31.1.2016

Herkät pojat


Tytöt ja pojat ovat erilaisia, vaikka sen ääneen sanominen ei olekaan muodikasta nykyään.  Useiden lasten vanhemmat tai lasten kanssa työskentelevät tietävät totuuden.  On olemassa kasvatuskirjoja, joiden aiheena ovat pojat, kuten tämä ja tämä.  On olemassa nettisivuja poikien äideille.  Jos tytöt ja pojat olisivat täsmälleen samanlaisia, kirjat olisi voitu nimittää neutraalisti lastenkasvatusopas tai pienistä lapsista kunnon aikuisia ja tukisivustot poikien äideille olisivat samanlaiset tyttöjen äideille. 

Voit väittää, että erot tyttöjen ja poikien välillä ovat ihmisten, aikuisten luomia.  Jo syntymätilanteesta, kätilöiden päätettyä kumpi sukupuoli sieltä syntyikään, vanhemmat kohtelevat lasta tyttönä tai poikana.  Eroja aletaan muovata jo kehdossa.  Lapselle ei anneta mahdollisuutta päättää sukupuolestaan, koska perhe ja ympäristö olettavat hänen olevan joko tyttö tai poika ja kasvattavat hänet sitten tähän tiukkaan muottiin.  Voit toki uskoa kaiken tämän.  

Tyttöjen ja poikien eroja miettiessäni tallensin tämän artikkelin, jossa väitetään, että katastrofien jälkeen syntyy enemmän tyttöjä kuin poikia.  Tutkijat havaitsivat mm. että Japanin tsunamin jälkeen läheisissä paikkakunnissa syntyi huomattavasti enemmän tyttöjä kuin poikia.  Sama trendi oli huomattu muuallakin suurien onnettomuuksien tai kansallisesti stressaavien tilanteiden jälkeen.  

Herkät pojat abortoituvat äidin kokiessa raskausaikana suuren stressin tai miehen stressi vaikuttaa siittiöiden laatuun ja poikasiittiöt jäävät vähemmälle.   ”Poikalapset ovat ilmeisesti herkempiä stressille”. 

Miksi tuon esille tämän artikkelin?  Kaksi syytä.

Jo siittiöinä ja sikiöinä ollessaan pojat eroavat tyttösiittiöistä ja tyttösikiöistä.  He reagoivat ympäristöön eri tavoin.  Ennen kuin kasvattajat ja muut aikuiset ovat saanet lusikkaansa soppaan, ovat soppa-ainekset muodostuneet kahteen erilaiseen muotoon: tyttöön tai poikaan, jotka ovat erilaisia ytimiään myöten. 

Pojat ja tytöt ovat erilaisia jo sikiövaiheessa, mutta mikä kiinnitti huomiotani on se, että pojat ovat se herkempi sukupuoli, se joka ei kestä stressiä.    

Pojat eivät olekaan niin kovia ja vahvoja kuin ehkä helposti ajatellaan.  He reagoivat stressiin, ehkä jopa syvemmin kuin tytöt.  He eivät kestä ihan kaikkea mitä eteen tulee.

Tämän päivän lastenpsykiatriassa poikien osuus asiakkaina on selkeästi suurempi kuin tyttöjen.  Pojat kärsivät ja se näkyy.  En ole psykiatri enkä terapeutti, en tiedä syitä enkä seuraamuksia (vaikka Sinkkosen kirjoituksista tykkäänkin).  Tiedostan kuitenkin sen, että pojat tarvitsevat suojelua, hyväksyntää ja rohkaisua ihan niin kuin tytötkin.  Ehkä jopa enemmän?  Pojat turvautuvat tyttöjä herkemmin anti-sosiaaliseen käytökseen nurkkaan jouduttuaan.  Kovan kuoren alla voi olla haavoittunut, herkkä poika.    

Myötätuntoni poikia kohtaan syveni, kun ymmärsin, miten herkkiä he ovat.  Minulla on kaksi hyvin poikamaista poikaa ja haluan äitinä ymmärtää heitä parhaani mukaan.  Olen kiitollinen miehestäni, joka antaa aikaa ja huomiota lapsille (erityisen tärkeää pojalle). En halua olettaa, että kaikki varmasti tulee sujumaan hyvin, vaan haluan tietoisesti tehdä hyviä valintoja poikien äitinä. 

En voi suojella heitä kaikelta: kiusaajia löytyy joka paikasta, feministinen kulttuuri pilkkaa poikia heidän sukupuolensa vuoksi, poikamainen käytös diagnosoidaan, epäkypsä teinityttö voi särkeä heidän sydämensä.   Johdonmukaisesti tutkimukset osoittavat, että paras asia, mitä vanhemmat voivat tehdä lapsilleen, on ajan antaminen.  Yhdessäolo, olipa se sitten tekemistä tai juttelua tai vain olemista, on lapsille elintärkeää.  Se aika täytyy minun vanhempana ottaa. 

Seuraavan kerran kun näen poikien painivan äänekkäästi pihalla tai jahtaavan toisiaan sankaripuvut päällään, muistan, että hekin kaipaavat kainaloon, tarvitsevat rohkaisua ja ennen kaikkea hyväksyntää.  Päivän aikana kovisteleva ja mahtaileva poika on illalla lutuinen halinalle, joka tykkää kuulla siitä, miten rakas ja ihastuttava hän on.  Eikä kukaan muu lapsista ole tuonut minulle niin usein ihanasti ruttaantuneita kukkakimppuja tai käyttänyt omaa rahaansa ostaakseen äitille suklaata kuin vallaton poikani.  Äänekkään ja likaisen kuoren alla sykkii hellä sydän :).     


Onko täällä muita poikien äitejä, jotka tarkoituksenmukaisesti haluavat tukea pojan kasvua mieheksi?   Millaista on elämää poikaperheessä?  Ovatko pojat herkkiä sinun mielestäsi?   

  



2 kommenttia:

  1. Minulla on vain kaksi tyttöä ja poikien sielunelämä on jäänyt tosi vieraaksi. En osaa yhtään suhtautua poikamaiseen uhoon (onneksi se ei liity millään tavalla ammattiini). Tarvitsisin tosiaan jonkin opaskirjan poikien ymmärtämiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Häivähdys, minulla on veljiä ja poikia, joten olen saanut nähdä pojan elämää läheltä päin. Esim. se ruoan määrä, mitä heihin alkaa uppoamaan teini-iässä :)
      Poikamainen uho---mietin, että siinä poika usein kaipaa vahvistusta sille, että hän on vahva ja hän on kykenevä, mikä se uhoamisen aihe nyt onkaan. Alla voi vaania epävarmuus, että onko minusta mieheksi. Silloin voisi sanoa, että kylläpäs oletkin vahva tai reipas (meidän kolmivuotiaan suosikkisana: "äiti, sano, että olen reipas!") tai taitava. Itse tykkään kannustaa poikia kun he esittelevät kykyjään, se on jotenkin niin herttaista. Pojat tykkää ihailusta :)

      Yritän muistuttaa myös, että vahvuutta ja kykyjä käytetään heikompien suojelemiseen ja "pahiksia" vastaan taistelemiseen, jos tilanne sen muistuttamisen sallii.

      Onko teillä seurakunnassa jotain poikatyömuotoa? Sinnehän voisi mennä kevään ajaksi apulaiseksi ja kertoa, että haluat ymmärtää poikia vähän paremmin. Kirjatkin toki ovat hyviä, mutta elävien poikien parissa opit paremmin!

      Poista

Tervetuloa keskustelemaan!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...