2.6.2013

Aviopari: Emme halua lapsia


Viime marraskuussa juhlistin blogin yksivuotispäivää arvonnalla.  Kommenteissa karpalo kirjoitti seuraavan kysymyksen:
”Kristillisissä piireissä naiseudesta puhutaan yleensä samassa yhteydessä äitiyden kanssa. Entä lapsettomat, naimisissa olevat kristityt naiset? Olisiko sinulla heille (meille) sanottavaa tai vaikka vinkkiä hyvästä kirjasta/tekstistä/lähteestä? Mikä on naisen rooli ja tehtävä avioliitossa, kun lapsenhoitovastuuta ei ole? Ja pitäisikö kristityn naisen automaattisesti haluta lapsia?”


Kahden kesken? 

Luin kysymyksen ja jäin sitä miettimään, erityisesti tuota lasten haluamista.  Luin joitain artikkeleita ja blogitekstejä aiheesta.  Ja kuusi kuukautta vierähti :)   Nyt vihdoin päätin, että vaikka aihe on monimutkainen, voin silti kirjoittaa ajatuksiani tänne ylös.  Yritän käsitellä tässä postauksessa kysymystä ”Pitäisikö kristityn naisen haluta lapsia?”  ja katsotaan sitten mitä muita ajatuksia ja pohdintoja jää seuraavaan postaukseen. 


Lasten kanssa?

Ensin omasta taustastani ja kokemuksistani.  Olen kuusilapsisen perheen vanhin.  Vanhempani rakastavat lapsia ja ovat aina osoittaneet positiivista huomiota muidenkin lapsille kuin omilleen.  Kaupoissa sain nolostella kun äiti pysähtyi nuuhkimaan tuntemattomien ihmisten vauvoja (luvan kanssa tietenkin).  Molemmat vanhempani ovat olleet monimuotoisesti lapsityössä vuosien ajan; kerhoja, pyhäkouluja, kuoroja, leirejä, tapahtumia.  Voin sanoa, että perheeltäni olen perinyt myönteisen suhtautumisen lapsiin ja olen oppinut paljon lasten kanssa olemisesta ja lasten kasvatuksesta omilta vanhemmiltani.  Toiveisiini on aina kuulunut avioliitto ja lapsia. Ja koska olen äiti, kirjoitan luontevasti äitiyteen liittyvistä asioista...koska se on niin suuri osa elämääni.  

Nyt karpalon kysymysten johdattelemana olen saanut mietiskellä asiaa sellaisen ihmisen näkökulmasta, joka ei välttämättä haluakaan omia lapsia.  Mitä Raamattu sanoo lapsista?  Mikä oli Jumalan suunnitelma ihmisiä varten luomisessa?  Ja vielä tärkeämpää, mikä on Raamatun kokonaiskuva kun puhutaan ihmisistä, aviopareista, lapsista ja perheistä?

Jumalan suunnitelmissa avioliittoon kuuluu normaalisti lasten syntyminen ja heidän kasvattamisensa Kristuksen seuraajiksi.  1 Mooseksen kirja 1:26-28  Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat".
Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet". 

Jumala toistaa käskynsä Nooalle vedenpaisumuksen jälkeen (1 Moos 9:1): Ja Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa.” 

Alunperin Jumala tarkoitti, että avioliiton kautta syntyy lapsia ja maa täyttyy Jumalan tuntemisesta kun vanhemmat opettavat lapsilleen sukupolvesta toiseen Jumalan tuntemisen.  Lasten syntyminen ei ole lakannut olemasta hyvä asia. ”Niinkuin nuolet sankarin kädessä, niin ovat nuoruudessa synnytetyt pojat. Onnellinen se mies, jonka viini on niitä täynnä! Eivät he joudu häpeään, kun portissa puhuttelevat vihamiehiänsä.” (Psalmi 127:4-5).

Uudessa Testamentissa on myös normaalia, että avioliitossa syntyy lapsia.  Paavalin ohjeet nuorille naisille sisällyttää käskyn rakastaa miestään ja lapsiaan (Tiitus 2:4).  Kukaan ei ollut myöskään lapsista yhtä innostunut kuin Jeesus itse.  Jeesus pysäytti opetuslapset, jotka aikoivat estää lapsia tulemasta Hänen luokseen ja julkisesti moitti heitä.  ”Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.  Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." (Markus 10:13-15). Alusta loppuun saakka on Raamatussa laitettu erittäin suuri arvo lasten saamiselle, kasvattamiselle ja siunaamiselle. 

Mutta.

Vaikka avioliiton tarkoitus on yleensä lasten synnyttäminen, tämä ei ole ehdoton käsky.  Raamatussa lasten saaminen on hyvä asia. Samoin Raamatussa avioliitto on hyvä asia.  Silti se ei ole päämäärä, johon jokaisen kristityn pitää pyrkiä.  Genesiksessä Jumala toteaa, että ihmisen ei ole hyvä olla yksin (2:18 "Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva").  Tämän jakeen perusteella voisi väittää, että avioliiton on aina oltava jokaisen tavoitteena.  Mutta Uuden Testamentin suursinkku Paavali toivoo, että jokainen meistä voisi olla niinkuin hän; naimaton.  (1 Kor 7:7, 26 Soisin kaikkien ihmisten olevan niinkuin minäkin; mutta kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen... Olen siis sitä mieltä, että lähestyvän ahdingon tähden jokaisen on hyvä pysyä entisellään.) Joskus on hyvä ja suositeltavaa olla sinkku, sanoa ei avioliitolle.  Lahjat ovat erilaisia, kutsumukset ovat erilaisia. 

Alussa Jumala käski ihmiskuntaa olemaan hedelmällisiä ja lisääntymään.  Se on normaalia.  Se on hyvää.  Mutta se ei ole ehdotonta samoin kuin avioliittokaan ei ole ehdotonta.  Mikä sen sijaan on ehdotonta, on hengellisten lapsien tavoitteleminen.  
   
Jumala ei nimittäin tarkoittanut, että ihmisten pitäisi olla hedelmällisiä ja lisääntyä vain sen vuoksi, että maa täyttyisi ihmisistä.  Jos Jumalan päämäärä olisi vain suuri määrä ihmisiä, olisihan Hän voinut tehdä lisääntymisestä jotenkin helpompaa ja tehokkaampaa.  Maa olisi ollut täpötäynnä aika pian, jos olisi normaalia, että ihmiset saisivat lapsia niinkuin kissat: neljä-viisi jälkeläistä joka vuosi.  Tai jollain muulla nopealla tavalla?

Jumalan tahto ihmiskunnalle ja sen kasvamiselle on se, että uusi sukupolvi saisi aina olla kasvamassa Jumalan tuntemiseen.  (Habakuk 2:14  Sillä maa on oleva täynnä Herran kunnian tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.)   Jokainen sukupolvi saisi ylistää Herraa, Jumalaa.  ”Menkää kaikkeen maailmaan...” Niinpä kukaan meistä, naimaton tai naimisissa oleva ei voi paeta tätä suurta vastuuta; olla tuomassa seuraavaa sukupolvea Jumalan tuntemiseen.   

Mietiskele Jeesuksen seuraavia sanoja: ”Jeesus sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista,  ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää.” (Mark 10:29-30).   

Ehdottomuus lasten saamiselle siirtyy biologisesta synnyttämisestä satojen hengellisten lapsien saamiseen Kristuksen perheen ja hengellisen panostuksen kautta.  Mitä tämä voi tarkoittaa avioparien tai sinkkujen elämässä, joilla ei ole biologisia lapsia?  Ehkä adoptiota.  Ehkä sijaisperheenä olemista?  Ehkä naapuruston lasten tavoittamista kotipyhäkoulujen tai kerhojen kautta?  Ehkä seurakunnan lapsityömuodoissa mukana olemista? 

Sinun ei tarvitse synnyttää biologisia lapsia.  Mutta Jeesus tahtoo, että jokainen meistä on mukana evankeliumin levittämisessä ja opetuslapseuttamisessa, erityisesti lasten – seuraavan sukupolven- parissa. 

Mietiskele Paavalin sanoja: ”Tämä tarkoittaa, etteivät luonnolliset jälkeläiset ole Jumalan lapsia vaan että lupauksen lapset luetaan jälkeläisiksi.” (Room 9:8).  Jumalan valtakunnassa luonnollisten jälkeläisten saaminen ei ole ehdotonta, mutta toisten tuominen ”Jumalan lasten” asemaan on ehdotonta. 

Paavali puhuu myös hengellisistä isistä (1 Kor 4:15) ja hengellisistä äideistä (Room 16:13).  Kristityn elämässä tärkein perhe on Jumalan antama uusi perhe.  Tämä on tärkein tapa saada lapsia; ei luonnollisen vaan hengellisen syntymän kautta.  Monissa perheissä nämä kulkevat käsi kädessä; saamme lapsia, joita opetamme tuntemaan Jumalan.  Mutta toisissa avioliitoissa kasvatetaan hengellisiä lapsia. 

Keskustelin erään ystävän kanssa viime talvena.  Hän meni naimisiin myöhään, reilusti yli kolmikymppisenä.  Yllättäen kuulin, että hänellä ei ollut koskaan ollut erityistä halua saada lapsia.  Avioliiton alussa hän oli kuitenkin kysynyt mieheltään, halusiko tämä lapsia, ja olisi ollut valmis raskauteen, jos se olisi ollut miehelle tärkeää.  He kuitenkin päättivät jäädä lapsettomiksi.  Ystäväni kertoi kuitenkin miten Jumala oli johdattanut hänet olemaan hengellisenä äitinä eräälle nuorelle uskovalle naiselle.  Vanhempi kristitty nainen, itse lapseton, hengellisenä äitinä nuorelle naiselle, vaimolle ja äidille.  Erittäin kaunis ja jumalallinen kutsumus. 

Jos olette pariskuntana harkitsemassa lapsettomuutta, ei se ole tuomittava ajatus Raamatun mukaan.  Mutta kuten kaikissa tärkeissä päätöksissä, omien motiivien tarkka miettiminen on hyvin tärkeää.  John Piper vastasi samankaltaiseen kysymykseen, kun häneltä kysyttiin onko hyväksyttävää jäädä lapsettomaksi,jotta voisi tehdä tehokkaammin työtä opiskelijoiden parissa.  Hän sanoi, että taustalla voi olla myös pelkoa, jolla on juuret joko ylpeydessä tai itsekkyydessä  (mitä minä en sano karpalolle enkä kenellekään muullekaan lukijalle, koska en tunne heitä ja heidän elämäntilanteitaan henkilökohtaisesti) koska lasten saaminen on vaikeaa ja haasteellista, ei vain palvelystyötä vaan koko elämää ajatellen.  Vanhempana, äitinä, elämääsi astuu kipua, jonka voit välttää jos sinulla ei ole lapsia. 

Piper myös kehoittaa puolisoita olemaan täydellisen rehellisiä toisiaan kohtaan, koska voi olla, että toinen pidättelee ja piilottelee pientä kaipausta, koska ei halua joutua ristiriitaan puolisonsa kanssa.  Hän sanoo, että aikanaan on liian myöhäistä, kun olet nelikymppinen ja muistelet menneitä ja sanot, että ”olisinpa...”.  Kolmikymppisenä lapsettomana oleminen ei ole ihan sama asia kuin kuusikymppisenä, kun elämän viimeiset vuodet lähestyvät eikä sinulla ole lapsia ympärilläsi. 


Eli summa summarum:
1.   Raamatullisesti voi olla hyväksyttävää, että päätätte jäädä lapsettomiksi.
2.   Jumala odottaa sinun olevan mukana seuraavan sukupolven evankelioimisessa olipa sinulla omia biologisia lapsia tai ei.
3.   Keskustelkaa avoimesti ja rehellisesti lapsettomuudesta niin, että kumpikin saa syyllistymättä kertoa omat toiveensa, tarpeensa ja pelkonsa...ennenkuin on liian myöhäistä.   

Kiitos karpalolle mielenkiintoisen ja haastavan kysymyksen esittämisestä!  Mitä ajatuksia tämä aihe sinussa herättää?  Haluan jakaa vielä myöhemmin muutamia ajatuksia aiheen tiimoilta, joita olen oppinut kun opiskelin Raamattua tämän asian suhteen.  

Tässä on linkki jatkopostaukseen, jossa kerron miksi sinä tarvitset elämässäsi lapsia - olivatpa ne sitten omia tai ei. 

18 kommenttia:

  1. Kiitos paljon tekstistäsi! Oli kiva lukea ajatuksiasi. Erityisesti biologisten vs. hengellisten lasten rinnastaminen tässä yhteydessä oli asia, jota en ole tullut tällä tavalla ajatelleeksi.

    Olen vasta viime aikoina havahtunut toden teolla siihen, kuinka feminismin kyllästämässä maailmassa elämme. Luin (sinun vinkistäsi!) Pirjo Alajoen Naiseus vedenjakajalla -kirjan, joka valotti asiaa hyvin. Olen kasvanut siihen ajatukseen, että ihminen voi ja saa ihan itse päättää, hankkiiko lapsia vai ei, sen mukaan haluaako vai ei. Uusi näkökulma minulle onkin pohtia, miksi jättäisi lapset hankkimatta. Siksikö vain, että voisi viettää vapaampaa tai muuten mukavampaa elämää, vai siksi, että voisi olla jollakin erityisellä, erilaisella tavalla Jumalan käytössä? Mietinkin, olenko pudonnut johonkin feminismin luomaan ansaan, joka julistaa ihmisen (ja naisen) vapautta päättää lapsista itse, kun oikea tie olisikin kysyä Jumalalta, mitä hän tämän asian suhteen elämälleni tahtoo.

    Ja vielä toisaalta, eihän vapaaehtoinen lapsettomaksi jääminen ole ollut käytännössä mahdollistakaan kuin muutaman kymmenen vuoden ajan, ja oikeasti yleistynyt vasta ihan viime vuosina. Välillä sitä miettii, että elämä olisi ollut tässä asiassa niin paljon helpompaa joskus aiemmin, kun päätöstä ei voinut ja tarvinnut tehdä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan sinnepäin hyvän ja kimurantin kysymyksen esittämisestä! Olen itsekin sitä mieltä, että Jumalalta on paras kysyä ihan kaikista asioista elämän suhteen...mutta käytännössä se käy usein niin, että tuo lapsiasia jätetään kuitenkin itselle päätettäväksi.
      Jumalan johdatusta elämääsi rukoillen!

      Poista
  2. Taas erittäin hyvä kirjoitu! En olekaan tullut ajatelleeksi lapsien ja hengellisten lapsien rinnastamista. Ja erittäin tärkeä muistutus tuo oikeus/velvollisuus hankkia hengellisiä lapsia.
    Siunausta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!
      Vaikka olen kokenut kutsua lasten parissa tehtävään työhön jo vuosikausien ajan, huomasin itsekin nyt aihetta opiskellessani, miten tärkeää on olla tuomassa lapsia Jumalan tuntemiseen - ei vain omia, vaan myös muita! Ja erityisesti tilanteissa, jossa uskonratkaisu merkitsee biologisen perheen menettämistä korostuu tuo Jumalan perheen merkitys...

      Poista
  3. Kiitos hyvästä kirjoituksesta taas kerran! ANtoi paljon ajattelemisen aihetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista...Opin myös itsekin kun opiskelin aihetta. Haasteellista on tämä kristityn elämä :)

      Poista
  4. Tästä voi ilmeisesti päätellä sen, ettet pidä ehkäisyn käyttöä syntinä. Olen keskustellut paljon asiasta erään kristityn kanssa ja hänen mielestään ehkäisyn käyttö on syntiä aina ja kaikissa tapauksissa. Minä en kyllä löydä tälle perustetta Raamatusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä ajatuksia, Karolina. Mieleeni tuli vastaukseksi seuraava Raamatunpaikka: "Kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä." (Room 14:23). Jos Raamatun tutkimisen ja rukouksen jälkeen uskotte, että ehkäisy on syntiä, se voi olla Jumalan antama vastaus teille teidän tilanteeseen. Jos taas Raamatun tutkimisen ja rukouksen jälkeen uskotte, että voitte käyttää ehkäisyä, se on sallittua, ymmärrän itse niin asian, kun olen sitä pohtinut.
      Olen lukenut joskus blogeja, joissa (amerikkalaiset) äidit ovat sitä mieltä, että on synti laittaa omat lapset julkisiin kouluihin; kaikkien uskovien pitäisi pitää lapset kotikoulussa. Olen eri mieltä; asia voi olla hyvä toisille perheille, toisille ei, ei siitä voi tehdä syntikysymystä.
      Suosittelen aina jokaiselle parille, että henkilökohtaisesti tutkivat asiaa Raamatusta ja rukoilevat johdatusta. Lapset ovat lahja ja perintö ja niinkuin eräs kommentoija kertoikin, että ennen oli helpompaa kun ei edes voinut päättää asiasta :) Olemme tässäkin osittain aikakautemme lapsia ja vajavaisia vaelluksessamme...

      Poista
    2. Kiitos vastauksestasi! :)

      Olen itse sitä mieltä, että Raamattu ei opeta, että ehkäisy olisi yksiselitteisesti syntiä, mutta se voi sitä toki olla väärien motiivien takia tai, jos Jumala ei sitä halua. Ehkä tämä on sellainen rukouksen ja Raamatun tutkimisen paikka. Tuntuu, etten itse ole täysin varma tästä asiasta. Tarvitsen lisää rukoilua ja Raamatun tutkimista. :)

      Poista
  5. Moikka! Kommentoin tähänkin, koska aihe koskettaa. Mietin että kommentti olisi sopinut myös siihen postaukseen, jossa puhuttiin että alamaisuutta ei tule noudattaa jos mies kehottaa vaimoa syntielämään. Itselläni on tässä asiassa vähän tällainen dilemma. Minulle e-asia on (johtuen mm. omista nuoruuden kokemuksistani "maailmassa") hyvin vahvasti syntiä ja en sitä halua omaan elämääni. Ajattelin aina, että kun pääsen avioliittoon olen turvassa tältä asialta, eikä minun tarvitse elää tällaisen asian kanssa. Kuitenkin kun olimme jo jonkin aikaa olleet naimisissa kävi ilmi, että mieheni ei ajattele lainkaan samalla tavalla ja hänelle kyseinen asia ei ole syntiä ollenkaan. On sitä mieltä ettei Raamatussa sanota siitä mitään. Ei toki suorasanaisesti, mutta itse koen että on monia paikkoja jotka puhuvat sekä a) lapsista lahjana ja b) siitä miten meidän tulee uskoa koko elämämme Jumalan käsiin, miten hän avaa ja sulkee kohdun ym. eli toisin sanoen johdattaa tätäkin asiaa. Minulla on ollut aika vaikeaa tämän tiimoilta, koska en haluaisi suostua sellaiseen minkä koen todella vääräksi. Olen todella paljon joutunut miettimään asiaa, siitä voisi vaikka kirjan kirjoittaa. Alamaisuuden nimissä olen kuitenkin suostunut tässä mieheni tahtoon, vaikka pahalta tuntuu. Olemme todella paljon keskustelleet ja olen yrittänyt puhua miten itselleni on Jumala kirkastanut asiaa, mutta ei sillä ole ollut vaikutusta, muuta kuin ehkä ahdistaa miestä entistä enemmän. Todella paljon olen saanut rukoilla voimia ja Jumala onkin ihmeellisellä tavalla vetänyt lähemmäs itseään tämän koettelemuksen kautta. On ollut raskasta ymmärtää miten puolisot voivat ajatella niin eri tavalla näin perustavanlaatuisessa asiassa ja että sen asian kanssa pitäisi elää vielä vuosikymmen ainakin. Olisi mukava kuulla, millaisia ajatuksia nämä kokemukseni herättävät ja olisiko sinulla jotakin ajatusta ja kenties lohduttavaa sanaa minulle tähän. Tuntuu todella surulliselta ensinnäkin a) että en ehkä koskaan enää saa lapsia ja b) joudun olemaan mukana asiassa joka omatuntoni mukaan on väärin. Toisaalta tämä on myös vahvistanut uskoa Jumalan voimaan ja siihen että loppujen lopuksi hän voi tehdä mitä tahtoo, muuttaa mielet ja saada ihmeitä aikaan myös, jos vain jaksaa uskoa siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa haaveileva äiti!
      Kiitos rohkeasta avautumisesta. Onko teillä siis jo lapsia ja miehesi ei halua lisää, vai eikö miehesi halua ollenkaan lapsia?

      Luin hiljattain eräästä blogista kirjoituksen aiheesta "Mieheni ei halua lisää lapsia". Se oli minusta tosi hyvin kirjoitettu aiheesta, joka on vaikea ja monisyinen. Tässä on linkki (kirjoitus on engalnniksi):
      http://tolovehonorandvacuum.com/2016/08/want-another-baby-husband-doesnt/

      Lapsien kaipaaminen on normaalia. Tärkein asia teille aviopuolisoina on kuitenkin rehellisesti etsiä Jumalan tahtoa teidän perheelle... Ja jos Jumala todellakin haluaa teidän saavan (lisää) lapsia, niin tulee tapahtumaan kun seuraatte Häntä. Suhteesi miehesi kanssa on nyt tärkein asia elämässäsi, joten panosta osaltasi siihen, että teidän suhteenne on hyvä ja vahva ja teillä on hauskaa yhdessä. Ole rehellinen tunteittesi kanssa, mutta kunnioita miestäsi, niin kuin tähänkin asti. Siunausta elämääsi rukoillen!

      Poista
    2. Heippa ja kiitos vastauksesta! :)

      Kyllä, meillä on jo lapsia entuudestaan. Oikeastaan tässä ei ole ollenkaan kyse siitä, että minä haluaisin lisää lapsia ja mies ei, vaan siitä että ajattelemme e:n käytöstä niin eri tavoin (pahoittelut jos ilmaisin tämän epäselvästi edellisessä viestissäni). Itse haluaisin jättää asian täysin Jumalan käsiin ja luottaa siihen että hän joko ei anna tai antaa meille lisää lapsia kuten hänen tahtonsa on, ja näen että ei ole oikein jos pyrin estämään tätä Jumalan luomistyötä tai katson itse olevani niin viisas että voisin määritellä kuka tänne saa syntyä ja koska. Minulle sinänsä on aivan sama saammeko lisää lapsia vai en, pointti on vain että tahtoisin jättää asian Jumalan käsiin ja katsoa antaako hän meille niitä vai ei. Mieheni on taas sitä mieltä että tämä on samanlainen päätös kuin työ- tai opiskelupaikan valinta ym. josta ihminen voi päättää elämässään sen mukaan miltä itsestä tuntuu. Itse ajattelen että meidän omat ajatuksemme ja motiivimme ovat usein syntiturmeluksen saastuttamia ja hyvältäkin kuulostavissa motiiveissa voi olla takana itsekkyys, ahneus jne.

      Kiitos blogilinkistä, jonka luin: En myöskään ajattele itseisarvona sitä, että lapsia tulisi olla mahdollisimman paljon. Enemmänkin pointti on se että riippumatta siitä miltä minusta ja meistä tuntuu, tulisi antautua Jumalan tahdolle ja elää avioliitossa vapaasti niin että Jumalan luomistyö saisi toteutua, kuten on tarkoitettu. Jos hän ei tästä huolimatta anna lapsia, niin se on ok. Pointtina vain, että ihmisellä ei ole kokemukseni ja omatuntoni mukaan oikeutta tähän puuttua.

      Olen kuitenkin tehnyt juuri noin kuin sanoit, eli yritän keskittyä suhteemme hoitoon, miehen kunnoitukseen ja siihen panostamiseen. Kuitenkin tuo e:n käyttö avioelämässämme on sellainen asia joka aiheuttaa minulle jopa fyysisesti pahaa oloa, oireita ym. koska koen sen todella omatuntoni vastaiseksi. Siksi asia on todella vaikea, koska koen että oma hyvinvointini kärsii siitä todella paljon. Mutta ei auta muu kuin luottaa Jumalaan.

      Poista
    3. Kiitos selvennyksestä. Mutta eikö ehkäisyn käyttö liity juuri lasten lukumäärään :)

      Lapset ovat Jumalan lahja, ja monet, jotka lukevat tämän Raamatusta, uskovat että ehkäisy on siis syntiä. Mutta vaimo on myös Jumalan lahja (San 18:22), ja silti Raamatun mukaan on ihan hyväksyttävää olla sinkku (1 Kor 7:8).

      Tärkeintä tässäkin päätöksessä on asenne, tietoisuus omista rajoista ja kyvyistä. Meillä on tuttavaperhe, jossa vanhemmat ovat hyvin jumalallisia, lähetystyössä. He sanoivat lasten lukumäärästä puhuttaessa, että he tuntevat omat rajansa, kolme lasta sai riittää heille. En kysynyt ehkäisystä, mutta selvää oli, että jotain he tekivät, että lapsia ei syntynyt listää. Samoin eräs toinen perhe teki ehkäisypäätöksen, lähinnä vaimon fyysisen hyvinvoinnin takia.

      Ei ole yhtään jumalallisempaa "antaa Jumalan päättää meidän lasten lukumäärä" jättämällä ehkäisy pois kuin sitä käyttäen. Jumalahan antaa juuri sen lukumäärän lapsia kuin Hän haluaa ehkäisystä tai sen puutteesta huolimatta. Hän on kaikkivaltias.

      Tässä hyvä artikkeli aiheesta:
      http://www.desiringgod.org/articles/does-the-bible-permit-birth-control

      Jos toisaalta tietty ehkäisymuoto ahdistaa ja aiheuttaa fyysistä pahoinvointia, voitte miettiä jotain muuta e-muotoa. Mutta koe vapautta noudattaa miehesi päätöstä tässä asiassa.

      Poista
    4. Vielä yksi lisäys tuohon kommenttiisi Jumalan kaikkivaltiudesta. Monesti e:tä käyttävät puolustavat sitä sillä, että Jumaiahan on kaikkivaltias ja voi antaa lapsia siitä huolimatta jos tahtoo. Ymmärrettävä pointti ja siihen olen itsekin lohduttautunut. Sitä kuitenkin olen miettinyt, eikö sana päde myös toiseen suuntaan? Jos Jumala on kaikkivaltias, eikö hän voikin halutessaan jättää meidät lapsettomiksi tai olla antamatta lasta, jos hänen tahtonsa niin on? Minä uskon näin ja siksi koen että minun ei tarvitse asiasta murehtia ja e-menetelmiä käyttää, koska Jumala näkee ja tuntee läpikotaisin meidät, perheemme ja voimavaramme. Jos hän näkee parhaaksi olla antamatta meille lapsia, hän ei niitä anna, vaikka harrastaisimme intiimiä avioelämää ilman e-menetelmiä. En tiedä, onko tämä jotenkin toiseen suuntaan inhimillisesti vaikeampi uskoa vai miksi on niin, että usein kuitenkaan tässä suhteessa ei Jumalaan luoteta, vaikka muutoin oltaisiin hyvin jumalisia (en nyt viittaa sinuun, vaan yleisesti monissa kristityissä piireissä vallalla olevaan ajatusmalliin). Joka tapauksessa siunausta sinulle ja perheellesi!

      Poista
  6. Heippa ja kiitos taas kommentista! ;)

    Meillä on tässä taustalla pitkä tarina, ei mikään hetkellinen juttu ole kyseessä, vaan tilanne on ollut tämä melkein koko ajan avioliittomme ajan taustalla ja olemme käyneet monia haastavia asioita vuosien varrella läpi (mm. V:n purku). Ja tosiaan e kaikissa muodoissaan on minulle aynti, nykyinen muoto niistä ehkä pienin paha kaikista vaihtoehdoista, mutta tosi pahaa tekee sekin. Miehelläni ei ole mitkään kovin "jumaliset" motiivit takana asiassa, valitettavasti. Ei muutenkaan juurikaan ole tutkinuf Raamattua tms asian tiimoilta tai muutenkaan, itse olen enemmän sitä yksinäni tehnyt. Tuli hieman sellainen olo kommentistasi rivien välistä että koska et jaa omatuntoni mukaista käsitystä e:stä syntinä, yrität minulle argumentoida ja saada minut "tajuamaan" ettei se sitä ole. Halutessani voisin kirjoittaa paljonkin perusteluja asialle, mutta millekään väittelylinjalle en halua tai ole halunnut lähteä kommentoimalla tänne. Ymmärrän ettei tällainen ajatus saa nykyaikana vastakaikua edes monissa kristillisissä piireissä, joten siinä mielessä vähän kaduttaa että edes kirjoitin tänne, nyt olo on entistä surullisempi. :( Mutta kiitos kuitenkin sinulle ajatusten jakamisesta ja hyvää syksyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei taas,
      Asia käy askel askeleelta selvemmäksi :)

      Vastasin yllä olevan kommentoijan samankaltaiseen kysymykseen: "Mieleeni tuli vastaukseksi seuraava Raamatunpaikka: "Kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä." (Room 14:23). Jos Raamatun tutkimisen ja rukouksen jälkeen uskotte, että ehkäisy on syntiä, se voi olla Jumalan antama vastaus teille teidän tilanteeseen. Jos taas Raamatun tutkimisen ja rukouksen jälkeen uskotte, että voitte käyttää ehkäisyä, se on sallittua, ymmärrän itse niin asian, kun olen sitä pohtinut."

      Yritykseni ei ole koskaan saada ihmisiä ajattelemaan niin kuin minä, vaan suurin kaipuuni on, että ihmiset löytävät Jumalan tahdon omassa elämässään ja saavat sitä vapaasti ja iloiten toteuttaa. Kuten sanoin, tämä ei ole minun mielestäni syntikysymys ja halusin vapauttaa sinut tästä taakasta. Toisaalta jos koet, että tämä on sinun uskosi mukaan syntiä, sallin sinun tottakai uskoa niin. En ehkä siis ymmärtänyt aiemmista kommenteistasi mitä yritit sanoa.

      Avioliitto on elämäsi tärkein liitto ja miehesi mielipide elämäsi tärkein mielipide, Jumalan jälkeen tottakai. Rukoilen, että löydätte yhteyden asiassa niin, että se ei ahdista kumpaakaan. Ja voimia sinulle olla uskollinen sille vakaumukselle, minkä olet Jumalalta saanut.

      Suosittelen keskustelua asiasta teidän seurakunnan pastorin kanssa. Uskon siihen, että Jumala on antanut meille seurakunnan johtajineen vastaamaan kysymyksiin, keskustelemaan, neuvomaan ja rukoilemaan.

      Poista
  7. Hei ja kiitos taas! Tuohon viimeisimpään kappaleeseen: Tämä on minulla aina tullutkin ihan ensinnä mieleen ja miehelle sitä olen ehdottanutkin moneen otteeseen. Hän on kuitenkin sitä mieltä ettei asiassa tarvitse kenenkään seurakunnan opettajan kanssa keskustella tai etsiä Jumalan johdatusta sen enempää, vaan pariskunta kahdestaan päättää. Minulla on kuitenkin ollut tarvetta keskustella tällä tavoin ja olenkin sitä tehnyt, uskon kuitenkin että myös ensisijaisesti mieheni pitäsi saada tuntemaan tällaisen keskustelun tarpeellisuus ja ainakaan toistaiseksi hän ei ole ollut siihen valmis.

    Minulla oli muuten yksi mielestäni ihan asiallinen lisäkysymys/kommentti jonka eilen lähetin, katosikohan se johonkin bittiavaruuteen..? Mielestäni sain sen lähetettyni kuitenkin ilmoituksen "kommentti näytetään hyväksynnän jälkeen"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Haaveileva äiti, laittaisitko minulle sähköpostia, jatkan mielelläni keskustelua sähköpostien kautta!

      Poista

Tervetuloa keskustelemaan!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...