Vanhemmuus muuttaa elämää. Siitä ei pääse mihinkään. Suurimmalta osin muutokset ovat toivottuja ja hienoja.
Minusta on hauskaa, että meillä on neljä lasta. Jokainen tuo perheeseen oman persoonansa, heillä on hassuja mieltymyksiä ja erikoisia lahjoja. Odotamme mieheni kanssa, millaisia polkuja he lähtevät kukin kulkemaan. Odotamme innokkaasti ja samalla vähän pala kurkussa.
Aika kuluu nopeasti.
Vasta pari vuottahan sitten meillä oli imetettäviä, vaippaikäisiä, kannettavia. Ihan äskenhän valmistauduimme ensimmäistä ekaluokkaa varten. Ihan hiljattain kirjoitin, että ei minulla ole vielä kokemusta kirjoittaa teini-ikäisen vanhemmille.
Ajan kulku muuttuu kun olen äiti.
Myös ajankäyttö muuttuu, kun tulee vanhemmaksi.
Vanhemmuus vaatii paljon aikaa. Vauvan odotusaika tuntuu pitkältä, mutta se on vain esimakua siitä, miten täysivaltaisesti äitiys vaatii aikaa. Jos siis mietit, kuinka suunnitella arkea tai lomaa, tai millaisia menoja ja harrastuksia perheellä pitäisi olla, ota huomioon ajan merkitys. Sitä ei ole liikaa.
Lapsi tarvitsee jokaisessa ikävaiheessaan vanhemman aikaa. Syksyllä meillä on jo neljä koululaista, mutta lapset tarvitsevat edelleen minun läsnäoloani. Pysähdyn usein miettimään mitä tämä merkitsee käytännössä. Yritän suunnitella arkea niin, että minulla on lapsille paljon aikaa.
Mutta ajan lahja liittyy myös itseeni!
Olen vuosien varrella oppinut tuntemaan itseäni. Tarvitsen paljon aikaa yksin. Viime vuonna vietin viikon miltei kokonaan yksin ja nautin siitä täysin siemauksin! Minun pitää oppia suunnittelemaan yksinoloa kalenteriin. Miten tämä tulee onnistumaan jää nähtäväksi. Onko muita äitejä, jotka kaipaavat aikaa olla yksin?
Avioliitto tarvitsee myös aikaa.
Olemme mieheni kanssa tilanteessa, jossa koemme voivamme panostaa entistä enemmän yhteiseen aikaan. Joskus on helppo jumiutua samaan vanhaan, mutta tuoreus ja yllättävyyskin pitävät suhteen terveenä. Vähän niinkuin raikkaan veden virtaus paikalleen pysähtymisen sijaan. Sen suunnittelemiseen ja toteuttamiseen tarvitaan - aikaa.
Miksi kutsun tätä kirjoitusta tärkeimmäksi lahjaksi lapselle? Myönnän, että ensin ajattelin kirjoittaa ajan antamisesta lapselle. Läsnäolosta, kuuntelemisesta, opettamisesta, auttamisesta. Stressittömän yhdessäolon merkityksestä.
Mutta ajan ottaminen myös itselle, omien lahjojen käyttäminen, omien mielenkiinnon kohteisiin panostaminen antaa lapselle tärkeän lahjan. Äidin, joka voi hyvin. Äidin, joka on mielenkiintoinen. Äidin, joka on haastanut itseään kasvamaan ihmisenä.
Vanhempien yhteinen aika on lahja, koska se vahvistaa lapsen tärkeintä suhdetta: isän ja äidin välistä suhdetta. Vanhempien yhteiset harrastukset, ulkona käyminen ja hauskanpito vaikkakin vievät heitä pois lasten luota, rakentaa perheelle turvalliset seinät, joiden sisällä on hyvä kasvaa. Lapset kaipaavat vanhempia, joilla on hyvä olla yhdessä.
Nämä ajankäyttöön liittyvät asiat antavat lapselle terveen aikuisen mallin. Ihmisestä, joka voi hyvin yksilönä, ja ihmisestä, joka voi hyvin puolisona. Se, miten vietän aikaa, on tärkeä mittapuu siitä, elänkö elämää, jota haluan elää.
Kaikkein tärkein ajanotto liittyy hengelliseen yhteyteen Luojamme kanssa. En tiedä onko tämä kuoppa, johon naiset erityisen herkästi putoavat, mutta meillä näyttää olevan kyky tai tarve panostaa ihmissuhteisiin. Huolehdimme elämämme ihmisistä. Joskus niinkin paljon, että aikaa “ei riitä” viettämään Jeesuksen seurassa.
Voi, miten väärässä olemmekaan, jos meillä ei riitä aikaa istua ja nauttia kaikkein tärkeimmästä suhteestamme! Lapsemme tarvitsevat äidin, joka viettää aikaa kuunnellen ja oppien Jeesuksen jalkojen juuressa. Hetket Jumalan läsnäolossa ovat lahja lapsille yhtä paljon kuin meille itsellemmekin.
Ajan lahjaan liittyy vielä sen ymmärtäminen, että elämän vuodenajat vaihtuvat. Pikkulapsiaika kestää määrätyn hetkensä verran. Koululaishetki on tiettyjen vuosien mittainen. Nuoren aikuisen kanssa on vain pieni hetki aikaa. Elämä vierii aikakaudesta toiseen, me muutumme, tilanteet vaihtuvat, on alkuja ja loppuja.
Saarnaaja kirjoittaa aiheesta kauniisti:
Kaikella on määrähetkensä,
aikansa joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä
ja aika kuolla,
aika on istuttaa
ja aika repiä maasta,
aika surmata
ja aika parantaa,
aika on purkaa
ja aika rakentaa,
aika itkeä
ja aika nauraa,
aika on valittaa
ja aika tanssia,
aika heitellä kiviä
ja aika ne kerätä,
aika on syleillä
ja aika olla erossa,
aika etsiä
ja aika kadottaa,
aika on säilyttää
ja aika viskata menemään,
aika repäistä rikki
ja aika ommella yhteen,
aika olla vaiti
ja aika puhua,
aika rakastaa
ja aika vihata,
aika on sodalla
ja aikansa rauhalla.
En tiedä millainen sinun hetkesi on juuri nyt. En näe millaisia aikoja elät. Etsitkö, tanssitko, rakennatko, vihaatko. Mutta nämä kaikki hetket tulevat loppumaan, niillä on määräaikansa. Tämä ajatus voi lohduttaa, se voi kauhistuttaa, hetkestä riippuen. Mutta Jumala tietää.
Hän antaa viisautta jokaista hetkeä varten. Hän säätää ajan kulun, eikä se ole liian vähän tai liian paljon Hänen näkökulmastaan. Elä viisaasti juuri tämä hetki. Anna aikaa itsellesi, läheisillesi, Jumalalle.
Aiheeseen sopiva laulu on nimeltään “Paljon ois aihetta lapsella kiittää”
San: Oke Peltonen 1969
Säv: Väinö Viitasalo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa keskustelemaan!