Iloitsen lapsistani

Jatkan Tiituksen kirjeen toisen luvun ohjeiden läpikäymistä.   

Ensimmäinen postaus löytyy täältä, toinen täältä.  


"Niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa, olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi."  Tiitus 2:3-5


Vaikka sinulla ei olisikaan lapsia, jatka silti lukemista.  Sinulla voi olla siskon-tai veljenlapsia, ehkä olet töissä lasten parissa.  Ja kuka tietää, tulevaisuudessa voit olla äiti biologisille tai adoptoiduille lapsille.  


Ehkä on helppoa tuntea rakkautta suloista vastasyntynyttä tai nukkuvia lapsia kohtaan.  Tai kun lapset käyttäytyvät hyvin eivätkä häiritse sinua tai kapinoi ohjetasi vastaan.  Mutta voin myöntää sen, minkä jokainen äiti joutuu jossakin vaiheessa lapsiperhe-elämää eläessään toteamaan,  että äitiys ei ole helppoa.  Leikki-ikäiset tappelevat, uhmaikäiset kiukuttelevat ja teinit kapinoivat.  En ole koskaan ymmärtänyt sitä iskulausetta, että ihmiset, jotka hankkivat lapsia (aivankuin lapsia noin vain hankkittaisiin), ovat itsekkäitä.  Mutta sitä sanovatkin ihmiset, joilla ei ole lapsia.  Ei ole toista työtä, jossa täytyisi niin todellisesti unohtaa oma luonnollinen itsekeskeisyytensä, kuin äitiys.  Pieni vauva ei voi odottaa ruokaansa, olkoonkin sitten keskellä yötä tai kesken jotain kivaa tekemistä.  Ei ole lomia, työaika ei koskaan lopu ja yöuniakaan ei taata.   


Kuten käskyssä 'Rakastakaa miehiänne', meitä kutsutaan rakastamaan myös lapsia 'phileo'-rakkaudella.  Se on hellä, kiintymystä osoittava, palava rakkaus. Meille naisille voi olla helppoa uhrautua lapsen hyväksi ja ajatella sitä rakkaudenosoituksena.  Lapsi kaipaa kuitenkin läsnäoloa ja vanhempaa, joka nauttii hänestä.  


Kuuntelin kerran erästä opetusta cd:ltä ja muistan aina kun puhuja kertoi miten hän lapsena usein meni isänsä luo asioineen ja tarpeineen.  Joka kerta isä otti hänet vastaan iloinen ja rakastava ilme kasvoillaan; ilme, joka kertoi, että lapsi oli hänelle mieluinen.  Puhujalle jäi tunne, että näin hänen taivaallinen isänsäkin toivottaa hänet tervetulleeksi kun hän lähestyy häntä tarpeineen ja asioineen.   Lapsi ei ollut häiriö tai vaiva vaan isä oli todella mielissään, kun hänen lapsensa tuli hänen luokseen asioineen.  


Sen jälkeen olen yrittänyt muistaa tämän opetuksen, kun lapset tulevat luokseni 'häiritsemään' monta kertaa päivässä.  Haluan oppia sydämenasenteen, joka on kärsivällinen pieniä lapsia kohtaan, joka pitää lapsen asiaa tärkeämpänä kuin omaani.  Haluan, että lapseni tietää, että äidillä on aikaa kuunnella minun juttujani.  Haluan, että voin vastata heille lempeällä ja ystävällisellä äänellä. Muistutan itseäni siitä, että pikkulapsiaika on hyvin lyhyt.  Haluan käyttää nämä päivät opettamalla lapselleni, että minä rakastan häntä ja olen iloinen siitä, että hän on olemassa!  

Kuva täältä.

Mieleeni on painunut kohta Sefanjan kirjasta, jossa puhutaan siitä, miten Jumala iloitsee omastaan.  Erityisesti sen englanninkielen käännös on mielestäni todella valaiseva.  Suomeksi se kuuluu näin, molemmat käännökset:

'Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa.  Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee.'   Sefanja 3:17, 1933.

'Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta.'   Sama, 1992. 

   Mutta kaikissa englanninkielisissä Raamatunkäännöksissä Jumala iloitsee laulamalla!  

'The LORD your God is with you, he is mighty to save. He will take great delight in you, he will quiet you with his love, he will rejoice over you with singing.'  Sama, NIV (alleviivaus minun). 

Rakastan tuota käännöstä, jokaista sanaa!  Laulan paljon kun olen lasten kanssa, ja joskus keksin heille tai heistä hassuja laulunvirityksiä vain siksi, kun lapseni ovat mielestäni niin ihania.  Osaan hyvin samaistua tuohon kohtaan, että Jumala iloitsee omistaan laulamalla.  Tämä Sefanjan kirjan kohta on muistolauseeni siitä, että kun minä nautin lapsistani ja iloitsen heistä, olen löytänyt jotain samaa sydämenasennetta heitä kohtaan kuin mitä Jumalalla on omiansa kohtaan.   


Iloitse lapsista ja rakasta heitä tänään!  Rakennat perustusta sille tunteelle, että he ovat hyväksyttyjä, mieluisia ja haluttuja, eikä heidän myöhemmin tarvi hakea sitä haluttavuutta maailmasta.  
   

Rakastaa, vai rakastaa?

Käyn tässä postauksessa läpi Tiituksen kirjeen ensimmäistä ohjetta nuorille vaimoille.  Sarjan ensimmäinen postaus aiheesta on täällä.

"Niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa, olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi."  Tiitus 2:3-5

Rakasta miestäsi.

Raamatussa on useita listoja.  Uskon, että se, missä järjestyksessä asiat ovat listattu, ei ole sattumaa.  Kuten se kuuluisa rakkausruno 1. Korinttolaiskirjeen  luvussa 13.  Ensimmäisenä sanotaan, että 'Rakkaus on pitkämielinen'- eli rakkaus on kärsivällinen.  Miksi pitkämielinen, kärsivällinen?  Ehkäpä tämä näyttää meille hyvin nopeasti sen, että rakastammeko me todella toista ihmistä.  Olemmeko kärsivällisiä, jaksammeko odottaa, jaksammeko toistaa?  Onko tämä ihminen minulle todella tärkeä?  Jos joku on minua kohtaan kärsivällinen, huomaan sen, ja koen itseni rakastetuksi.  

Kun näissä ohjeissa ensimmäisenä on miehiemme rakastaminen, sen täytyy olla tärkeää.  Kristillinen avioliitto perustuu miehen ja naisen väliseen liittoon...niinpä heidän välinen suhteensa on perheen perusta.  Miehillekin on Uudessa Testamentissa käskyjä rakastaa vaimojaan,  mutta keskityn tässä nyt Tiituksen kirjeen toisen luvun ohjeisiin naisille.  Miehen rakastaminen on siis hyvä asia.  Uskon, että avioliiton alussa siitä ei tarvitsekaan ketään muistutella.

Kun luin Carolyn Mahaneyn ajatuksia tästä aiheesta, mieleeni jäi erityisesti sanan 'rakastaa' alkutekstin mukainen merkitys.  Uusi Testamenttihan on kirjoitettu alunperin kreikan kielellä, ja alkutekstin sanoilla on monta kertaa laajempi ja syvempi merkitys kuin se, mitä suomen kielelle ollaan onnistuttu kääntämään.  Niinpä oppineen ja lukeneen Raamatunopettajan opetuksia on ilo kuunnella; tutuista Raamatunpaikoista löytyy lisää syvyyttä ja vahvempaa merkitystä.

Sanalle 'rakkaus' on kreikan kielellä useita sanoja, joilla kaikilla on oma vivahteensa ja merkityksensä. Uudessa Testamentissa näistä käytetään kolmea: agapan, philein ja stergein (huom. kirjoitusasu voi vaihdella).

Tiitus 2:4 käyttää sanaa 'philein'.  Tämä sana kuvastaa läheisten ystävien välistä rakkautta.  Se on hellä, rakastava, palava rakkaus.  Sitä käytetään kuvaamaan ihmissuhdetta, jossa toinen henkilö miellyttää minua, nautin hänestä ja kunnioitan suhdettamme.  Sanaa kuvaavat parhaiten mieltymys, kiintymys, pitäminen.

Carolyn Mahaney puntaroi Paavalin sanavalintaa ihmettelemällä miksi Paavali ei käyttänyt sanaa agapan, joka on yleisesti käytetty sana Uudessa Testamentissa, kun puhutaan rakkaudesta.  Agapan on sana, jota käytetään kun puhutaan Jumalan rakkaudesta, itsenä uhraavasta rakkaudesta; rakkaudesta, jonka kohteena voi olla jopa vihollinen.  Siinä rakkauden kohteessa nähdään jotain arvokasta.  Tuo mainitsemani Korinttolaiskirjeen rakkauslukukin käyttää juuri tätä agapan-sanaa.  Mutta Uuden Testamenti kirjoittajat eivät käytä näitä eri sanoja rakkaudesta sattumanvaraisesti, vaihdellen niiden paikkaa huolimattomasti.  Jokaisella sanalla todellakin on tietty merkitys juuri siinä kohdassa missä sitä käytetään.

Meillä toki on yhteinen käsky rakastaa lähimmäistämme juuri tällä itsensä uhraavalla rakkaudella, ja koska miehemme on meidän lähimmäisemme, emme saa unohtaa tätäkään osaa rakkaudesta.  Mutta kun katsomme käskyjä vaimoille rakastaa miehiään, Raamatussa käytetään johdonmukaisesti sanaa philein, ei koskaan sanaa agapan!  Miehille, toisaalta, käytetään aina käskysanaa agapan, kun heitä ohjataan rakastamaan vaimojaan.

Uskon, että Carolyn Mahaney osui naulan kantaan pohdinnoissaan:  Hän on sitä mieltä, että käskyt, joita aviopuolisoille annetaan, todistavat heidän erilaisista heikkouksistaan puolisoina.  Ehkä miehet ovat huonompia osoittamaan itsensä uhraavaa rakkautta, ja siksi he tarvitsevat muistutusta siinä.  Ja usein naiset ovat huonompia näyttämään kiintymys-rakkautta - siksi sanavalinta Tiituksen kirjeen toisessa luvussa.

Meidän tulee muistaa rakastaa aviomiehiämme hellällä, kiintymystä osoittavalla tavalla.  Tiedän, että naisille voi olla paljon helpompaa uhrautua.  Laitan ruokaa, siivoan, hoidan lapset, teen yhtä ja toista uhrautuvaista mieheni eteen.

Mutta entä ystävyyden vaaliminen, toisen arvostaminen, hellien ja intohimoisten tunteiden ylläpitäminen.  Miten on? Onko se sinulle helppoa? Tuleeko se luonnostaan?

Meidän täytyy opetella rakastamaan miehiämme tällä hellällä, palavalla rakkaudella.  Vanhempia naisia käsketään opettamaan nuorempia naisia rakastamaan miehiään näin.  Niinpä voimme päätellä, että se ei ole automaattista.  Me tarvitsemme siihen apua!

Uskon siihen, että kun koemme Jumalan armahtavaa rakkautta itseämme kohtaan, aviomiestemme rakastaminenkin tulee suoraan sydämestä.  Niinpä paistattele Jumalan rakkaudessa sinua kohtaan, ja opetellaan yhdessä rakastamaan miehiämme Jumalan tahtomalla tavalla.  

 ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

(Löysin tältä sivulta pitkän artikkelin kreikankielen rakkaus-sanoista.  Minulla on artikkelin kirjoittajan kirjoittama kirjasarja Uuden Testamentin kreikasta, jota olen juuri alkanut lukea. Mielenkiintoista!)      

Vanhemmat naiset - nuoremmat naiset

Nyt olin löytänyt monia kohtia Uudesta Testamentista, jossa puhutaan naisista tai kehoitetaan naisia tiettyihin asioihin.  Olin lukenut nämä kohdat monta kertaa aiemminkin.  Nyt vain halusin todella laittaa 'tiedot taidoiksi' eli oppia soveltamaan käytännössä Raamatullista naiskuvaa.

Ei kauan tämän jälkeen olin vaeltelemassa Kristillisessä kirjakaupassa.  Kirjakaupat ovat yksi suosikkipaikoistani!  Rakastan lukemista ja kun löydän hyvän kirjan haluan sen omaan kirjastooni, josta sen saa tarvittaessa nopeasti käteen.  Ilahduin, kun löysin naistenkirjojen osaston.  Olin vaikuttunut siitä, miten useita kirjoja naisille onkaan kirjoitettu - englannin kielellä.  Vertailin muutamaa kirjaa, mutta takakansitekstin vakuuttamana ostin Carolyn Mahaneyn kirjan 'Feminine Appeal - Seven Virtues of a Godly Wife and Mother'.

Olisin voinut löytää kultasuonen, niin hyvin kirja vastasi kysymyksiini ja tarpeisiini juuri sillä hetkellä!

Takakannessa kerrotaan näin: "Carolyn Mahaney samaistuu tämän päivän maailmassa naisten kohtaamiin haasteisiin ja kohtaa ne neuvoilla Jumalan Sanasta...".  Juuri tällaista opetusta olin hakenut ja Jumala johdatti tielleni juuri sopivan - ja erinomaisen hyvin kirjoitetun - kirjan.

Kirja käy läpi Tiituksen kirjeen kohtaa, jossa kehoitetaan vanhempia naisia opettamaan nuoremmille seuraavat asiat:

"Niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa, olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi."  Tiitus 2:3-5

Vaikka luenkin itseni näissä jakeissa mainittuihin 'nuoriin naisiin', haluan ensin kiinnittää huomiota tuohon mainintaan vanhempien naisten tehtävistä.  Siinä annetaan selvä käsky vanhemmille naisille, että heidän tulee neuvoa nuoria naisia hyvään.  Ja sitten annetaan vielä lista asioista, jotka ovat hyviä.  Vanhempien naisten ei tarvitse edes alkaa miettiä asioita, joita voisi opettaa nuoremmille...'Mitkähän ne olisivat niitä hyviä asioita...mikä on sen arvoista, että jälkipolvienkin tulisi se osata?'

Tässä olisi vanhempien naisten myös hyvä huomata se, että apostoli Paavali ei varmaankaan tarkoittanut Raamattutunteja tai seminaareja tai kirjoja kun hän sanoi, että nuorempia naisia tulisi 'ohjata'.  Myöskään ohjaajan ei kursseja tarvitse käydä eikä testejä läpäistä.  Riittää, kunhan luonne on mainitun kaltainen: käytös niinkuin pyhille sopii, ei panettelua (juoruamista), ei juoppoutta. Käytönnön arkielämässä annetut neuvot ja ohjeet sekä ennenkaikkea oman elämän esimerkit ovat hyvä ja tehokas tapa auttaa nuorempia naisia.  Tähän tarvitaan vain halukkuutta ja aikaa.  Voi, kun moni vanhempi kristitty nainen niitä omistaisi!

Nyt jos kysyisin teiltä, kristityt siskoni, että kuinka moni teistä on saanut hyvää opetusta näistä asioista vanhemmilta naisilta, luulisin, että vastaus olisi pettymys.  Ei yllätys, vaan pettymys. Toki paljon hyvää opetusta olen saanut, mutta en juuri tästä Tiituksen kirjeen listasta ole neuvoja kuullut.  Olen myös asunut paljon ulkomailla, eri maissa, joten tällaisten Tiituksen kirjeen mainitsemien mentoreiden löytäminen ei ole ollut automaattista.  Niinpä kirjojen, artikkeleiden ja nettisivujen löytäminen on ollut minulle tärkeää.  Ja siksi haluan niistä kirjoittaa täällä.

Viimeiseksi haluan vielä kirjoittaa siitä, miksi minä haluaisin oppia näitä jakeissa mainittuja asioita.  Miksi vanhempien naisten tulisi minua näihin ohjata?  Kuka nainen nyt tänä päivänä halua kuulla, että pitäisi hoitaa kotiansa ja olla miehelleen alamainen!?  Eikö se merkitse tylsyyttä ja ankeaa puurtamista ja kynnysmatoksi alkamista? Ja siveä? Eikö se sana kuollutkaan jo sukupuuttoon?

Syy on mainittu Raamatunkohdan viimeisissä sanoissa:

Ettei Jumalan Sana tulisi pilkatuksi.

Taas tulemme siihen Kristinuskon perusasiaan, että minä en ole tämän maailman napa.  Minun onneni ei ole nyt tässä se tärkein asia.  Se, että elämäni luistaa juuri minun haluamallani tavalla ei saa olla se motivoiva tekijä valinnoissani ja käytöksessäni.  Minun tehtäväni Kristittynä naisena on tuoda kunniaa Iankaikkiselle Jumalalle.

Me olemme elävä evankeliumi.

Niinkuin Elisabeth Elliot on eräässä kirjassan kirjoittanut:
"Maailma ei halua, että sille kerrotaan.  Maailma haluaa nähdä."
Sinun miehesi, lapsesi, sukulaisesi ja naapurisi eivät kuule evankeliumia, elleivät he sitä sinun kauttasi näe.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Seuraavissa postauksissa kirjoitan vähitellen, mitä olen oppinut kustakin seitsemästä hyveestä Carolyn Mahaneyn ja muidenkin lähteiden kautta.

Mitä asiaa Jumalalla on naisille?

Kun muutimme Suomesta ulkomaille kahden pienen lapsemme kanssa, ei sopeutuminen uuteen kulttuuriin ollut ainoa vaikea asia uudessa elämäntilanteessa.  Usein ulkomailla asuessa käydään läpi kulttuurishokkia, ja toki uuteen kulttuuriin ja kieleen oppiessa kävin läpi monenlaisia prosesseja. Sisäisesti kamppailin kuitenkin eniten oman roolini kanssa.  Mitä ihmettä minun odotetaan tekevän?

Halusin kunnioittaa uusia naapureita sopeutumalla riittävästi heidän tapoihinsa ja käytöntöihinsä. Sitten minulla oli perhe; mies ja kaksi pientä lasta.  Kielenopiskeluun meni aikaa ja minulla oli todellisia hankaluuksia löytää kieliavustajaa.  Kaikki käytännön kotityöt veivät uudessa ympäristössä paljon enemmän aikaa.  Itselleni asettamat tavoitteet ja toiveet ja unelmat toivat paineita ja riittämättömyyden tunnetta.

Miksi tämä on niin vaikeaa?

Koska en ollut enää Suomessa, en voinut heittäytyä elämään keskivertoa suomalaiselämää.  Näin ympärilläni jatkuvasti naisia, joiden arvot ja elämä näyttivät hyvin erilaisilta kuin mitä olin Suomessa nähnyt.  Miten minun pitäisi elää?  Miten minä haluan elää?  Millainen nainen haluan olla?  

Olen vuosien varrella oppinut, että ei ole olemassa yhtä ylempää ja parempaa kulttuuria, jonka mukaiseksi muiden kulttuurien tulisi muuttua.  Jokaisessa kulttuurissa on ihailtavia, hyviä puolia, joista voimme ottaa oppia.  Samoin jokaisessa kulttuurissa on huonoja arvoja ja vääriä toimintatapoja, joiden tulisi muuttua.

Todellinen mittapuumme on Jumalan Sana, Jumalan Kulttuuri.  Jumalan Valtakunta.  Siellä on toisenlaiset säännöt.  Pienimmät ovat suurimpia.  Lasten kaltaisille se avautuu.  Valtakunnan kansalaiset elävät armon ja anteeksiannon yhteisössä.  Sisään pääsee nöyrtymällä.    

Päätin siis etsiä Raamatusta vastauksia. Se on Kirja, josta olen löytänyt vastauksia ennenkin elämän polttopisteissä.  Onko Raamatussa jotain, joka on kirjoitettu erityisesti naisille?  Mitä Jumala haluaa minun naisena tekevän?  Ymmärsin, että kaikki mitä Jumala Sanansa kautta sanoo ihmisille, on tarkoitettu myös minulle, kaikille naisille.  Mutta halusin silti etsiä vastauksia sisältäni nouseviin kysymyksiin naiseudesta ja odotuksista tässä roolissani naisena, vaimona, äitinä.  

Ensimmäisinä viikkoina uudessa maassa, palleroitteni kanssa. 

Päätin lukea läpi Uuden Testamentin ja kirjoittaa ylös vihkooni kaikki kohdat, joissa puhutaan suoraan naisille.

Löysinkin useita kohtia.

Aion kertoa niistä pikkuhiljaa tässä blogissani.

Koska näiden monien Raamatunkohtien sisäistäminen on muuttanut elämääni, haluan jakaa niitä muillekin.

Jumalalla on sanottavaa naisille.  Hänellä on hyvä suunnitelma meille!  Haluammeko me kuunnella?

Tervetuloa rohkaistumaan!