuloksen - torjunnan, pilkan, häpäisyn ja surmaamisen - kaikesta tästä tietoisena Jumala tekee suurimman uhrauksensa, koska tietää että se on ainoa tapa pelastaa Hänen rakastettunsa.
Hän lähettää parhaansa lahjaksi maailmalle.
Ulkonaiset puitteet
Hääjuhlassa kaiken on oltava täydellistä. Hääpari haluaa näyttää upeimmaltaan, koristeet, ohjelma ja ruokailu on etukäteen huolellisesti suunniteltu. Kutsukorteista kiitoskortteihin, ulkonainen onnistuminen on tärkeää.
Jumalakin valmistelee parhaimpansa antamisen huolellisesti, yksityiskohtia myöten. Vuosisatoja aiemmin Hän on antanut lupauksia, paljastaen yksityiskohtia, suunnitellen suurta Rakkauden lihaksitulemista.
Hän on valinnut henkilöt, hän on suunnitellut paikat, hän on valmistanut olosuhteet.
Ulkonaisesti katsottuna ensimmäinen Joulu on vaatimaton. Yksinäinen nuoripari yöpyy tallissa, paimenet ovat lampainensa pellolla, idästä saapuu pitkän matkan pölyttämät tähtitieteilijät.
Ensimmäinen joulu on rujon fyysinen. Nyytteihin käärittyjä matkaeväitä. Väsyneitä jalkoja ja hikisiä vartaloita. Loppuraskauden painoa, voimistuvia supistuksia ja heinien seassa tapahtuva synnytys. Likaisia vaatteita, eläinten jätöksiä, verta. Kapaloon kääritty vastasyntynyt eläinten syöttökaukalossa.
Rakkaus saapuu kauneudesta rumuuteen, valkeudesta pimeyteen, juhlasta arkeen.
Sysipimeän taivaan valaisee enkeli, erityinen tähti vaeltaa Betlehemin ylle, Jeesus saa kallisarvoisia lahjoja vierailijoiltaan. Seimen ympärille kerääntyy joukko, joka pyhän hetken koskettamana polvistuu ylistämään Jumalaa.
Ensimmäinen joulu oli ulkonaisesti hämmentävää. Hyvin tavallista ja uskomattoman poikkeuksellista. Rakkauden syntymä.
Maailmankaikkeudessa muuttuu kaikki.
Muutos
Moni muutos ihmisten välisissä suhteissa on lopun alkua. Me muutuimme, hän ei ole enää se ihminen, johon rakastuin, me kasvoimme erilleen, emme halua enää samoja asioita, rakkaus muuttui ystävyydeksi, löysin jonkun toisen.
Jumalan tarjoama muutos siirtää ihmisiä suhteisiin, jotka eivät olleet ennen mahdollisia. Hänen tuomansa muutokset avaavat sydämiä, syventävät ymmärrystä, kasvattavat sitoutumista, laajentavat näkökulmaa.
Jeesus syntyy Ihmisen Pojaksi. Mikä muutos taivaallisesta maalliseen, ikuisesta ajalliseen, hengestä ruumiiseen. Jeesuksessa kiteytyy täydellinen rakkaus. Jumalan kauneus ja ihmisen hauraus.
Jeesus muuttaa suhtautumisemme...kaikkeen. Itseemme, perheeseen, yhteiskuntaan, köyhiin, rikkaisiin, valtaapitäviin, naisiin, lapsiin. Rakkauden silmälaseilla kaikki näkyy nyt oikeassa valossa, ilman vääristymiä, ilman ennakkoluuloja, ilman kontrollia.
Kun torjumme maailman muutosvaihtoehdot, emme torju ihmisyyttä. Päinvastoin, kun otamme vastaan Ihmisen Pojan rakkauden tuoman muutoksen, synnymme uudestaan. Uutena luomuksena olemme itse muutos, jota maailma kaipaa.
Jouluna tapahtunut inkarnaatio antaa meille mahdollisuuden valita toisin. Sen kautta meillä on voima tehdä päätöksiä, joissa rakkaus on tärkein määrittäjä. Kaipaus, etsiminen ja ikävöinti on löytänyt kodin.
Rakkaus on lahja - ota se vastaan
Joulun sanomassa viipyessä huomamme, että meiltä ei vaadita muuta kuin avoimia käsiä vastaanottaa Jumalan suuri lahja. Avoin sydän rakkaudelle.
Jumalan rakkaus ei vaadi, ei syyllistä. Se ei odota meidän muuttuvan, jotta voisi saapua. Se ei osoittele keskeneräisiä asioita, haavoja tai kipupisteitä.
Jumalan rakkaus - Joulun henki tulee ja kaunistaa kaiken läsnäolollaan, ja hiljainen muutostyö alkaa lempeästi rakastamalla. Sinä olet hyväksytty.
Rakkaus on parantanut meidät. Rakkaus on vapauttanut meidät. Rakkaus on antanut elämällemme merkityksen.
Lue lisää inkarnaatiosta: Did the Incarnation Change God? Pondering the Great Mystery of Christmas
Kuva: Pixabay/Lothar Dieterich
30.11.2020
Älä sano näin lapsellesi
Sinä saat minut surulliseksi…. Sinä saat minut vihastumaan… Sinä saat minut huolestumaan…
Oletko sanonut näin lapsellesi? Ei kannata, sillä nämä tunnepitoiset, syyllistävät “sinä saat minut” -sanomiset saavat aikaan pitkäaikaisia ongelmia.
Koen tärkeänä opettaa lapsille tunteista - ne ovat normaali osa elämää, eivät itsessään hyviä tai pahoja. Myös tunteiden säätely on tärkeä taito kypsyyteen kasvamisessa.
Haluan opettaa lapsille myös empatiaa. Se tarkoittaa kykyä osallistua toisen ihmisen maailmaan, kykyä ymmärtää, mitä toinen ihminen kokee tämän näkökulmasta. Empatia on itsensä asettamista toisen henkilön asemaan. Empatia-sanan perusmerkitys viittaa myötätuntoiseen eläytymiseen. Upeita tavoitteita ihmissuhteissa!
Pieni lapsi tarvitsee vanhempaa selittämään tunteitaan. “Olet nyt väsynyt ja siksi sinua kiukuttaa”. “Oletko pettynyt, kun joudumme lähtemään leikkipuistosta kotiin?”. “Pikkuveli itkee, koska hänellä on nälkä, onko sinullakin paha mieli?”
Mutta missä menee raja? Kuinka paljon käyttää tunnekieltä lasta kasvattaessa, ja milloin ottaa vähän neutraalimpi rooli?
Mielestäni löytyy kasvatustilanteita, joissa tunteista puhuminen onkin lapselle taakka, ei helpotus.
Olen törmännyt tällaiseen puheeseen. Hyvää tarkoittava vanhempi haluaa lapsen olevan tietoinen tunteista, haluaa lapsensa oppivan empatiaa ja haluaa olla esimerkkinä tunteista puhumisen tärkeydestä. Nämä lauseet eivät kuitenkaan saa mitään näistä aikaan, vaan voivat ladata lapsen niskaan syyllisyyttä, suorittamista ja itsensä hylkäämistä.
Tässä esimerkkejä tilanteista, joissa vanhemman tunteiden ääneen sanominen ei ole hyvä kasvatustapa:
“Äiti on surullinen, jos sinä lyöt toisia”
“Sinä saat minut huolestumaan näillä koenumeroilla”
“Sun huono käytös on niin hävettävää, että en kehtaa enää mennä sinne!”
“Kun saat hyviä numeroita, teet minut todella iloiseksi”
“Käytöksesi tekee minut todella vihaiseksi”
“Olen huolissani, että jos jatkat narun pyörittämistä, niin osut pikkusiskoosi”
Jokainen varmaan käyttää vastaavia lauseita jälkikasvun kanssa. Lapsi ja hänen käytöksensä saa tottakai reaktioita aikaan. Mutta miksi näin ei pitäisi sanoa lapselle?
Ehkä näin kertoessaan omista tunteista vanhempi ajattelee opettavansa lapselle empatiaa. Äiti on surullinen, koska käyttäydyt näin. Ole hyvä, ymmärrä hänen tunteitaan ja muuta käytöstäsi.
Ongelma on, että tällaisessa puhetavassa pääasiassa on äiti ja äidin tunteet.
Ei ole hyväksi lapselle laittaa vanhempiensa tunteet omien tunteidensa edelle. Ei ole myöskään hyväksi lapselle olla vastuussa vanhempien tunteista - olivatpa ne sitten positiivisia tai negatiivisia.
Lapsi voi alkaa ajatella “Minusta on vaivaa. Minä olen ongelma. Minusta riippuu miltä äidistä tuntuu. Minä päätän miten isäni reagoi maailmaan.”
Lapsi haluaa luonnostaan miellyttää vanhempaa, ja oppii muuttamaan käytöstään vanhemman mielialan mukaan. Siitä muodostuu kuitenkin pienen hartioille liian raskasta kannettavaa, syyllistävä tunnetaakka.
Jos lapsi elää tällaisten taakkojen kanssa, hän vie ne mukanaan aikuisuuteen, ottaen aina vastuuta muiden ihmisten tunteista - ja hyljäten omansa. Se pilaa mahdollisuudet tasapainoisiin, terveisiin ihmissuhteisiin.
Tottakai lyöminen on väärin. Tämä pitää opettaa lapselle. Mutta siihen ei tarvitse kietoa äidin tunteita - riittää, että selkeästi sanoo “Lyöminen on väärin, sinä et saa lyödä toisia” ja kertoa lapselle millainen rangaistus hänelle tulee, jos hän jatkaa lyömistä (esim. Jos hän lyö leikkitoveriaan, hän itse joutuu leikistä pois määräajaksi).
Ja kyllä, olen minäkin kokenut huolta, kun lapsi on saanut huonomman numeron kun toivoimme. Mutta en voi sitoa omia tunteitani lapsen opiskeluun. Hänen pitää ottaa vastuuta ja kantaa läksyjen luvun tai niiden puutteen seuraukset itse. Hyvien arvosanojen tavoitteleminen omien päämäärien vuoksi ei tuo lapselle sitä taakkaa, jota äidin iloisena pitäminen tuo.
Viimeksi eilen suutuin eräälle lapselleni hänen käytöksensä vuoksi. Jälkeenpäin analysoimalla olisin voinut ottaa tilanteen hallintaan kertomalla mikä hänen käytöksessään oli väärää ja mitä ei meillä sallita sekä antaa esimerkkejä tilanteeseen sopivasta käytöksestä. Oma kiihtyminen ei varmastikaan auttanut ketään siinä tilanteessa. En halua hyvää käytöstä, koska se pitää minut onnellisena. Haluan lapsen omaksuvan käytöksen, joka on oikein, tunteista riippumatta.
Nuori erityisesti voi käyttää vanhempien tunteita hyväksi kapinoidessaan. Hän tietää mistä iskä suuttuu ja mistä äiti itkee, ja voi tieten tahtoen yrittää saada tunnereaktioita aikaan.
En sano, etteikö meidän vanhempina tulisi koskaan antaa lasten tietää, miten heidän käytöksensä vaikuttaa meihin. Mutta pitäisi kiinnittää huomiota siihen puheeseen, jossa lapsen käytös saa meidät tuntemaan asioita. Lapsi ei pysty kantamaan näin suurta valtaa. Jos hän joutuu sitä pienestä saakka kantamaan, se tulee murskaamaan hänen omat tunteensa. Silloin saamme juuri päinvastaisen tuloksen aikaan.
Vanhempina yksi tärkeimmistä asioista kasvatuksessa on opettaa syyn ja seurauksen suhde. Tästä on Raamatussa kymmeniä esimerkkejä ja paljon opetusta.
“Ja niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille.” Luuk 6:31
“Joka vääryyttä kylvää, se turmiota niittää, ja hänen vihansa vitsa häviää.” San 22:8
“Älköö eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää” Gal 6:7
“Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.” Ilm 22:12
Lapsi voi oppia oikean ja väärän käytöksen eron, ja pystymme kannustamaan häntä hyvään eri tavoin. Mutta kannustimena ei voi käyttää vanhemman omia tunteita, vaan se tarvitsee jotain kestävämpää, ikuista. Me vanhemmat voimme käsitellä omia tunteitamme aikuisten kesken, Jumalan kanssa, ehkä jopa terapeutin seurassa. Ei antamalla niitä lapsiemme kannettavaksi.
Vanhemmuudessa suuri haaste onkin omien tunteiden kasvattaminen. Joudumme kohtaamaan omaa keskeneräisyyttä kun lapsi peilaa käytöstämme. Vanhemmuus onkin yksi Jumalan antamista hienoista mahdollisuuksista “joutua” kasvamaan henkisesti, emotionaalisesti ja hengellisestikin.
Oletko sinä kiinnittänyt huomiota näihin lauseisiin lasten kanssa puhuessasi? Tai kuulitko tällaista viestintää omassa lapsuudenkodissasi? Sitä ei ehkä ole ensin helppo huomata, mutta kun korva harjaantuu, niin yhtäkkiä joutuukin pitämään kieltä keskellä suuta monessa tilanteessa.
Kuva: Pixabay/Denise Perrier





