Isät ovat tärkeitä

Kirjoitan paljon naiseudesta ja äitiydestä.  Maailmassa, jossa moni nainen saa kokea väheksyntää ja halveksuntaa vain sen vuoksi, että on nainen, Raamattu julistaa naiseuden osaksi Jumalan hyvää suunnitelmaa. “Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää”, kertoo Raamattu, kun nainen oli luotu uunituoreen maailman kruunuksi. 

Ja yhteiskunnassa, jossa naisia painostetaan etsimään itselleen täyttymystä työstä ja urasta, Raamattu luo inspiroivan kuvan äitiyden ja kodin merkityksestä ja antaa naisille mahdollisuuden olla muuttamassa maailmaa ilman, että heidän täytyy muuttua miehiksi.

Naiseus ja äitiys ovat hyviä asioita, eikä kenenkään tytön pitäisi kokea häpeää ja alemmuutta sen vuoksi, että haaveilee olevansa joku päivä vahva nainen, vaimo ja äiti.

Mutta nyt haluan siirtää painopistettä ja huomioida miehet.  Vaikka pääasiassa inspiroin naisia etsimään vahvistusta identiteetilleen ja luomistarkoitukselleen Raamatusta, en halua luoda tilannetta, jossa naiseudesta ja naisen oman itsensä etsimisestä tulee kaikkein tärkein asia. 

Ihmisiä kun ollaan, niin ajatusmaailma kääntyy helposti pyörimään oman todellisuuden ympärille.  Usein naiskeskutelussa korotetaan naisia, mikä voi olla joissain tilanteissa oikein, mutta miesten kustannuksella, mikä ei ole oikein.

Halusin pysähtyä miettimään erityisesti isän merkitystä lapsen elämässä.  Jokainen meistä on oman isäsuhteensa muovaama.

Olen joskus lukenut, että suurin osa maailman ongelmista juontaa juurensa isän puutteesta ihmiselämässä.  Tämä on huikea väite.

Isän ikävä on usein syy moneen ahdistukseen, pelkoon tai aggressiivisuuteen.  Kiireinen isä, poissaoleva isä, etäinen isä, väkivaltainen isä, tunnekylmä isä, kritisoiva isä...miten monia ongelmia puutteet isäsuhteessa ovatkin saaneet maailmassa aikaan! 

Isä voi myös olla ihan hyvä ja tavallinen isä, mutta äidin negatiivinen suhtautuminen lapsen isään voi syödä maata alta lapsen turvallisuudentunteelta.  Tai isä voi olla kiltti ja hankkia ahkerasti perheelle toimeentuloa, mutta ei osoita kiinnostusta lastaan kohtaan.  Tämä on kipeä asia kasvavalle lapselle. 

Miten siis voin naisena olla vahvistamassa perheessäni tätä toista sukupuolta?  Miten opettaa poikiani kasvamaan hyviksi miehiksi?  Miten opettaa tytöille, millaisia ominaisuuksia arvostaa ja hakea nuorissa miehissä, mahdollisissa tulevissa puolisoissa?  Suuria kysymyksiä, joiden parissa voi viettää paljon aikaa, mutta tässä muutamia perusajatuksia.

Kunnioitus

Kunnioitus omaa isää ja isoisiä kohtaan sekä kunnioitus omaa miestä kohtaan - tästä se alkaa.  Perheen naisen kunnioittava käytös perheen miehiä kohtaan on huikea esimerkki siitä, että nainen on sinut oman identiteettinsä kanssa. 

Hänen ei tarvitse mollata miehiä, jotta voisi tuntea olonsa paremmaksi.  Hän ei heitä katkeria kommentteja miehistä, vaan on pystynyt käsittelemään pettymyksensä tunneterveellä tavalla.  Hän ei vihaa miehiä, vaikka olisi kokenut hylkäämistä, pettämistä tai halveksuntaa, koska Taivaan Isän arvostus ja mieltymys ja rakkaus on parantanut ihmisten aiheuttamat puutteet.

Kristittynä naisena meidän ei tarvitse odottaa kunnioitusta muilta, jotta voisimme kunnioittaa heitä. Tätä tarkoittaa raamatullinen identiteetti.  Olen uskonut omakseni sen, että Jumala, oikea Isäni, on halunnut minut tähän maailmaan.  Hän kunnioittaa minua, ja käskee minua kunnioittamaan muita ihmisiä.  Olen vapaa tottelemaan, koska sisimpäni on vapaa ihmisten tekojen ja sanojen vaikutuksista (vaikka väliaikaista kipua ne toki voivat aiheuttaa).   

Lapsi imee itseensä äidin käytöksen ytimen ja aistii, millainen asenne äidillä on perheen miehiä kohtaan.  Kunnioitus on vahvaa puhetta.  Yksi äidin tehtävistä on opettaa lapsia kunnioittamaan muita ihmisiä, erityisesti isää, onhan se osana kymmentä käskyä.  Tässäkin oma käytös on paras esimerkki.

Lapsi automaattisesti haluaa ihailla omaa isäänsä: Meidän isi on vahvin ja nopein ja paras.  Tällaiset kokemukset ovat lapselle tärkeitä.  Äitinä haluan olla tukemassa lapsen tarvetta isän ihailuun, ja vaikka tiedänkin “meidän isin” puutteet ja heikkoudet paremmin kuin kukaan muu, ei tehtäväni ole kiinnittää lapsen huomiota niihin.  Aikuisten suhteet kuuluu aikuisten välille. 

(Jos perheessä on miehiä, jotka vahingoittavat muita sanoillaan tai teoillaan, silloin voi ainoa oikea ratkaisu olla etäisyyden ottaminen.  Mutta senkin voi tehdä kunnioittavalla tavalla.) 

(Kirjoitin täällä kunnioituksesta lisää.  Ja täällä siitä, miten kulttuurinvastaista se on)

Arvostaminen

Lapsen oman sukupuolen vahvistaminen ja arvostaminen on todella tärkeää.  Miten surullista onkaan kuulla perheistä, joissa ääneen voivotellaan tyttöjen syntymää, tai jossa poikalapsi saa tiettyjä etuja, joita ei tytöille anneta. 

Vaikka tämä kuulostaisi korvissasi todella oudolta, saat olla varma siitä, että maailmassa on kymmeniä kokonaisia maita ja satoja kansanryhmiä, joissa tyttölapsia halveksitaan ja alennetaan sukupuolensa vuoksi. 

Tätä asennetta esiintyy myös Suomessa, ja voin uskoa sen leviävän enemmänkin lähiaikoina tulleiden maahanmuuttajakulttuurien kautta.  Sen vuoksi meidän pitää kristittyinä pitää selkeästi esillä sitä, että tytöt ja pojat ovat molemmat lahjoja Jumalalta ja arvokkaita juuri sellaisena, kuin Jumala on heidät luonut.  Molemmilla sukupuolilla on tarkoituksensa ja tehtävänsä maailmassa. 

Pidä huoli siitä, että sanot ääneen, miten ihana tyttö tai hieno poika lapsesi onkaan.  Tämä vahvistaa lapsen identiteettiä; on hyvä, että olen tyttö.  On hyvä, että olen poika.  Vanhempani ei toivo minun olevan jotain muuta.   

Kiinnitä huomiota siihen, että et sido ihastelua tiettyihin stereotypioihin.  Jos tyttö ei pidä rimpsuista ja röyhelöistä (en minäkään lapsena pitänyt), ei se tee hänestä vähempää tyttöä.  Mutta voit äitinä silti vahvistaa hänen sukupuoltaan ja antaa hänen olla villi ja vaaroja rakastava, ei-niin-stereotyyppinen tyttö.  Ihana puissa kiipeilevä tyttöni.  Mahtava kotileikeistä pitävä poikani.

Vastakkaisen sukupuolen kehuminen

Lapsen omaa sukupuolta huomioidessa pidä esillä myös sitä, että vastakkainenkin sukupuoli on hyvä juttu.  Pikku pojat yleensä rakastavat äitiä, mutta eivät ajattele äidin olevan tyttö.  Samoin pienet tytöt palvovat isää, mutta eivät ehkä huomaa isän olevan poika.

Ja tietyssä vaiheessa lapset ovat hyvin jumiutuneita oman sukupuolensa kanssa leikkimiseen.  Surin sitä, kun ekaluokan alkaessa leikit loppuivat tyttäreni ja hänen parhaan ystävänsä, hiljaisen naapurin pojan, välillä.  Nyt pitää odotella niitä teinivuosia, että alkaa taas pojat kiinnostamaan.  :) 

Sillä aikaa puutun lasten sanomisiin, jos siellä alkaa esiintyä yleistystä “Tytöt aina…” ja “Pojat vain…” 

- Kyllä, voit huomata eroja tyttöjen ja poikien välillä, mutta tytöt ovat silti tosi hyvä juttu - äitikin on tyttö! 

Ja tytöille:
-  Et aina tykkää siitä, miten pojat käyttäytyvät, mutta he ovat silti tosi mahtava juttu - onhan isikin poika! 

Yritän muistaa myös kehua molempien sukupuolten ominaisuuksia ääneen.  Pojat ovat vahvoja, ja nopeita auttamaan.  Tytöt huomioivat toisten tunteita ja osaavat ilahduttaa toisia eri tavoin.  Haluan lasteni huomaavan, että sekä tytöissä että pojissa on paljon hienoa ja kehuttavaa, vaikka eroja onkin.

Tähän liittyy seuraava ajatus: Hyvien ominaisuuksien huomaaminen ja niiden ääneen arvostaminen.  Haluan liittää miesten hyviä ominaisuuksia kehuihin ja ääneen sanomiseen.  Ja samoin löytää naisista hyviä ominaisuuksia ja nostaa ne esiin lastenkin silmissä. 

Ei ole tasapainoista antaa lapselle vain “Sankarinaisia”-tyyppistä maailmankuvaa, ja väittää, että kyllä me naiset tämän maailman laittaisimme kuntoon, jos vain annettaisiin, katso nyt miten miehet ovat maailman pilanneet.  Tai uhitella, että kuka sitä miehiä tarvitsee, kyllä naiset pärjäävät ilmankin, ja paremmin!

Molempia sukupuolia tarvitaan, ja molemmilla on paljon annettavaa.  Me tarvitsemme toinen toisiamme kotona ja työpaikoilla, kouluissa ja kulttuurissa ja politiikassa.  Maailma ei tule kuntoon pelkästään miesten yrittämisellä, eikä se tule kuntoon naisvoimallakaan.  Maailma tarvitsee sekä tunneterveitä, kypsiä miehiä että naisia, jotta se olisi mahdollisimman tasapainoinen ja hyvä paikka elää. 

Siispä panostan kasvatuksessa tunneterveiden ja kypsien pikku miesten ja naisten kasvattamiseen.  Haluan tästä maailmasta paremman paikan, vaikka tämä väliaikainen kotimme vain onkin.  Ja siinä isällä on erityisen suuri merkitys.