Sain lukijakysymyksen lasten fyysisestä kurittamisesta ja Raamatun opetuksista. Näen kysymyksen osana suurempaa aihetta; lasten kasvattaminen.
Miksi ja miten lapsia pitää kasvattaa? Mikä on Raamatun näkemys aiheesta? Kuuluuko siihen fyysinen kuritus?
Vanhemman tehtävä
Vanhempien tehtävä on kasvattaa lastaan eli opettaa heidät “ihmisten tavoille” Sinkkosta lainatakseni. Vanhempien tärkein tehtävä on tehdä lapsistaan sosiaalisesti toivottuja. Päämäärä on lapset, jotka ovat tervetulleita minne vain ja joiden kanssa sekä muut lapset että aikuiset haluavat olla.
Raamatun ohje lapsille on: “Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" - tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus - "että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä". Ef 6:1-3.
Ensimmäinen askel sosiaalistumisessa on vanhempien totteleminen ja kunnioittaminen, ovathan vanhemmat lapsen ensimmäinen sosiaalinen piiri. Ihminen, joka ei tottele auktoriteetteja eikä kunnioita muita ihmisiä, on epämiellyttävää seuraa. Jo pieni lapsi voi olla epämiellyttävää seuraa. Jokaisen vanhemman tehtävä on estää lastaan joutumasta tähän kategoriaan.
Sosiaalisen kanssakäynnin perustana ovat rajat. Yksi tärkeimmistä sanoista, joita lapsen täytyy oppia vanhemmiltaan, on “ei”. Lapsi testaa jokaista rajaa nähdäkseen, onko vanhempi tosissaan asian kanssa ja nähdäkseen mitä tapahtuu, kun raja rikotaan.
Rajat luovat turvallisuutta, vaikka lapsi joutuukin käymään läpi hetkellisen pettymyksen tai turhautumisen niihin törmätessään. Sosiaaliset rajat estävät monta vahingollista käytöstapaa ja toisaalta edistävät montaa hyvää tapaa.
Jos rajoja ei ole, lapsi kohtaa pelottavan ja kaaosmaisen vapauden. On väärin kuvitella, että salliva kasvatus ja sääntöjen poissaolo tuottaisi esim. rajattoman luovia lapsia. Tieteellisesti on todistettu, että asia on juuri päinvastoin: tiukat rajoitukset johtavat luovuuteen.
Vastuullinen huomion anto
Kaikki tietävät, että fyysinen tai henkinen väkivalta on vahingollista lapselle. Mutta yhtä lailla lasta vahingoittaa tarkoituksenmukainen huomion puute. Lapsen kasvattaminen on vastuun ottamista, pitkän tähtäimen vaivannäköä, oman lapsen ymmärtämistä. Vanhemman on kiinnitettävä huomiota lapseen.
Lapsia vahingoittaa se, kun “lempeät” vanhemmat välttelevät heidän muovaamistaan teräviksi, huomioiviksi, hereilläoleviksi, jättäen heidät tiedostomattomaan ja erilaistumattomaan tilaan. Lapsia vahingoittaa se, kun ihmiset, joiden pitäisi huolehtia heistä, riidan tai hermostumisen pelossa eivät enää korjaa heidän käytöstään ja jättävät heidät ilman ohjausta.
Eräs psykologi väittää, että tällaiset lapset voi tunnistaa jo ulkonäöltä; he ovat taikinamaisia, keskittymättömiä, epämääräisiä. He ovat tylsiä ja harmaita sen sijaan että olisivat kirkkaita ja kultaisia. He ovat kuin veistämättömiä pölkkyjä, ikuisesti vangittuja odotuksen tilaan.
Lapset eivät voi kukoistaa ilman opetusta ja muovaamista. Se näkyy heidän käytöksessään: lapset kaipaavat huomiota ikätovereiltaan ja aikuisilta, koska huomio, joka tekee heidät tehokkaiksi ja sivistyneiksi yhteisöllisiksi osallistujiksi, on elintärkeää.
Tarvitsemme huomiota myös kasvaessamme hengellisesti, kristityn vaelluksessa. Uudessa Testamentissa verrataan hengellistä kasvua fyysiseen kasvuun. Siellä myös verrataan Jumalaa kasvattajana, Isänä, maallisiin vanhempiin.
Hebr. 12:10-11 “Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi häen pyhyydestään. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.”
Jumala asettaa meille rajoja, ja niiden sisällä on turvallista elää. Ne suojelevat meitä vahingoittamasta itseämme ja toisiamme. Hän myös huomioi jokaista ihmistä henkilökohtaisesti. Jumala kohtaa jokaisen uniikit tarpeet ainutlaatuisilla vastauksillaan. Hänen päämääränään on meidän parhaamme. Tämä on hyvää vanhemmuutta.
Mitä kuritus tarkoittaa?
Edellisissä jakeissa käytettiin sanaa kuritus. Myös useissa sananlaskuissa puhutaan lasten kurittamisesta:
San 13:24 Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.
San. 22:15 Hulluus on kiertynyt kiinni poikasen sydämeen, mutta kurituksen vitsa sen hänestä kauas karkoittaa.
San 29:15 Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä.
San 29:15 Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä.
Millaisia tunteita sinulla nousee esiin sanasta kuritus? Todennäköisesti negatiivisia. Nettisanakirjassa se määritellään: “Rangaista (ruumiillisesti) varsinkin lasta kasvatustarkoituksessa, ojentaa”. Synonyymeiksi tarjotaan “lannistaa, alistaa, kepittää, piestä, antaa keppiä, pamputtaa, pieksää, rangaista, ojentaa”.
Aika synkkää, mutta huomaatko miten monitasoista se voi myös olla? Onhan ojentaminen ihan eri asia kuin pieksäminen.
Päätin tutkia tätä sanaa selvittääkseni mistä jakeissa puhutaan. Heprean kielen sana muwcar, joka näissä jakeissa on käännetty sanalla kuritus, esiintyy Raamatussa 50 kertaa. Kolmekymmentä kertaa se on käännetty englannin kielen sanalle instruction, joka tarkoittaa sanallista neuvomista. Esim.
San 6:23: “Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie”
San. 13: 1: “Viisas poika kuulee isänsä kuritusta, mutta pilkkaaja ei ota nuhdetta kuullaksensa”.
Muwcar on käännetty 8 kertaa sanaksi correction, joka tarkoittaa korjaamista, ohjaamista, nuhtelua tai ojennusta ja 7 kertaa sanaksi chasten tai chastisement, joka tarkoittaa ojentaa, nuhdella, rangaista tai kurittaa.
Raamatun mukaan kasvatuksessa tärkein työkalu näyttää olevan ohjeet ja neuvot, asioiden selittäminen, nuhtelu ja korjaaminen. Lapsilla on luontainen halua oppia asioita. Kyselyiässä perheissä kaikuu väsymykseen asti mikä? ja miksi? Vastuullinen vanhempi ymmärtää asioiden selittämisen tärkeyden. Lapsi haluaa oppia, vanhemman tehtävä on opettaa.
Sanan kuri etymologia näyttää viittaavan kapeikkoon, solaan tai oikeaan suuntaan. Voisi siis sanoa, että kurittaminen on lapsen pitämistä oikealla, kaidalla tiellä. Ehkä nykyaikana oikeampi sana on juuri kasvatus, johon ei automaattisesti liity mielikuvaa fyysisestä rangaistuksesta.
Pitääkö piiskata?
Entäpä jakeissa esiintynyt vitsa? Käskeekö Raamattu piiskata lapsia?
San 13:24 Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.
Vaikka huomio kiinnittyy vitsaan, jakeessa painotetaan ajoissa tapahtuvaa kuritusta. Se ei tarkoita sitä, että lasta pitää piiskata, vaan siinä korostetaan, että lasta pitää kasvattaa eli opettaa, ohjata, korjata ja rakastaa ajoissa, pienestä alkaen.
Vitsa ja sauva olivat Raamatun aikojen paimenten työkaluja. He kuljettivat lampaita laitumelta toiselle ja suojelivat niitä petoeläimiltä. Sauva ohjasi lampaita pysymään oikealla polulla, sillä tönittiin tai vedettiin väärälle polulle lähtevä takaisin oikeaan suuntaan. On vaikeaa kuvitella, että paimen löisi sauvallansa lammasta harha-askeleen jälkeen. Sauva oli ohjausta varten.
Vitsa viuhahti vakavissa tilanteissa, joissa lammas ei kerta kaikkiaan totellut tai oli suuressa vaarassa ja tilanteeseen piti reagoida nopeasti. Daavid sanoo psalmissaan, että paimenen vitsa ja sauva ovat meille lohdutukseksi (Ps 23:4).
Mainitsin alussa, miten tärkeä osa kuritusta eli kasvatusta on rajojen asettaminen. Rajat lohduttavat lapsia, jotka yrittävät ymmärtää maailmaa ja testaavat rajoituksia ja auktoriteetteja. Vanhempina olemme kuin paimenia, ohjaamme lapsia oikeille poluille ja suojelemme heitä vaaroilta.
Vanhemmilla on valinta. Voit kasvattaa lapsesi pienestä pitäen sosiaalisesti miellyttäväksi seuraksi, jolloin tarjoat ohjausta ja rajoituksia aina kun sellainen tilanne nousee eli päivittäin. Tai voit valita sallivan asenteen, olla vanhempi joka suvaitsee, suvaitsee, suvaitsee ja yhtäkkiä rankaisee lasta yllättävällä tavalla yllättävässä tilanteessa. Silloin helposti sortuu ylilyönteihin sekä omassa reaktiossa että rangaistuksen muodossa.
Jos harrastat suvaitsemista ja yllättäviä ylilyöntejä, voit ottaa mallia hyvältä paimenelta, joka korjaa ja rohkaisee jatkuvasti, päästämättä tilannetta käsistä. Alusta saakka kurissa kasvaneet lapset tarvitsevat hyvin vähän kuritusta isompana. Ulkoapäin tullut ohjaus on muuttunut sisäiseksi itsekuriksi.
Sananl. 22:6 Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.
Rangaistuksen merkitys
Rangaistus ei ole koskaan kasvatustyön päämäärä. Se on yksi tapa opettaa lapsia, ja rangaistus tulee aina valita lapsen ja tilanteen mukaan. Valitse pienin mahdollinen rangaistus, joka lapsellesi sopii. Meillä on esimerkiksi herkkä tyttö, joka luonnostaan haluaa miellyttää ja tehdä oikein. Joskus hän on purskahtanut itkuun jo siitä, että olen katsonut häntä vihaisesti. Ei siinä tilanteessa tarvitse miettiä sen suurempia rangaistuksia.
Moni käyttää ns. jäähypenkkiä, jossa lapsi erotetaan muiden seurasta rauhoittumaan. Tämä voi sopia lapselle, joka tarvitsee tilaa rauhoittuakseen, mutta voi olla hyvin traumatisoiva kokemus herkälle lapselle. Senkin vuoksi vanhempien, jotka haluavat puuttua huonoon käytökseen ja tottelemattomuuteen, on ensisijassa tunnettava oma lapsi.
Kasvatustyö on herkkää tasapainoa armollisuuden ja jämäkkyyden välillä. Lapsi arvostaa rajoista kiinni pitävää vanhempaa ja kunnioittaa sitä, kun vanhemmat pitävät sanansa (esim. Jos epäkunnioittava käytöksesi ei lopu, menetät uintireissun). Toisaalta mistä he oppisivat armon ymmärtämisen elleivät saisi anteeksi väärinteon jälkeen, rangaistuksetta jääminen voi olla joskus paras oppitunti.
Raamattu varoittaa isiä ajamasta omalla käytöksellään lasta tilanteeseen, jossa hän on vihastuu. Epäreilu, nöyryyttävä, nolaava, epäkunnioittava käytös ei ole sopivaa lapsiakaan kohtaan, emmehän käytä sitä aikuistenkaan kanssa.
Ef. 6:4 Ja te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa.
Kol. 3:21 Isät, älkää kiihoittako lapsianne, etteivät he kävisi aroiksi.
Käytämme omassa kasvatustyössämme usein sanaa seuraamus. Olemme kertoneet lapsille, että heidän käytöksellään on aina seuraamuksia. Huonosta käytöksestä tulee huonoja seuraamuksia. Voi menettää kivoja juttuja tai joutuu jäämään kotiin kun muut pääsevät kylään tms. Joskus he menettävät rahaa, joskus yökylävierailuja.
Toisaalta hyvästä käytöksestä ja tottelevaisuudesta seuraa hyviä juttuja. Lapset pääsevät mukaan kyläpaikkoihin, heitä on ilo viedä kodin ulkopuolelle, ihmisten ilmoille. Kotona on rauhallista ja hyvä olla, kun kaikki käyttäytyvät oikein. Selkeistä säännöistä ja järjestyksestä hyötyy lapsi, perhe, koko yhteisö ja yhteiskunta. Mutta kaikki alkaa kotona, vanhempien viitseliäisyydestä.
Postaus on jo pitkä, joten laitetaan stoppi tähän. Voin jatkaa seuraavalla kerralla ja paneutua kasvattajaan, vanhempaan eli meihin, jotka tätä blogia luemme. Me taidamme olla siinä kasvatustyössä se heikko lenkki. Itse tiedän, että olen kasvanut vanhempana jokaisen lapsen myötä.
Lähteet:
Jari Sinkkosen haastatteluja eri lehdissä
Raamatunjakeita, joissa mainitaan kuritus (corporal punishment)
Kuva:
“Family Of Chickens” by supakitmod. FreeDigitalPhotos.net
Vastasit asiallisesti. Miksi monet uskovaisia itseään sanovat lähinnä miehet kehottavat lyömään lapsia viitaten jakeisiin. Yksi sanoi että oikeasti tarkoitetaan ruoskaa. Ja että heitäkin on hakattu. Lain mukaanhan lasta ei saa lyödä.
VastaaPoistaMoni käyttää esimerkkinä tuota "minuakin on XXX ja selvisin". Ehkä meillä ei opeteta kyllin paljon kasvatuksesta seurakunnassa? Tavallaan jätetään se vanhempien harteille, ja vaikka vanhemmilla onkin vastuu lapsistaan, seurakunnalla on vastuu tulkita Raamatun opetusta. Vastuu olisi myös puuttua tilanteisiin, jossa perhe voi huonosti, on pahoinpitelyä tai kärsiviä lapsia.
PoistaKysymys on myös opetuslapseustyöstä ihan aikuisten parissa. Mitä enemmän isät ja äidit oppivat noudattamaan Jeesuksen opetuksia kaikilla elämänsä osa-alueilla, sitä rauhallisempaa ja rakkauden täyteisempää myös perhe-elämästä tulee.
Ja myös vanhempien oma rikkinäisyys nousee esiin kasvatustyössä. Jos sisimmässä on lapsuudessa saatuja haavoja ja rikkinäisyyttä, joita ei ole päästy tuomaan Jeesuksen hoidettavaksi, se heijastuu suhteessa omiin lapsiin.