Lasten serkku käy kristillistä koulua ja kerran keskustelimme hänen äitinsä kanssa tytön koulunkäynnistä. Kuulemma akateemisesti tytöllä menee todella hyvin, siinä ei ole ongelmia. Mutta sitten äiti sanoi jotain, joka jäi mieleeni kaikumaan. Koulussa kiinnitetään myös huomiota luonteeseen ja autetaan lapsia luonteenkasvattamisessa. Hän käytti englanninkielistä sanaa "character" ja sen jälkeen etsin internetistä kaiken mahdollisen mikä liittyy lapsiin, kasvatukseen ja luonteeseen.
Kun silmäni avautuivat tälle hyvien luonteenpiirteiden tärkeydelle, olen uskollisesti ensin omassa elämässäni yrittänyt kiinnittää huomiota hyvään luonteeseen ja samoin opiskellut, miten opettaa lapsilleni luonteen tärkeyttä. Tämän "character" luonteen voi selittää esimerkiksi näin: "Sisäisiä arvoja, jotka määrittelevät ulkonaisen käytöksen". (Lähde)
Tämä on nimittäin jotain, jonka voi oppia. Luonteenpiirteet eivät ole persoonallisuuspiirteitä. Esimerkiksi puhelias ihminen on puhelias eikä siinä ole mitään väärää. Mutta riippuu hänen luonteestaan miten hän kieltänsä käyttää ja millaisista asioista puhuu. Voimakkaan tahdon omaava ihminen saa samoin opetella käyttämään voimaksata, pelotonta tahtoaan Jumalan Sanan mukaan. Voimakas tahto tulee eri lailla esiin hyväluontoisen ja huonoluontoisen ihmisen käytöksessä. Huomaatko eron? On siis olemassa persoonallisuuseroja, jotka ovat Luojan luomia, ainutlaatuisia ja hyviä ominaisuuksia. Mutta on olemassa jumalallisia luonteenpiirteitä, luonteenlaatua, joiden kasvamista omassa ja lasten elämässä voi opetella.
Tämä kaikki tuli mieleeni, kun mies pelasti lasten kanssa pöytäpeliä. Ehkä pitäisi sanoa, "yritti pelata", sillä pelin alkua piti siirtää kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla eräs lapsista suuttui siitä, että oli tehnyt vähän huonomman valinnan pelinkulussa ja halusi marssia ulos pelistä ja toinen yrittä käydä käsiksi pelitoveriin, jonka koki olevan epäreilu. Erätauko siis ja lapset saivat opetella luonteenkasvattamista pienillä kotitöillä. Uusi yritys, joka ei sekään mennyt ihan hyvin, toi lapsille lisää töitä. Sen jälkeen pelin pelaaminenkin sujui ihan hyvin.
Pöytäpelit ovatkin hyvä tapa opetella hyvää käytöstä ja hyvää luonnetta. Kärsivällisyys, rehellisyys, toisen menestymisestä iloitseminen, yhteistyö, anteeksiantaminen, oikeudenmukaisuus, periksiantamattomuus... Ihan vain muutama esimerkki hyvistä luonteenpiirteistä, joita pelin aikana voi laittaa käytäntöön. Meillä oli aiemmin tapana viettää ainakin yksi ilta viikossa lasten kanssa pöytäpelejä pelaten. Se jotenkin jäi ja täytyy myöntää, että tekisin useimmiten jotain muuta kun pelaisin taas viidettäkymmenettä kertaa Afrikan Tähteä. Mutta tämän hiljattaisen episodin todistaminen vakuutti minut siitä, että yhdessä pelaamisesta on muutakin hyötyä kuin vain ajankuluttaminen. Tämän kesän aikana taitaa pöytäpelit tulla takaisin meidän viikkosuunnitelmiin! Ja parasta varata tuplamäärä aikaa aina pelin läpikäymiseen... :)
Jos hyvien luonteenpiirteiden listaa kaipailit, tässä on yksi, jossa on esitelty 49 hyvää luonteenpiirrettä vastakohdan ja pienen selityksen kanssa ja mukana on aina Raamatunpaikka. Sivun voi helposti tulostaa ja ottaa käyttöön omassa elämässä ja perheessä.
Onko luonteenkasvatus sinulle tuttu asia? Miten teillä opetetaan lapsille hyviä luonteenpiirteitä? Mitkä pöytäpelit ovat teidän perheen suosikkeja?
Meiltä löytyy seuraavat pöytä/lautapelit:
Afrikan Tähti
Inkan Aarre (Afrikan Tähden etelä-amerikkalainen versio)
Tieto, Taito ja Temppu
Kimble
Johtolanka
Lasten Monopoli
Pirater (kirpparilöytö ruotsinkielisessä paketissa)
Carneval
Summanmutikka Telmivät Tenavat (Oppi & Ilo-peli)
Sequence lapsille
4 erste spiele (saatu ulkomaalaisilta ystäviltä)
Settlers of Catan
Carcassonne
Suosituksia otetaan vastaan!
Hyvää pelikesää!!!
kuva:
Free Digital Photos
marin
Minustakin luonteen kasvattaminen on tärkeimpiä asioita kasvatuksessa. Siinä minusta tärkeintä on oma matka Jumalan kanssa ja aikuisten esimerkki - joka tosin on hyvin epätäydellinen ainakin meillä. Myös se, että opettaa lapset tuntemaan Jumalan ja rukoilee heidän puolestaan. Meillä myös odotetaan hyvää käytöstä toisia kohtaan, ja siinä meillä on tosi tarkka kuri. Koen myös, että ne asiat, joita sanomme lapsillemme, muovaavat heidän sydäntään. Kerron usein lapselleni, että hän on ihana, rakastettu, älykäs, tervetullut tähän maailmaan. Sanon myös usein sellaisia asioita kuin että on tärkeää auttaa toisia, on tärkeää totella äitiä ja isiä yms.
VastaaPoistaKotitöitä meillä ei tosin koskaan käytetä rangaistuksena, koska haluan opettaa että kotityöt ovat mukava ja iloinen asia.
Lautapelejä meillä muuten myös pelataan paljon. En tiedä miksi, mutta 3-vuotias poikani usein huijaa pelissä jotta häviäisi ja antaisi toisten voittaa. Hän ei taida olla erityisen kilpailunhaluinen :)
Meri / www.kaunispaiva.net
Hei meri!
Poistamukava lukea miten teidän perheessä kasvatetaan luonnetta! Tykkään kuulla toisten vanhempien kertovan kasvatuksesta, koska aina voi oppia uutta!
Tuosta kotitöistä rangaistuksena...Meillä lapsilta odotetaan apua kotitöiden ja pihatöiden kanssa, tottakai, ja käytämme usein taustavihellyksenä Disneyn "Tee työtäs laulellen", jotta säilyy kiva tunnelma :) Jos lapsi valittaa töistä, niin palkkioksi saa uuden työn, kunnes työ sujuu valittamatta (vrt. Fil 2:14). Pelihetken tilanne oli sellainen, että siihen sopi hyvin lasten auttaminen kotihommeleissa, kun pelaaminen ei kerran sujunut hyvin. Siinä ehkä rangaistuksen otsikkona voisi käyttää "etuoikeuden menettäminen" eli menetti pelaamista ja sen sijalle tuli hyötytyötä.
Teidän poika kuulostaa lempeältä ja hyväsydämiselta pelaajalta. Ihana! Meillä on sellainen pelihirmu kasvamassa, jolle voittaminen on tosi tärkeää. Hyvää häviämistäkin pitää opetella, huoh. :)
Rukoilin juuri tunti sitten, että löytäisin kipeästi tarvitsemani ohjenuoran ja inspiraatiota lasten luonteen kristilliseen kasvattamiseen - ja kirjoituksessasi ne sitten tulivat luokseni kuin tarjottimella! Kasvatus on ollut varsin hankalaa täällä ei-kristityssä maassa ja ei-kristityssä suurperheessä, mutta tuntuu, että olen blogisi välityksellä saanut johdatusta kohdata näitä haasteita. Kasvatin esikoista monta vuotta melkolailla väärään suuntaan, koska taustalla oli pelko siitä, ettei hän pärjäisi tässä ympäristössä toisia kunnioittavilla kristillisillä arvoilla ja ajattelin tuolloin, että "kulttuurierojahan nämä vain ovat, maassa maan tavalla". Omaa tahtoa tuli kuitenkin jo vähän liikaa, ja olin jo vaipumassa epätoivoon asian kanssa kunnes sain nyt uutta toivoa luettuani, että tahdon voi sittenkin luonnetta kehittämällä valjastaa Jumalan tehtäviin. Nyt vain luonteenpiirteiden listaa tulostamaan ja kasvattamaan, kun on selvät tavoitteet tiedossa! :)
VastaaPoistaKirjoitin juuri pitkän kommentin, mutta se katosi bittiavaruuteen. Piti vain sanoa, että rukoilin juuri tunti sitten kipeästi tarvitsemaani johdatusta lasten kristilliseen kasvatukseen ja tekstissäsi sitä sitten tulikin oikein roppakaupalla! Lasten kasvatus on ollut hankalaa täällä ei-kristityssä maassa ja ei-kristityssä suurperheessä, ja esikoisen kanssa olen mennyt osittain metsään, koska yritin aluksi kasvattaa häntä "vahvaksi" pärjäämään tässä ympäristössä. Nyt sain hienoiseen epätoivooni uutta toivoa, että luonnetta kasvattamalla virheet saa ehkä vielä korjattua ja vahvan tahdonkin voi valjastaa Jumalan tehtäviin. Ihanaa myös, että laitoit linkin tuohon luonteenpiirteiden listaan - on helpompi kasvattaa ja pysyä lujana, kun tavoitteet ovat selvillä! :) Kiitos blogistasi!
VastaaPoistaHei Raita! Kommenttisi ei kadonnut, olin vain itse lomalla, joten en ollut julkaisemassa kommentteja. Yritin myös itse vastata tähän viestiin monta kertaa, mutta se ei silloin onnistunut!
PoistaEli, kiitos kommentistasi. On mukavaa kuulla, että kirjoittamastani on hyötyä ja apua!
Ymmärrän hyvin lasten kasvatusta ei-kristillisessä kulttuurissa. Itse ajattelen niin, että joka kulttuurissa on haasteensa ja joka kulttuurissa on asioita, jotka ovat evankeliumin vastaisia. Jotkut kulttuurit arvostavat sitä, että lapset osaavat valehdella ja huijata...toisissa väkivalta perheen sisällä on arkea ja siihen on totuttu...Jossakin köyhiä saa sortaa ja yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuus on jotain, jonka kanssa vain on opittu selviytymään. Kaikkea tällaista hirveän suurta vääryyttä kohtaan voi kokea toivottomuutta, että asiat eivät ikinä muutu. Uskon kuitenkin sen, että sinun lähipiiri näkee eron, kun kasvatat lapsia rakastamaan ja tottelemaan Jumalaa. Eivät ehkä uskalla sanoa sitä ääneen, mutta Jeesuksen seuraajat ovat kuin valo pimeydessä - näkyvää, houkuttelevaa, puoleensavetävää. Ainakin sinulla on paljon elävän elämän esimerkkejä tuhoon vievästä käytöksestä ja toiminnasta ihan siinä lähellä ja lapsille voi painottaa sitä, että meidän käytöksellä ja valinnoilla on seuraamukset, aina.
Voimia ja paljon viisautta ja rakkautta kasvatustyöhösi!
Ihanaa ja antoisaa pohdintaa, upposi muhun. Lisää tällaista!
VastaaPoistaKiitos Maikki kommentista,
Poistayritin vastata aiemmin, mutta ei silloin onnistuntu.
Yritetään :)