2.12.2015

Onko joulupukkia olemassa?

Lahjat ovat niin olennainen osa länsimaista joulunviettoa, että on ihan mahdotonta olla huomioimatta joulupukkia.  Miten vanhempana selittää joulupukki lapselle kristillisestä näkökulmasta? 


En ole mikään minimalisti joulunvieton suhteen; innostumme joka vuosi koristelemaan ja laittamaan kotia joulukuntoon heti joulukuun alusta saakka.  En usko, että joulun henkeen kuuluu asketismi eikä joulun pitäisikään olla pelkkä hengellinen tai henkinen kokemus.  Joulu on Jeesuksen syntymäjuhla, ja Jeesuksessa Jumala, joka on henki, tuli lihaksi, materiaksi.  Hän tuli elämään fyysisen elämän keskellämme, rakastamaan, itkemään, palvelemaan, kärsimään, iloitsemaan ja juhlimaan.  Ensimmäinen joulu oli hyvin fyysinen kokemus.  Erityisesti naiseuden kannalta ajateltuna raskautta ja synnytystä fyysisempää kokemusta naiseudesta saa hakea.

Otamme siis joulun vastaan myös materiaalisesti.  Leivomme, nautimme, askartelemme.  Tiskialtaassa likoaa ylimääräisiä astioita, sukanpohjiin takertuu langanpätkiä ja seinille ilmestyy lasten hartaudella tekemiä koristeita.  Kun supattelemme lahjaideoita toisillemme, väistämättä ajatus joulupukista nousee esiin.  Tänäänkin eräs lapsista mietti kovasti, että onko joulupukkia olemassa.  ”Kyllä sen täytyy olla olemassa, koska meillä on nämä joulukalenterit.”, oli pienen päätelmä.  Katsomme yhdessä kalenterin takaa sen tekijän, mutta joulupukin olemassaolo askarrutti vielä illalla. 

Minulle ei ole koskaan syötetty tarinaa joulupukista totena.  Äitini vastasi heti ensimmäisiin kysymyksiini, että siellä joulupukin puvun sisällä on joku ihan tavallinen ihminen.  Hänen periaatteenaan oli kertoa lapsille aina totuus – sillä jos totuutta ei kerrota niinkään satumaisesta hahmosta kuin joulupukista, miten olettaa lasta uskomaan, että kertomukset Jumalasta ja Raamatusta ovat totta?  Niinpä joulupukit, tontut, punakuonoiset porot ja ynnä muut on meillä lapsuudenkodissa aina ymmärretty joulun satuina, kivoina, mutta täysin mielikuvituksellisina olentoina.  

Niinpä huvittavaa oli lukea Ylen sivuilta tämä uutinen: Vaasan seudun lapset olivat järkyttyneet ja pahastuneet, kun jumalanpalveluksessa kirkon harjoittelija oli paljastanut lapsille, että lahjoja ei tuo joulupukki, vaan isä ja äiti.  Kirkon tehtävänä on kertoa totuus, ja vaikka tästä episodista voi keskustella siitä, että oliko joulupukki nyt tärkeä maininta jumalanpalveluksen yhteydessä ollenkaan, ei pääse mihinkään siitä, että harjoittelija kertoi lapsille totuuden. 

En itse ole sitä mieltä, että lasten joulunodotus ja –tunnelma menee piloille, jos joulupukin kerrotaan olevan satuolennon.  Kysymyksessä on mielestäni vanhempien luotettavuus: kertovatko he minulle aina totuuden vai huvittelevatko he kustannuksellani?  Perustuuko nykylapsen ilo ja toivo valheeseen ja aikuisten satuihin?  Miltä lapsesta tuntuu, kun hän lopulta ymmärtää uskoneen satuihin?  Minulla ei ole tästä omakohtaista kokemusta.  Jättääkö tämä sisälle pettymyksen ja nakertavan ajatuksen, että enpä voi uskoa mihinkään aikuisen kertomaan?   

Miten siis vastaamme lastemme kyselyihin joulupukista?  Miehelläni oli hyvä vastaus, kun lapsen mielessä eli vielä kysymys joulupukista.  Hän kertoi legendan Turkin alueella eläneestä Pyhästä Nikolaoksesta, piispasta, jonka sanotaan antaneen salaa lahjoja köyhille ja joka rakasti lapsia.  Vaikka Pyhän Nikolaoksen legenda on täynnä arvauksia ja sanoja ”luultavasti”, ”todennäköisesti” ja ”perimätiedon mukaan”, useissa maissa Pyhä Nikolaos on se mies, joka tuo lapsille joulunaikaan lahjoja.  Nykyisen joulupukinkin sanotaan osittain perustuvan Pyhään Nikolaokseen.  Hän on historiallinen hahmo, ei Korvatunturilla tonttujen kanssa asustava satuolento. 


Vietimme viime vuonna joulukuun alussa Nikolauksen päivää hollantilaisten ystävien kanssa.  Jokainen sai lahjan, jonka Nikolaus oli jättänyt kotiin.  Paketit oli kääritty mielikuvituksellisiin muotoihin ja jokaisessa oli arvoituksellinen runo.  Lapsista oli kiva aukaista pikku lahjoja, jotka Nikolaus oli tuonut.  Jouluperinteitä on siis kussakin maassa ja pystymme uskon horjumatta pitämään hauskaa eri tavoilla.  Kuuntelimme parina viime vuonna äänikirjana ”Joulutarina”-nimisen sadun, jossa on suomalainen versio pukin synnystä.  Kiva satu sekin, vähän surullinen kyllä, suomalaiseen makuun. 

Kristittyinä vanhempina joulun tärkein sanoma on Jeesus Kristus ja haluan, että kaikki meidän joulussa kertoo Jeesuksesta.  Jos sinne joku pukkikoristekin on eksynyt mukaan, se otetaan mukaan joulusatuna, mutta siitä ei tehdä pääasiaa.  Joulupukki ei meillä vieraile, eikä lapsia lakihenkisesti kiristetä käyttäytymään hyvin, jotta he saisivat pukilta lahjoja.  Itse asiassa uskon, että lapsemme kyselyt joulupukista nousivat juuri siitä, että emme ole koskaan kertoneet lapselle joulupukkisatuja.  Hän on vain nähnyt pukin joulupiirretyissä tai jossain, ja ihmetteli että mikäs tämän joulupukkijuttu oikein onkaan.

Jos joulupukista puhuisimme, ja ehkä pitäisi käydä tämäkin hahmo lasten kanssa läpi, vertailisin joulupukin "lupauksia" Jumalan lupauksiin.  Pukki tulee kerran vuodessa; Jeesus on luvannut olla luonamme aina.  Joulupukki palkitsee kiltit lapset, Jeesus tuli pelastamaan syntisiä, jne. Silloin voisimme löytää Jeesuksesta kaiken sen, mitä tarvitsemme ja enemmänkin; suuren ilon! 
 
Kuten joka vuosi, vietämme Adventtisunnuntait yhdessä ystävien kanssa.  Sytytämme kynttilät, laulamme joululauluja ja puhumme tulevasta Messiaasta, joka tulee pelastamaan meidät synneistämme.  Joulun ihmeellisin sanoma on se suunnaton armo, jonka me ”tuhmat lapset” saamme osaksemme, tehtävämme on vain vastaanottaa tämä ihmeellinen lahja.  John Piperin vastauksesta:  jos Jeesus ei ole riittävä tuomaan sinulle joulun tunnelmaa, et ehkä tunne Häntä kovin hyvin. 

Uskonkin siis, että vanhemmat, joilla ei ole henkilökohtaista kokemusta joulun todellisesta sankarista, pitävät kiinni joulupukkisadusta, jotta heidänkin joulunsa voisi olla täynnä kutkuttavaa odotusta, salaisia valmisteluja, toiveiden täyttymystä.  Joulun harras tunnelma, joulun taika ei nimittäin ole pelkkää jouluhörhöjen toiveunta, vaan ihan täyttä totta.  Jouluna täyttymyksen saa satoja vuosia odotettu pelastussuunnitelma, siihen liittyy ihmeitä ja toivoa ja mikä parasta, tätä tunnelmaa saa kantaa sydämessään ympäri vuoden.  Joulu joka päivä, oikeasti.  

Kerro siis lapsille totuus joulupukista.  Sitten kerro lopullinen Totuus: Jeesus Kristus ja keskittykää juhlimaan Häntä joulussanne!


Kuvat Wikipediasta. 

8 kommenttia:

  1. Kiitos, kyllä taas osui ja upposi :)

    Parina viime päivänä olen huomannut, että kaikki jutut pyörii vaan joulupukissa, tontuissa ja kiltissä lapsissa. Meidän lapset kurkkivat leikin lomassa välillä ikkunasta näkyykö tonttuja ja tänään satuin lukemaan samanaikaisesti tämän postauksen. Totesin sitten lapsille, että asia on niin, että tonttuja ja joulupukkia ei oie oikeasti olemassa, ne on satuolentoja. Lapset katsoivat minuun ja hymähtivät, että aijaa ja leikit jatkuivat. Ei tullut itkua eikä traumoja, loppuilta juteltiinkin ihan muista asioista eikä ikkunalla enää käyty :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas hauskaa, että juuri samaan aikaan oli joulupukkiteemat esillä. Kyllä ne lapset kestää totuuden :) ja mitä varhaisemmin sen parempi. Mieleeni tuli koulujen opettajat...On siinä varmasti tekemistä ja täytyy pitää kieli keskellä suuta, että saa jokaisen lapsen arvomaailma tukea.

      Poista
  2. Tämä menee hieman aiheen ohi, mutta minua on useamman kerran mietityttänyt yksi asia. Kun olet laittanut jotain "syntilistoja", siellä on yleensä lukenut "abortti tai keskemeno". Miksi rinnastat abortin ja keskenmenon? Eikai keskenmeno ole useimmiten itse aiheutettu?

    VastaaPoista
  3. Moi Karoliina,
    Joo menee kyllä joulupukkiaiheesta ohi :) mutta tottakai vastaan!

    Postauksessa, jossa puhutaan sukupolvien vaikutuksesta, on lista asioista, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle. Listalla on myös abortti sekä keskenmeno. Jos perhe on sen kokenut eikä ole osannut käsitellä aihetta eli se on jäänyt elämään niin, että se vaikuttaa yhä perheen suhteissa ja tunneilmastossa, vaikutus siirtyy myös lapsiin.
    http://annaminunollanainen.blogspot.com/2015/06/sukupolvien-vaikutuksesta-vapaaksi.html


    Postauksessa, jossa puhutaan epäterveistä sielunkumppanuuksista, mainitaan abortti tai keskenmeno. Vastasinkin kommenteissa eräällä lukijalle, joka kysyi myös asiasta. Kirjoitin vastauksesti mm. näin:
    "Jos ihminen kieltäytyy luopumasta kuolleesta, voi muodostua tilanne, jossa surun, murheen ja yksinäisyyden henget pääsevät käyttämään tilannetta hyväksi. Erityisesti keskenmenossa tai abortissa, jossa ei ole hautajaisia eikä siis mahdollisuutta jäähyväisiin ja luopumiseen symbolisesti, äiti voi jäädä epäterveesti sidotuksi lapseensa. En ole itse kokenut keskenmenoa, joten en osaa sanoa henkilökohtaisesti, millaisen prosessin äiti joutuu käymän surressaan lastaan. Tiedän kuitenkin ystävien kokemuksista, että suruprosessia käydään myös näissä tilanteissa ja terveessä prosessissa luovutetaan lapsi Jeesuksen käsiin."
    http://annaminunollanainen.blogspot.com/2015/10/epaterveet-sielunkumppanuudet-ja-miten.html#comment-form

    En siis rinnasta aborttia tai keskenmenoa keskenään. Listoissa on artikkelien aiheisiin liittyviä asioita. Nainen/pariskunta/perhe, joka kokee vauvan menetyksen tavalla tai toisella, joutuu käsittelemään asian, ja jos sitä ei käsitellä, se vaikuttaa elämään.

    Toivottavasti tämä selkeytti asiaa.

    VastaaPoista
  4. Löysin tänne juuri äsken Häivähdyksen blogin kautta. En ole käynyt täällä ennen, mutta luotan Häivähdyksen suositteluun :)

    En malta olla liittämättä tähän linkkiä blogikirjoitukseeni, joka kuvaa sitä, miten meidän perheessämme on leikitty joulupukkileikkiä:
    http://mutkimus.vuodatus.net/lue/2007/12/10-leikkimieli

    Lapsenlapset ovat jatkaneet perinteitä. Viime jouluna yhteisessä joulussamme vierailikin kaksi tonttua ja jouluetana (!!) tuoden lahjoja. Meille tämä on lähtenyt siitä, että meille joulun Jeesus on totta ja Joulupukki satua, jota on mukava leikkiä. Joissain tuttavaperheessä jouluenkelit toimivat lahjojen tuojina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa mm!
      Kävin lukemassa teidän perheen jouluperinneleikistä, kuulostaa hauskalta. Tärkeää teilläkin on ollut, että Jeesus on totta ja joulun sankari, ja pukki on kiva leikki.
      Ulkomailla asuessa tuntuu usein tärkeältä pitää yllä suomalaisia perinteitä, ruokia, tapoja ja lapsille erityisesti kaikkea sitä, mitä suomalaiset ikätoverit saavat kotimaassa kokea.
      Koen itse, että joulussa kaiken keskipisteessä on Jeesus, jonka syntymää juhlitaan. En halua, että muut hahmot saavat viedä huomiota pois Jeesuksesta. Joskus me esitämme jouluevankeliumin tai kuvittelemme olevamme jokin jouluevankeliumin hahmoista. Mukavia perinteitä saa tästäkin aikaan. Yritämme myös aina miettiä, miten toisesta kulttuurista ja uskonnosta tulevat ystävät kokevat meidän joulunvieton. Meillä on monena jouluna tällaisia ystäviä ollut vieraana. Erityisesti näissä tilanteissa joulupukki olisi tuonut jouluumme sellaista viestiä, jota emme sinne halua.
      Kiitos kun kommentoit ja laitoit linkin blogiisi!

      Poista
  5. Minä en ole itse koskaan "uskonut" joulupukkiin. Lapsuudenkodissani kävi kerran joulupukki, kun asuintalomme talonmies oli kysynyt, voisiko tulla eikä äiti ollut kehdannut kieltää. Minäkin koin aivan mahdottomana ajatuksen, että kertoisin lapsille joulupukista muka totena asiana ja sitten jossain vaiheessa ilmoittaisin, että ei vaiteskaan, satua se on. Ja samaan aikaan olen kertonut Jumalasta ja Jeesuksesta - satuako sekin?

    Meillä joulupukkia on verrattu kirjojen hahmoihin vaikka muumeihin. Nekin voivat esiintyä filmeissä piirrettyinä ja kirjojen todellisuudessa ovat olemassa, mutta jos muumi kävelee Muumimaailmassa, niin kyllä siellä sisällä on joku ihminen esiintymässä.

    Mitään ei jäänyt itselläni puuttumaan joulusta eikä ole puuttunut lapsiltakaan. Sitä paitsi mielestäni on aina ollut tosi epäkohteliasta väittää, että kaikki lahjat ovat joulupukilta, vaikka esimerkiksi kummitäti olisi ne antanut. Meillä lapset ihan pienestä ovat saaneet oppia kiittämään lahjan antajaa, ei joulupukkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ajatuksistasi anonyymi! Olen samaa mieltä, että lapsille en halua valehdella pukista niin, että he siihen uskoisivat totena. Toisaalta moni haluaa leikkiä jouluna ja siihen tuo pukki mukavan mahdollisuuden, mutta silti en ymmärrä, jos totuutta ei kerrota. Hyvä hoksaus myös tuo lahjojen antajan henkilöllisyyden kertominen :)

      Poista

Tervetuloa keskustelemaan!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...