Päivän parhaita hetkiä on iltapäivän rauha. Otan kupposen kuumaa ja vetäydyn huoneeseeni. Koska meillä ei ole enää päiväuni-ikäisiä, olen opettanut lapsia viettämään lepoaikaa. Tänään oli “tylsää”, mutta tarjoamani väritys- ja puuhakirjat, joita ei ole käytetty pitkään aikaan, otettiin mielenkiinnolla vastaan.
Halusin viettää aikaa vanhemmuutta pohdiskellen, jatkaen kasvatusteeman parissa. Olen ominut yhdeksi vanhemmuusteesikseni sanonnan: lapset eivät ole sinua varten - sinä olet lapsia varten. Tästä lauseesta on minulle ollut paljon apua vanhempana.
Lapsi tarvitsee kasvatusta, muokkaajaa, muotoilijaa. Hänestä ei kasva onnellista aikuista ilman vanhemman huomattavaa panostusta. On vanhempia, jotka vilpittömästi luulevat, että vapaa kasvatus on tyytyväisen perheen salaisuus, mutta asia on juuri päinvastoin. Sekä vanhemmat että lapset tulevat kärsimään rajojen puutteesta.
Seurasin hiljattain nuoren äidin kasvatuspyrkimyksiä. Äiti oli tehnyt lähtöä jo tunnin ajan, jääden aina kuitenkin juttelemaan muiden aikuisten kanssa. Hän oli ponnettomasti toistanut noin puolitoistavuotiaalle lapselleen “nyt lähdetään” ja lapsen kiemurreltua syvemmälle sohvatyynyihin, äiti palasi aikuisten seuraan. Viimein äiti keräsi laukkunsa ja lapsen kengät ja kävi seisomassa lapsen edessä, muttei tälläkään kertaa tehnyt mitä oli sanonut aikovansa tehdä: lähtenyt.
Mieleni teki ottaa lapsi, kantaa hänet ovelle ja vilkuttaa iloisesti heipparallaa.
En tiedä mitä äiti odotti tapahtuvan, kun hän kertoi lähtösunnitelmista lapselle. Ehkä sitä, että lapsi hyppää innostuneena sohvalta, laittaa kengät jalkaan ja juoksee ovelle? Sen sijaan lapsen reaktio oli ennalta-arvattava. Hän vastusti vanhemman laittamaa rajaa nähdäkseen mitä tapahtuu, tyypilliseen lasten tapaan. Eikä tällä äidillä näyttänyt olevan suunnitelmaa.
Tällaisilla tilanteilla on vaikutus sekä lapseen että vanhempaan. Lapsi oppii, että äidin puheista ei kannata välittää, koska äiti ei kuitenkaan tee mitä sanoo. Hän myös oppii, että jos vastustaa äidin suunnitelmaa, äiti antaa periksi. Kasvamassa on pikku despootti, joka oppii dominoimaan äitiä (naisia).
Mitä tapahtuu vanhemmalle? Ei väliä sillä kuinka hyvää tarkoittava olisit tai kuinka huokuisit lempeyttä ja kärsivällisyyttä, tahtojen taistelussa suhteenne tulee heikentymään. Pikkuhiljaa närkästys kasvaa paheksunnaksi.
Kristinusko ei peittele ihmismielen raadollisuutta: olemme syntisiä, taipuvaisia pahaan ja täysin kykeneviä loukkaamaan jopa rakkaiksi väittämiämme ihmisiä. Vanhempina olemme valta-asemassa ja meidän tulee ymmärtää kykymme kostonhimoon, ylimielisyyteen, vihaan ja petollisuuteen.
Hyvin harva ihminen päättää tietoisesti olla hirvittävä vanhempi, mutta silti hirveitä vanhempia on olemassa. Ihmisillä on suuri kyky pahaan, aivan kuten hyväänkin, ja he ovat kauhistuttavan sokeita tämän suhteen. Ihmiset ovat ystävällisiä ja vihamielisiä, ajattelevaisia ja itsekkäitä.
Koston hetki lyö.
Kun taaperosi on saanut huutopotkuraivarin julkisella paikalla etkä ole saanut häntä kuriin, sisimpääsi on kertynyt negatiivisia tunteita häntä kohtaan. Saavutte kotiin. Lapsi viettää hetken huoneessaan piirtäen ja juoksee sitten näyttämään sinulle tekelettään. Sen sijaan, että ihastelisit hänen taidettaan, kuten aikuisen kypsä vanhempi tekisi, jätät hänet huomiotta tai sanot jotain kärkevää. Paheksunta vuotaa esiin ja se tulee vaikuttamaan suhteeseenne.
Olisi ollut pitkällä tähtäimellä parempi ottaa ohjat käteen itkupotkuraivarin aikana. Huolellisesti suunnattu ongelmanratkaisu olisi vienyt minuutin verran aikaasi.
Jos lapsesi häpäisee sinut, on tottelematon ja yrittää dominoida sinua, asenteesi häntä kohtaan muuttuu. Ja siitä alkaa todellinen rangaistus. Vähemmän rakkauden osoituksia - tälle löytyy aina joku järkevä syy. Lapselle tarjotaan vähemmän henkilökohtaisia kehitysmahdollisuuksia. Henkinen poispäin kääntyminen alkaa vaivihkaa. Rakkauden ja normaaliuden pinnan alla ollaan menossa kohti täyttä sotaa.
On paljon parempi välttää tälle polulle joutumista. Ymmärrä rajoittunut sietokykysi lapsen huonon käytöksen suhteen ja tee suunnitelma näitä hetkiä varten, ennen kuin asiat hajoavat niin, että alat tuntea vihaa lastasi kohtaan, että räjähdät odottamattomasti. Sovi puolisosi kanssa yhteisistä säännöistä ja auttakaa toisianne vaikeiden hetkien keskellä.
Sinä olet olemassa lapsiasi varten. Olet vanhempi, et ystävä. Teet asioita, jotka suututtavat lapsiasi. He voivat huutaa, haukkua, mököttää, ja väittää vihaavansa sinua. Ja silti jatkat järkähtämättä, pidät kiinni säännöistä, odotat tottelevaisuutta ja hyvää käytöstä, luot turvallisen elämän raamit. Tätä on vanhemmuus.
Millaisia sääntöjä lasten pitäisi sitten oppia? Eräs psykologi sanoo, että sääntöjä pitää olla mahdollisimman vähän ja ehdottaa seuraavaa listaa esimerkiksi:
“Älä pure, potki tai lyö, ellet ole puolustamassa itseäsi. Älä kiduta ja kiusaa toisia lapsia, jotta et päädy vankilaan. Syö sivistyneesti ja kiitollisesti, jotta ihmisistä on kiva kutsua sinut kotiisi ja halu antaa sinulle ruokaa. Opi jakamaan, jotta muut lapset leikkivät kanssasi. Kiinnitä huomiota siihen, mitä aikuiset sanovat, jotta he eivät vihaisi sinua ja voisivat suostua opettamaan sinulle jotakin. Mene nukkumaan kunnolla, ja rauhallisesti, jotta vanhempasi saavat yksityiselämää eivätkä paheksu olemassaoloasi. Pidä huolta tavaroistasi, koska sinun pitää oppia pitämään niistä huolta ja koska olet onnekas, että sinulla on tavaroita. Ole hyvää seuraa kun jotain hauskaa on tapahtumassa, jotta sinut kutsutaan mukaan hauskanpitoon. Käyttäydy tavalla, joka saa muut pitämään seurastasi, ja haluamaan olla kanssasi.”
En tiedä millainen kotimatka puolitoistavuotiaalla oli äitinsä kanssa. Meillä kotona rauhaisa iltapäivähetki keskeytyi pari kertaa, kun yksi lapsi väsyi puuhakirjoihin ja toinen olisi halunnut jutella. Muistutin heitä, että haluan viettää lepohetkeni rauhassa loppuun, he pystyvät odottamaan. Olen olemassa heitä varten: muokkaan heitä hyväksymään toisten ihmisten rajoja, viihdyttämään itseään tylsien hetkien koittaessa, rauhoittumaan päivän puuhien lomassa. Lapset löysivät tekemistä ja ovenraosta näin hauskoja leikkejä. Ja sitten lähdimme yhdessä välipalalle.
Viisaat ajatukset:
Psykologi ja professori Jordan B. Peterson: 12 Rules for Life. An Antidote to Chaos.
Kuva:
FreeDigitalPhotos.net. “Woman Drinking Tea At Home Covered With Blanket” by marin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa keskustelemaan!