Olen yrittänyt kirjoittaa tietystä aiheesta varmaan kolmella eri aloituksella ja ajatuksella ja niiden yhdistelmillä, mutta nyt täytyy sanoa, että on parempi luovuttaa. Joskus ei vain ole oikea hetki kirjoittaa, vaikka omasta mielestä aihe sopisi juuri tähän. Kerran aiemminkin törmäsin tähän ja sekin postaus on vielä tuolla "keskeneräisiä"-laatikossa.
Aiheideoita on kuitenkin tuolla pääkopassa muhimassa! Mainitsin aiemmin, että olen lukenut Raamatusta läpi pieniä profeettoja käyttämällä apuna Juhani Kuosmasen kirjaa "Pienten profeettojen suuri sanoma". En ole ikinä aiemmin perehtynyt syvällisesti pikku profeettoihin. Se väli Raamatussa on aina jäänyt jotenkin sekavaksi paikaksi, josta kyllä tietyt jakeet ovat olleet tutumpia, mutta kunkin kirjan kokonaisuus on jäänyt hämäräksi.
Nyt olen todella innostunut näistä kirjoista. Kynän kanssa alleviivaten ja Raamattuni marginaaliin muistiinpanoja kirjoittaen olen ahminut opetuksia. Olen pitänyt kirjaa ja Raamattua helposti käden ulottuvilla ja olen avannut niitä usein päivän aikana kun siihen mahdollisuus avautuu. Meillä oli viime kesänä vieras, joka kulki kodissamme päiväkirja ja Raamattu sekä penaali kädessä ja aina kun hän jäi yksikseen, hän aloitti lukemisen ja kirjoittamisen. Se oli minulle todella hyvä esimerkki siitä, millaista Raamatun luku voi olla päivittäin. Ei tarvitse yrittää saada sitä täyttä tuntia pyhitettyä kammiossaan istumiselle, vaan se voi olla osa äidin päivittäistä elämää!
Pikku profeettojen kirjat ovat ainutlaatuisia eli jokainen profeetta on kirjoittanut henkilökohtaisella tyylillään sanomansa oman aikansa ihmisille. Silti sieltä aina nousee se punainen lanka, suuri toivo tulevaisuudelle: Messias saapuu maailmaan. Profetioita...sitähän profeetat harrastivat!
Huomasin myös yllätyksekseni, että jokaisessa kirjassa oli aina paikkoja, jotka puhuivat minulle aiheesta koti, avioliitto, lapset ja kasvatus, naiseus, kristittynä kasvaminen... Olen inspiroitunut näistä kirjoista toden teolla! Kunhan saan käytyä viimeisenkin pikku profeetan läpi, aion jakaa löytöjä täällä teillekin.
Ja nyt on oiva paikka kysyä, että olisiko teillä lukijat aihe-ehdotuksia? Mitä olet mietiskellyt viime aikoina?
Olen miettinyt kaunistautumista ja sitä mikä on Jumalan silmissä oikein. Pysähdyn jatkuvasti siihen, että Jumala on luonut minut tämän näköiseksi, ja voiko Hän pitää sitä hyvänä että muutan ulkonäköäni.. Esimerkiksi hiusten värjäys. En tykkää omasta hiusten väristäni ja sen vuoksi haluan värjätä. En hae vastausta siihen onko hiusten värjäys syntiä, vaan ennemminkin siihen, mitä Jumala siitä ajattelee, että yritän muuttaa sitä mitä Hän on luonut.. Samaa pätee vaikka meikkaamiseen.
VastaaPoistaHei Sini! Ihanaa pohdintaa ulkonäöstä! Tätähän voi miettiä monelta kannalta...miksi me haluamme tummat ripset, jos ne on vaaleiksi luotu? Tai ruskettuneen ihon täällä valkoihoisten pohjolassa?
PoistaPitemmittä puheitta, ajattelisin aina motiiveita oman ulkonäön "muokkaukseen". Mikä on se syy, että haluan meikata tai värjätä hiuksiani tai olla ruskettunut tai käydä kuntosalilla tai pukeutua kauniisiin vaatteisiin?
Uskon, että moni nainen laittautuu, koska se on kivaa ja tuo vaihtelua ja iloa omaan elämään. Hyvästä hiustenleikkuusta voi saada hyvän mielen ja itselle sopivasta väristä tulee oikein tyytyväiseksi. Eli me tuomme iloa itsellemme kun kaunistaudumme omalla persoonallisella tavallamme. Joku voi kokea sen itsensä ilmaisemiseksikin...esim. kissamaiset rajaukset silmissä tai pitkät lakatut kynnet ovat hänelle oma tavaramerkki. Minusta tällainen on luonnollista naisellisuutta, että kiinnittää huomiota omaan ulkonäköönsä...eikö herätä surullista huomiota nainen, joka ei selvästikään ole huolehtinut itsestään? On luonnollista, että naisena laittaudumme kauniiksi ja kiinnitämme huomiota ulkonäköömme.
Itsensä muuttaminen voi toisaalta olla vääristä motiiveistakin lähtöisin. Haluan huomiota itseeni. Haluan muiden koroittavan minua. Haluan olla kadehdittu. Haluan vaikutusvaltaa. Haluan manipuloida muita.
Myös voi olla hyvä pohtia itsensä muuttamista seuraavien kysymysten kautta...Onko ulkonäköni minulle masennuksen tai ahdistuksen aihe? Onko se pakkomielle? Mentänkö rauhani ja iloni, jos en ole tietyn näköinen? Jos ulkonäöstä tulee minulle epäjumala, saan rauhan, ilon ja täyttymyksen tunteen vain silloin, kun olen laittautunut omasta mielestäni hyvin. Minulla ei ole aikaa ajatella Jumalaa tai muita ihmisiä, kun päiväni ja ajatukseni täyttyvät oman ulkonäköni ympärillä pyörimisellä.
Minusta kypsä asenne on sellainen, että voin olla naturelli-itsenäni tai voin laittaa meikkiä ja kauniin kampauksen tai väriä hiuksiin ja kynsiin, jos haluan. Eräs mies kertoi, että hän kuuli joidenkin uskovien nuorten miesten kehuskelevan, että he ovat niin vapautuneita, että eivät ikinä laita kravattia kaulaan. Hän vastasi olevansa niin vapautunut, että pystyy sen kravatin tarvittaessa laittamaan ja pystyy myös olemaan ilman sitä!
On myös mahdollista, että olet omissa ympyröissäsi monelle ainoa uskovaisen naisen malli. Ulkonäöllä on merkitystä! Uskon pitäisi näkyä myös ulkoisessa olemuksessa. Sananlaskujen luvussa 31 puhutaan "kelpo vaimosta", ihailtavasta naisesta ja Raamatussa puhutaan myös hänen kauniista vaatteistaan samalla kuin hänen hyvästä luonteestaan. Ei Jumalan olisi sitä tarvinnut mainita, mutta Hän kiinnitti siihen huomiota.
Mitä Jumala tästä ajattelee?
"Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta." Sefanja 3:17
Ja englanninkielisessä käännöksessä Psalmi 45:12 on "the king is enthralled by your beauty" eli "sinun kauneutesi on lumonnut kuninkaan". Aika mukavan kuuloista, eikö! Jumala iloitsee sinusta ja sinun kauneudestasi!
Minun mielestä voit värjätä hiuksiasi ihan vapaasti ja hyvällä mielellä. Olet kuitenkin kauneimmillasi, kun pysyttelet lähellä omaa hiusväriäsi, koska se sopii parhaiten yhteen ihosi ja silmiesi värin kanssa. Eli jos olet luonnollisesti vaalea, tumma tai punainen väri ei ehkä ole paras valinta. Jos olet tumma, blondi hiusväri voi olla liikaa.
Miten te muut lukijat? Mitä sanoisitte Sinille? Entä miten suhtaudutte esim. hiusten värjäykseen?
Minä en ole koskaan ajatellut hiusten värjäystä tai esim. meikkaamista sen muuttamisena, mitä Jumala on luonut, ennemminkin pitäisin sitä omien parhaiden, Jumalan luomien puolien korostamisena. Ilon ottamisena irti Jumalan luomistyöstä. :)
VastaaPoistaHyvin sanottu! Lyhyt ja ytimekäs. Kun vertaan omaan kommenttiini. Öh :)
Poista