24.8.2013

Oletko sinä elämäsi tärkein ihminen?

Ennenkuin hyppään pikku profeettojen kyytiin, on aika tuoda päätökseen eräs toinen kirja.  Olen kirjoittanut Nancy Leigh DeMossin kirjaan perustuen valheista, joita naiset uskovat Jumalasta, itsestään, synnistä, tärkeysjärjestyksestä, avioliitosta, lapsista ja tunteista. Viimeinen valherypäs on jäljellä: mitä valheita me uskomme olosuhteistamme?

Maailmamme luotiin täydelliseksi ja hyväksi.  Ensimmäiseltä ihmisparilta ei puuttunut mitään.  Mutta kaikki muuttui sillä hetkellä kun Eeva uskoi saatanan valheita ja oli tottelematon Jumalaa kohtaan.  Sydänsurut, vaikeudet, ahdistukset, luonnonkatastrofit, rikokset ja sairaudet tulvivat maailmaan ja sillä on ollut kauaskantoiset seuraukset ihmiskunnan ja luomakunnan keskellä.

Kukaan meistä ei voi välttyä vaikeuksilta ja kärsimyksiltä.  Nancy väittää, että monet meistä elävät tarpeettomien pettymysten, vihan ja epätoivon riivaamina, koska kuvittelemme, että olosuhteidemme tulisi olla erilaisia ja että meidän ei pitäisi joutua kärsimään.

Valheet, jotka Nancyn mukaan uskomme olosuhteista ovat seuraavat:

  • Jos olosuhteeni olisivat erilaiset, minä olisin erilainen.
  • Minun ei pitäisi joutua kärsimään. 
  • Olosuhteeni eivät tule ikinä muuttumaan.  Tämä tulee jatkumaan ikuisesti. 
  • Minä en enää kestä.
  • It's all about me.  (en keksinyt jouhevaa suomennusta :) 

Lueskelin hetken uudelleen näitä lukuja miettien, mistä kirjoittaisin.  Loppujen lopuksi päätös oli kristallinkirkas ja helppo.  Täytyy siis keksiä jouheva suomennos tuohon viimeiseen pointtiin! 

Olosuhteet, olosuhteet.  Miten huikean erilaisissa olosuhteissa ihmiset elävät tämän päivän maailmassa.  Etelästä pohjoiseen, idästä länteen, maailmamme on erittäin monimuotoinen ja silti ihmiset elävät hyvin samankaltaisesti elämäänsä; syntyvät, kasvavat, menevät naimisiin, saavat lapsia, tekevät työtä, vanhenevat, kuolevat.  Jokaisella on vain yksi elämä ja sen käyttämisestä vastuu. 

Elämänsä ainutlaatuisuuden tiedostamana moni hyppää siihen kelkkaan, joka väittää, että sinun pitää varmistaa, että elämäsi sujuu juuri niinkuin haluat sen sujuvan.  He uskovat sen valheen, että he ovat oman maailmansa tärkein ihminen ja kaiken mitä he tekevät, pitäisi tukea tätä.  He taistelevat kaikin tavoin kyynärpäitäkään unohtamatta täyttääkseen suunnitelmansa ja unelmansa, jotka tulevat tekemään heidät onnellisiksi.  He kääntävät itsensä vaikka solmuun, jos se saa maailman VIPien huomion kohdistumaan heihin - edes hetkeksi.  Jos jokin tai joku vihjaa, että he voisivat joskus odottaa oman itsensä toteuttamista tai jopa kieltää itsensä, he sättivät tämän pahanilman linnun alimpaan piip:iin.  

He.  

Olisin ihan hyvin voinut kirjoittaa me.  

Me ihmiset, joille ei riitä, että olemme oman maailmankaikkeutemme keskus.  Haluamme olla kaikkien muidenkin maailmankaikkeuksien keskuksena.  Myös Jumalan.  Myös seurakunnassa.  


Itse asiassa tämä itsekeskeisyys on meissä niin vaistonvaraista, että emme edes huomaa elävämme itsellemme elleivät evankeliumin kirkastamat silmälasit näytä sitä meille.  Nancy kirjoittaa juuri tästä lumeesta, jossa kristitytkin voivat elää: seurakunnan/Jumalan on täytettävä minun tarpeeni ja poistettava minun ongelmani ja varmistettava sen, etten ikinä kärsi.  Nancy lainaa katkelman Larry Crabbin kirjasta Finding God:

 "Kirkon keskeiseksi tehtäväksi on muodostunut ihmisten auttaminen tuntemaan itsensä rakastetuksi ja arvokkaaksi.  Emme opi palvelemaan Jumalaa itsemme kieltäen ja hinnan maksaen, vaan opimme hyväksymään sisäisen lapsemme, pääsemään riippuvuuksista, nousemaan masennuksesta, parantamaan minä-kuvaamme, rakentamaan itseä suojelevia rajoja, vaihtamaan itse-vihan itse-rakkauteen ja korvaamaan häpeän itsehyväksynnän vakuuttelulla.
Seurakunnat käyttävät kasvavasti energiaansa kivusta toipumiseen.  Ja se on hälyttävää...  Olemme sitoutuneet ongelmiemme taustalla olevan kivun lievittämiseen sen sijaan, että käyttäisimme kipuamme yhä intohimoisemmin Jumalan luonteen ja tarkoituksen kanssa painimiseen.  Se, että tunnemme olomme paremmaksi on tullut meille tärkeämmäksi kuin Jumalan löytäminen..." 
Tämä pakottava tarve poistaa kaikki kipu ja epämukavuus elämästämme saa meidät hyppäämään haastavien Raamatunpaikkojen yli.  Jotenkin epämääräisesti selitämme itsellemme, että Jumala haluaa siunata minua ja siihen kuuluu se, että minulla on mukava elämä, mukava työ ja mukavat olosuhteet.  Kyllä tottakai kilautan joskus vähän enemmän sinne uhrikoppaan ja olen vapaaehtoisena ainakin kerran lukukaudessa jossain seurakunnan toiminnassa.  Mutta eihän Jumala voi oikeasti vaatia minua kieltämään itseäni ja uhraamaan - siis oikeasti uhraamaan- ajatuksiani, aikaani, itseäni, elämääni? 

Paavali ymmärsi, että Jumala ei ole olemassa meitä varten, vaan me olemme olemassa Jumalaa varten:

"Hänen välityksellään luotiin kaikki,
kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä,
näkyvä ja näkymätön,
valtaistuimet, herruudet,
kaikki vallat ja voimat.
Kaikki on luotu hänen kauttaan
ja häntä varten.

Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta,
ja hän pitää kaiken koossa.
Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen." (Kol 1:16-18) 
Paavali oli ottanut elämänsä tavoitteeksi elää Jumalan kunniaksi, Häntä miellyttäen.  Hän sanoi: "Eloon jäämiseni ei minulle kuitenkaan merkitse mitään sen rinnalla, että pääsen matkani päähän ja saatan loppuun Herralta Jeesukselta saamani palvelutehtävän: julistaa evankeliumia Jumalan armosta." (Ap.t. 20:24). 

Yksi syy siihen, miksi en tilaa mitään naistenlehtiä on se vääristynyt maailmankuva, jota monesti niiden sivuilta tarjoillaan.  Kaikkea voi tehdä, jos tavoitteena on oman itsensä löytäminen ja toteuttaminen.  Jos avioliitto tuntuu liian sitovalta, sen voi jättää.  Lasten ei anneta hidastaa menoa vaan omia unelmia tavoitellaan kaikista tärkeimpien ihmissuhteiden hinnalla.  Vaimot ja äidit eivät edes ajattele uhraavansa mitään perheensä hyväksi, vaan syömme innoissamme tätä pajunköyttä, että naisena sinä voit tehdä ihan mitä haluat, milloin haluat.  Elä itsellesi!  

Raamatun sivuilta voit kuitenkin löytää ihan eri arvoille rakennetun maailman: 

Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut (2 Kor 5:14-15). 
Milloin viimeksi olet tehnyt jotain, koska rakastat Jeesusta?  Milloin viimeksi olet jättänyt jotain tekemättä, koska et halua elää itsellesi, vaan Hänelle, joka on vuodattanut verensä sinun edestäsi?  Sinut on ostettu kalliilla hinnalla ja olet todella arvokas Jumalan silmissä.  Mutta sinut on luotu tekemään Jeesusta tunnetuksi läheistesi elämässä.  Ei itseäsi.  
"... minun hartaan odotukseni ja toivoni mukaan, etten ole missään häpeään joutuva, vaan että Kristus nytkin, niinkuin aina, on tuleva ylistetyksi minun ruumiissani kaikella rohkeudella, joko elämän tai kuoleman kautta. Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto."  (Fil. 1:19-20)   
Olosuhteesi voivat olla todella vaikeat.  Kärsimyksiä sairauden kourissa.  Koettelevat ihmissuhteet.  Taloudelliset ongelmat.  Mutta Jumala näkee suuren kokonaisuuden, joka meillä rajallisilla jää näkemättä.  Hän on Valtias, Kuningas ja Hänen kertomuksessa on hyvä loppu.  Sitä voi olla vaikea nähdä juuri tällä hetkellä, mutta me, sinä ja minä, emme ole tämän kertomuksen päähenkilöitä.  Jumalan armosta voimme olla siinä osallisena omalla paikallamme ja olen varma siitä, että tämä pieni osa Jumalan suuressa suunnitelmassa on paljon täydellisempi ja tyydyttävämpi kuin pääosan nappaaminen omassa ohjauksessa.  Olosuhteet eivät ehkä muutu, mutta sinä voit muuttua.  Voit tyytyä siihen osaan, jonka Jumala sinulle antaa ja elää elämääsi kiitollisena ja Hänelle alistuen.  Tämä näkyvä maailma ei ole kaiken mitta.   
"Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut". (Ilm. 4:11)
Elämässäsi ei ole kyse sinusta.  On kyse Jumalasta, on aina ollut.  Miten elämäsi muuttuisi, jos kristittynä naisena eläisit täydellisesti Jumalan kunniaksi ja mielihyväksi ja Hänen valtakuntansa eteenpäinmenemisen hyväksi?


Kuva: Free Digital Photos/ marin

4 kommenttia:

  1. Puhutteleva kirjoitus. Todella. Kiitos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Tämä on tällainen ikuisuushaaste ainakin minulle, kenelle minä elämääni elän...

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Ei muuta kuin kiitokset ylöspäin, Turhautunut Perhonen! :)

      Poista

Tervetuloa keskustelemaan!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...