15.2.2017

Ota vastuu perheen vaatteista ja muuta kulttuurimme



Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, 
sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.  
Hän valmistaa itsellensa peitteitä; 
hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa. 

Sananlaskut 31:21-22

Satuin lukemaan nämä jakeet eräänä päivänä, jolloin lapset olivat ulkona nauttimassa tuoreesta lumesta.  Valmistautumisessa on kyllä puolensa; eräs lapsista huomasi juuri kun olimme lähdössä pulkkamäkeen, että viime vuoden toppahousut eivät enää mahtuneetkaan.  Ei kun kursimaan äidin tuulihousuja vyötärölle kiinni.   

Vaateshow on lapsiperheessä koko ajan päällä – aina joku kasvaa tai vuodenajat muuttuvat tai tarvitaan vaatteita erityistilanteihin.  Kuten muissakin kodin töissä, asenteella on merkitystä.  Vaatteista huolehtiminen on iso osa kodin arkea, ja kodinhoito on Jumalan antama työ minulle.  Miksi en siis panostaisi siihen?  Voin nimittäin valittaa ainaisesta vaatteiden pyörittämisestä tai voin kääriä hihani ja alkaa työhön.  Tai voin yrittää päästä siitä mahdollisimman vähällä vaivalla, jotta saisin keskityä johonkin kivempaan, tai voin päättää tulla vaatteiden asiantuntijaksi.

Perheen vaatteista huolehtiminen herättää mielipiteitä; yksi tykkää, toinen ei kestä.  Aina on mahdollisuuksia myös ylilyönteihin.  Yhdessä ääripäässä on välinpitämättömyys, ajatella vaatteiden olevan turhamaisuutta ja maailman ongelmiin verrattuna vähäpätöistä.  Toisessa ääripäässä on vaatefriikit, jotka ei muuta mietikään kuin vaatteita, muotia ja pukeutumistyylejä. 

Mitä Raamatussa sanotaan vaatteista ja pukeutumisesta? Mikä meidän asenteemme tulisi olla sitä kohtaan?  Vaatteita on pakko miettiä, joten on hyvä löytää Jumalan mielen mukainen asenne aiheeseen. (Olen kirjoittanut muutaman kerran vaatteista ja pukeutumisesta, täällä)

Sananlaskujen luvun 31 nainen käyttää suuren osan aikaansa vaatteiden parissa.  Hän kehrää langat, tekee kankaat, ompelee ja pesee koko perheen vaatteet ja tekstiilit käsin.  Silti hän onnistuu olemaan valmistautunut myös lumen tuloon. Hän myy valmistamiaan vaatteita ja perustaa tieneksillään viinitarhan.  Vaatteet ja niistä huolehtiminen on iso osa hänen elämäänsä.  

Jakeissa mainitut purppuravillat ja pellavat ovat laadukkaita ja kalliita kankaita.  Vaikka taloustilanne voi jättää vähän mahdollisuuksia kirpputorien ja alennusmyyntien ja annettujen vaatteiden ulkopuolelle, on tilanteita, joissa kannattaa panostaa laatuun.  Etenkin perheen aikuisille, jotka voivat hyödyntää laadukasta vaatekappaletta vuosien ajan.  Toisaalta laadukkaista lastenvaatteista voi saada osan rahasta takaisin myymällä niitä eteenpäin. 

Olen myös huomannut, että on helppo ostaa ylimääräistä, kun halavalla saa, joten panostamalla laatuun tulee vaatteita ehkä ostettuakin vähemmän.  Tarvitseeko koululainen 15 erilaista pitkähihaista?  Vai pärjääkö viidellaä puserolla, johon ei tule muutaman pesun jälkeen reikiä saumoihin?  Vähäisempi vaatemäärä auttaa myös kodin järjestyksenpidossa ja pyykkityön hallinnassa.


San31 naisesta sanotaan, että hän on "vaatetettu vallalla ja kunnialla", joten vaatteet eivät ole ainoa tärkeä asia hänen elämässään.  Hänelle on tärkeää usko, hyvän tekeminen, köyhistä huolehtiminen ja perheen hyvinvointi.  Hän ei vietä aikaansa muotilehtiä selaillen ja ostoksilla käyden.  Mutta hän ei myöskään pukeudu harmaavarpusen tavoin, pelkän sisäisen kauneuden voimalla eläen.  Hän on tyylikäs ja huoliteltu vaatteittensa suhteen, ihan niin kuin hän tekee kaiken muunkin elämässään hyvin.  Punapurppura ja pellava ei ole ristiriidassa hänen syvän uskonsa kanssa. 

On aika uskomatonta ajatella, että aikoina, jolloin vaatteista huolehtiminen kävi miltei kokpäivätyöstä, vaatteet olivat hyvin yksityiskohtaisesti koristeltuja ja ajatuksella tehtyjä. Rebekah Merkle sanoo kirjassaan Eve in Exile:

Ajattele ammattitaitoa, jota vaadittiin 1800-luvun naisten vaatteisiin, ennen kuin oli ompelukoneita tai tehtaita tai alerekkien mahdollisuuksia, ja ennen pesukoneita ja kuivureita.  Jos kenellä oli koskaan syytä elää verkkareissa, se oli näillä naisilla, mutta silti he jotenkin onnistuivat jättämään meidät jälkeensä kaikin mahdollisimman tavoin.  Voisivatko kristity naiset tavoitella erinomaisuutta tällä saralla, tavalla, joka muuttaisi kulttuurisia odotuksiamme?  Ei kummallisesti kopioiden menneitä sukupolvia (pliis, ei), mutta yrittäen ottaa heiltä oppia.  Yrittämällä nähdä vaivaa ja oppia taitoja ja arvostaa laatua, joka muotiin kuului noina aikoina, ja tuoda sitä esiin nykyaikana, niin että saa kannatusta? 

Mitä todellakin tapahtuisi, jos me kristityt naiset pukeutuisimme laadukkaisiin, yksityiskohtaisesti huoliteltuihin vaatteisiin ja osaisimme vaatia niitä kauppojen hyllyille?  Tai oppisimme tekemään niitä, pelkäämättä vaivannäköä?  Eivät huippuyritysten uraputkessa olevat ole ainoita, jotka ansaitsevat pukeutua hyvin.

Vaatetuksen ja pukeutumisen miettiminen liittyy myös monia syvällisiä kysymyksiä, joista ainoana ei ole välttää miesten saattamista kiusaukseen.  Esim. onko vaatteiden tarkoitus naisen naamiointi vai hänen kunniansa esiin tuominen?  Entäpä vaatteiden ekologisuus ja eettisyys?

Kodin kankaissa on myös peitteet, lakanat, pyyhkeet, liinat ja verhot.  Ne ovat usein niitä naisellisia kosketuksia, jotka muuttavat asuinympäristön kodikkaaksi ja viihtyisäksi.  Itse asiassa se on yksi minun lempitöistäni kotona: vaatteet ja tekstiilit!  Ja San31 esimerkin mukaan tärkeä osa naisen elämää.   

San31 nainen ei vain antanut ympäröivän yhteiskunnan muuttaa häntä, vaan hän jätti siihen oman jälkensä.  Voimme olla naisia, jotka tekevät muutoksia, päätöksiä ja valitsevat suunnan.  Myös muodin ja pukeutumisen suhteen.  Voimme valita luovuuden tai tyytyä kuluttamiseen.  Vaatteet ja muut tekstiilit ovat aika hyvä paikka vaikuttaa yhteiskunnassa.  

Entä sinä?  Ompeletko vaatteita itse? Mistä löytää laatuvaatteita ja -tekstiileitä?  Mitä olet oppinut vuosien varrella tästä kodinhoitamisen osasta?



Kuvat:
Wisdomsposts.com


5 kommenttia:

  1. Ennakointi, ennakointi, ennakointi! Siinäpä ne tärkeimmät, lastenvaatteiden suhteen. Täälläpäin toimii eräs hyväntekeväisyysjärjestö mistä käyn etsimässä lapsille ulkovaatteet kausien vaihtuessa, ja aina olen löytänytkin tosi hyväkuntoisia ja lämpimiä vaatteita. Myös harrastusvälineitä olemme saaneet sieltä ja leluja, kirjoja ym. Joululahjojakin saimme ison kassillisen : ) Alennusmyyntiaikaan saatan soittaa isovanhemmille jos törmään ohittamattomiin tarjouksiin lastenvaatteissa, ja yleensä he pystyvät silloin antamaan sen rahan millä voin vaatteet hankkia.

    Kotona vaatehuollosta vastaa mieheni. Kun kolmas lapsemme syntyi, nostin käteni pystyyn ja sanoin etten enää pysty kaikkeen, valitse jokin kotityö mitä alat hoitamaan. Hän valitsi vaatehuollon ja sen hän on hoitanut siitä asti. Vaikka en siis itse siitä enää vastaa, olen huolehtinut, että se tulee tehtyä : )

    Susanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai-van, ennakointi on niin kätevä tapa myös ostella alesta ensi vuodelle vaatteita. Meillä esikoinen on nyt alkanut kasvamaan niin hurjaa vauhtia, että ostin joululahjaksi puseron, joka oli heti hihoista lyhyt. Ei äiti pysy enää perässä!
      Käyn yleensä kaksi kertaa vuodessa vaatteet läpi (kesä/talvi) ja teen listaa mitä tarvitaan...silti jäi nuo toppahousut listalta pois!
      Oi, miten reipas mies sulla on :) Mun miehellä ei kestäisi pää tuota vaatehommaa, mutta se auttaa tiskaamisessa :)

      Poista
  2. Hän sai itse valita työnsä ja hän on kyllä sellainen ihminen, että tekee minkä lupaa mukisematta. Selkärankaa on vaikka muille jakaa : ) Minä siis edelleen hoidan ne ennakoinnit ja vaatehankinnat, hän vastaa pyykkihuollosta. Kenkien kanssa en ikinä uskalla ennakoida, välillä ollaan menty kahdellakin numerolla yhtäkkiä eteenpäin! Ne ostetaan aina vain sovittamalla ja silloin kun tarvitaan.

    Susanna

    VastaaPoista
  3. Itselleni vaatteiden eettisyys on noussut aika tärkeäksi aiheeksi, kun ompeluharrastuksen myötä on tullut enenmän perehdyttyä aiheeseen. Lisäksi kun haluan vaatteelta silmää miellyttävää ulkonäköä, pitkää käyttöikää ja hyvää istuvuutta, niin eipä löydy kaupoista juuri mitään. Tarvittaessa pyrin mahdollisuuksien mukaan ostamaan kotimaista, pieniä vaatemerkkejä alkaa olla entistä enemmän, vaikka kaikkea edelleenkään saa ja tyylillisesti tarjonta saisi olla monipuolisempaa. Mutta kyllä mun omaatuntoa painaa bangladeshilaisten ompelijoiden työolot sen verran paljon, että viimeiseen asti vältän ilmeisimpiä riistovaatteita.

    Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Hanna, Olen huomannut samaa, että pitkäikäistä vaatetta ei helpolla löydä. Olen lukenut jostain, että jos löydät hyvälaatuisen sinulle sopivan vaatteen, osta kerralla monta. Esim. monta samaa puseroa, ehkä eri väreissä. En ole vielä löytänyt :) Haaveilen itse kankaankudonnasta, mutta ehkä siihen ehtii eläkkeellä...

      Poista

Tervetuloa keskustelemaan!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...