Tässä blogissani olen saanut ajatella "ääneen". Jos kysyt minulta mielipidettä jostain (teologisesta) asiasta - mutta eikö suuri osa asioista olekin pohjimmiltaan teologisia? - en välttämättä anna viiden minuutin luentoa Raamatunpaikkoinen ja lähdeteoksineen. En osaa laittaa elämän suuria kysymyksiä nopeasti siistiin pakettiin. Minulle sopii mietiskely, pohdiskelu, ajattelu, asioiden mielessä pyörittäminen.
Jos kysyt minulta kysymyksen, mietin sitä niin kauan, että osaan vastata siihen. Joskus siihen voi mennä monta päivää, tai monta kirjaa :)
21-vuotiaana palasin Suomeen päätöksenäni viettää vuosi, jonka aikana en tekisi yhtään suuria päätöksiä elämäni suhteen. Olin kohdannut Jumalan hyvin henkilökohtaisesti ja suurin päämääräni tulevalle vuodelle oli oppia kuulemaan Jumalan ääni. Yksi kirjoista, jonka olin saanut ystävältä omakseni oli "Is That Really You, God?: Hearing the Voice of God". Kirjailija on Loren Cunningham, Youth With A Mission eli Lähetysnuorten perustaja.
Vuokrasin vanhempieni vanhapoikanaapurilta punaisen mummonmökin, jota sisustin viihtyisäksi löydöillä. Pihalla riitti puuhaa. Kannoin kaadetun puun pätkiksi leikattuja palasia puuvajaan tyhjäkumisen kottikärryn avulla, karsin lähimetsikköä risukoista ja istutin mökin ovenpieleen köynnöksen. Harvaseinäistä pihasaunaa lämmitin ystäville, siellä oli ihanat padat vedenlämmitystä varten. Polku ulkohuussiin kulki jättimäisiksi kasvaneiden mustaviinimarjapensaiden viereltä ja koska viemäröintiä ei talossa ollut, heitettiin tiskivedet pihamaalle (kerran löysin kauan etsimäni teekupin keväthangelta:). Talvi oli kylmin miesmuistiin ja kuurankukkien koristelemien ikkunoiden läpi ihastelin pihamaalla vierailevia kauriita, jotka kylpivät talvisen auringonlaskun punaisessa valossa.
Kävin vuorotyössä tehtaalla ja kun se sopimus loppui, olin kirpputorilla töissä, sitten taas tehtaalla. Kokeilin kaikenlaista vapaaehtoistyötä ja palvelusmuotoa seurakunnassa. Vapaa-aikaa oli silti paljon, perheettömänä, ja päivittäin vietin aikaa rukouksessa ja Raamatunopiskelussa. Olin löytänyt kirjakaupasta Madame Guyonin (Jeanne Guyon) suomennetun kirjan. Harmikseni se oli myös lyhennetty versio ja toivoin kovasti saavani käsiini englanninkielisen, täysipitkän version - internetti ei ollut silloin vielä se tietopankki ja ostospaikka, joka se nyt on. Kuvittele sitten yllätystä ja iloa, kun eräällä pikkuisella kirpputorilla se löytyikin! Kuka lienee sen sinne kiikuttanut, pikkukaupungissa, nyt se oli minun innokkaissa käsissäni. Luin kirjaa sen vuoden ajan (Madame Guyonia kuvaillaan mystikoksi ja en itse itseäni sellaiseksi lue. Opin kuitenkin paljon rukouksesta tämän kirjan kautta).
 |
| Kirpputorilöytö! |
Muistan vieläkin kirkkaasti sen syksyisen päivän, kun haravoin mummonmökkini muhkuraista pihamaata. Ajatukset olivat kuitenkin ihan jossain muualla, märehdin jotain Raamatunpaikkaa mielessäni samalla kuin tein töitä. Olen vieläkin tälläinen ajatusten pyörittelijä. En ole sellainen äitibloggaaja, joka kertoo päivittäisiä kuvauksia omasta elämästään. Arkielämä on mielenkiintoista, mutta kaikista eniten minua kiinnostaa ne ajatukset, joita ei small talk-hetkissä nosteta esille. Ajatukset, joilla on henkilölle itselleen suuri merkitys. Päätin kirjoittaa itselleni näitä ajatuksia ja pohdiskeluja ylös ja blogissa saan myös jakaa niitä lukijoille.
Tästä pitkästä aloituksesta pääsen siis tämän postauksen aiheeseen.
Aika ei tällä hetkellä riitä mietiskelyjen tulosten ylöskirjoittamiseen. Haluan ajatella asioita pitkälle, loppuun saakka näitä asioita ei varmaan minun aivokapasiteetilla saa mietittyä, mutta käytän paljon aikaa kirjoittamiseen. Mies on ollut aivan ihana apu, eräänkin lauantain hän katsoi lasten perään, jotta sain käyttää monta tuntia kirjoittamiseen. Mutta nyt tällä hetkellä en ehdi.
Kalenteria katsellessani päätin, että kunhan koulu-, harrastus- ja työrutistukset on ohi, ehdin juhannuksen jälkeen taas käyttämään luvattoman paljon aikaa ajatusteni parissa nököttämiseen ja tietokoneelle naputtamiseen.
Kirjoittaminen on liian rakas harrastus, jotta sen voisin lopettaa. Sen täytyy nyt vain olla vähän aikaa sivussa, mutta ajatukset jatkavat muhimistaan ja odottelemaan paperille pääsyä.
Ajattelin, että sillä aikaa piipahtelen kirjoittelemassa vähän kevyempia ja vähemmän aikaa vieviä postauksia. Sellaisia small talk-juttuja :) Jos sitä aikaa nyt on!
Myöhemmin taas sukellan syvemmälle.
Hyvää Juhannusta siis itse kullekin!
kuvat:
Free Digital Photos.net
Kukka tiiliseinällä: domdeen
Tuoli rannalla: Evgeni Dinev
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa keskustelemaan!