8.6.2012

Mesileipää

Raamatunluku voi olla taitolaji.  Joskus heittäydyn luovaksi ja luen lukuja tai kirjoja sieltä täältä.  Joskus kiinnityn johonkin aiheeseen (naiseus :) ja haen siihen liittyviä Sananpaikkoja.  Mutta keväällä tartuin "Raamattu vuodessa läpi"-ohjelmaan ja olen lukenut päivittäin osia Vanhasta Testamentista, Uudesta testamentista, Psalmeista ja Sananlaskuista.

Tänään Sananlaskuista oli vain yksi jae:
"Lempeät sanat ovat mesileipää: ne ovat makeat sielulle ja lääkitys luille." (16:24)


Kiinnitin huomiota siihen, miten valtava voima sanoillani voi olla.  Lempeät sanat tekevät hyvää kuulijan sielulle.  Ne voivat toimia fyysisenä lääkkeenä!

Mieleeni tuli monet Jumalanpalvelukset, joissa olen tuntenut Jumalan lempeiden Sanojen hoitavaa vaikutusta.  Sitä on vaikea kuvailla sanoin...mutta kun Sana osuu oikeaan kohtaan ja sen tietää totuudeksi, se saa aikaan parantumista.

Sananlaskuissa on muitakin paikkoja, joissa puhutaan sanojen voimasta:
"Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan." (15:1)

Tämän jakeen muistaminen voi auttaa monessa kiihkeässä tilanteessa ja voi estää asioiden väärään suuntaan etenemisen.  Muistan tämän jakeen usein, kun kohtaan (päivittäisen) tilanteen voimakastahtoisen lapseni kanssa.   Lapsi haastaa ja väittelee ja tunteet kuohuvat.  Mutta ikävien tunteiden vaarallisesti laajentunut ilmapallo lätsähtää nopeasti kun muistan olla lempeä ja puhun myös lempeällä äänellä.  Tämä toimii kaikenlaisissa muissakin kanssakäymisissä.

"Sävyisä kieli on elämän puu, mutta vilpillinen kieli haavoittaa mielen" (15:4)

Sananlaskuissa on myös jae, joka sanoo, että kielellä on vallassa elämä ja kuolema (18:21).  Voin valita sanoillani ja äänelläni kumpaa tuon esille ympäristössäni.  Voin haavoittaa pahasti toista ihmistä terävällä kielelläni ja kovilla sanoillani.  Monet kantavat sisällään jo lapsena kuultuja julmia sanoja...jotka ikäänkuin tappoivat jotain viatonta ja kaunista pienen ihmisen sisällä.  Kielen sivaltamat haavat ovat vieläkin sisimmässä.

Mutta muistan myös ne hetket, jolloin joku on sanonut jotain rohkaisevaa ja positiivista minulle, minusta.  Ei ole ihmistä, joka ei tällaista rohkaisua tarvitsisi.  Ehkä on perheitä, joissa ei ole tapana puhua toisille kauniisti, lempeästi ja rohkaisevasti.  Haluan olla tässä asiassa vakavissani ja asettaa omassa perheessäni päämääräksi lempeän, armollisen ilmapiirin.

Mutta kielen hallitseminen on vaikeaa.  Itse asiassa, se on ihmiselle mahdotonta.  Kompastelen asian kanssa päivittäin.  Mitä pitäisi tehdä, jotta myös kielenkäyttöni olisi Jumalan rakastavan, hyvän tahdon mukaista?

Aion kirjoittaa aiheesta lisää, mutta lue alkupaloiksi Jaakobin kirjeen kolmas luku.

(Kuvat)


4 kommenttia:

  1. Kiitos hyvästä kirjoituksesta ja blogista. Osaat ilmaista asiat selkeästi ja ytimekkäästi. Olen paljon pohtinut viime aikoina sanojen voimaa ja valtaa.Varsinkin blogien maailmassa tuntuu, että anonyymit agressikot sivaltavat arvostelevilla sanoillaan mielipiteen vapauden nimissä milloin mitäkin. Olen alkanut ymmärtää, että kommenttien valvonnan käyttöönotto, mikä on yleistynyt, on ihan viisasta. Ja mitä tulee perheen ilmapiiriin, sanoilla todellakin voi rakentaa (luoda uutta) tai hajottaa ja repiä. Sanan kautta ja voimalla kaikki on todellakin luotu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa Vaahtokarkkitalon asukki! Kiitos kommentista. Tämä aihe on minuakin mietityttänyt jo pitkän aikaa. Sanoissa on voimaa!

      Laitoin omaan blogiini kommenttien valvonnan, koska juuri anonyymit voivat olla todella ankaria sanankäyttäjiä. Vapaus vallitkoon, mutta rakkauden kanssa!

      Poista
  2. Kiitos tästä tekstistä!

    Tuli mieleen sellainen asia, että myös sanoilla, joita ei sanota ääneen (=ajatuksilla) on suuri voima. Mulle oli oivallus, kun luin kirjasta "Luonteesi ja sen mahdollisuudet" ajatuksen, että melankolikon masennus on usein seurausta negatiivisista ajattelutottumuksista. Tunnistin sen itsestäni, ja pyrin muuttamaan ajattelutottumuksiani. Eli omat ajatukset esim. itsestä vaikuttavat vahvasti varsinkin tunnemaailmaan. Ja sama pätee tietty toisiinkin ihmisiin: jos ajattelen jostakusta negatiivisesti, se vaikuttaa ensin tunnetasolla, ja saattaa heijastua myös siihen, miten suhtaudun häneen. En tällä nyt halua julistaa mitään "positiivisen ajattelun evankeliumia", mutta musta on ihan raamatullista, että on positiivinen, luottavainen ja rakastava elämänasenne.

    Tuosta kommentoinnista tuli mieleeni, että äitini on ekaluokan ope, ja täällä on sähköinen reppuvihko, jonne vanhemmat ja opettajat voivat kirjoittaa viestejä toisilleen. Erään oppilaan (uskovainen) äiti on tosi kärkäs kirjoittamaan lähinnä negatiivisia kommentteja. Mutta jos hänen täytyisi etsiä paperia ja kynää, ja pysähtyä miettimään, mitä kirjoittaa, olisi moni viesti jäänyt lähettämättä. (-> Tää sähköinen viestintä on niin helppoa, että aina ei tuu mietittyä, mitä sanoo.)

    Ja vielä kommentti (tästäpä tuli pitkä teksti... :)), että ei vain se, että ei sano vääriä asioita, mutta myös se, että uskaltaa sanoa niitä oikeita, lohduttavia ja rohkaisevia asioita. (Ei sekään ole hyvä asia, jos ei avaa suuntansa silloin kuin pitäisi.) Persoonallisuudesta riippuu, että kumpi osa-alue on se ongelma. Itselläni ehkä tuo jälkimmäinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Leena, olipas monta hyvää ajatusta! Ihan totta tuo ajatusten voima! Sanotaanhan Raamatussa, että ota vangiksi jokainen ajatus ja alista ne Kristukselle eli siihenkin pitää kiinnittää huomiota.

      Ja se, että on helpompaa tuoda esille negaativiset kuin positiiviset asiat. Tästä juuri kirjoitankin seuraavaksi. Miten sitä vain ihminen onkin niin kärkäs päästämään suusta negatiivista, mutta annapas olla jos voisi kehua tai antaa positiivista palautetta...:)

      Poista

Tervetuloa keskustelemaan!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...