Hoosea – tosi laupeus, tosi rakkaus ja tosi siunaus

Hoosea profetoi neljänkymmenen vuoden ajan.  Hän aloitti jakautuneen kuningaskunnan pohjois-osassa, Israelissa, sen ollessa suurimmillaan.  Tänä aikana hän meni naimisiin, sai lapsia ja näki useiden kuninkaiden tulevan ja menevän Juudan ja Israelin alueilla.  Hän näki kansan valitettavan rappeutumisen ja syvälle syntiin vajoamisen kaikilla yhteiskunnan osilla.  Hoosean tehtävänä oli varoittaa kansaa; jollei se muuta teitään, se joutuu muiden kansojen valloittamaksi.  Kuosmanen antaa kirjassaan Hoosealle alaotsikon ”laupeuden astia”.  Kirjassa esiintyy toistuvana teemana laupeus.

Minua on aina haastanut tämä Jeesuksen Hoosealta lainaama lause ”Sillä laupeutta minä haluan enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja.”  (Hoosea 6:6, Matt 9:13, 12:7).  Jeesus mainitsee tämän jakeen kun fariseukset, lain asiantuntijat,  moittivat Jeesusta lain rikkomisesta  ”Näin ei ole lupa tehdä!”.  Laupeuden laittaminen lain eteen haastaa minua, koska luonnostani olen sääntöjä noudattava ja lakia seuraava.  On kiva kun tietää just tarkalleen mitä tehdä; mitä vaaditaan, mitä  odotetaan.  Siitä seuraa se, että kun tiedän tehneeni ”oikein”, voin tuntea tyytyväisyyttä ja onnistumista.  Olen aika hyvä kristitty!  Olen noudattanut Jumalan antamia sääntöjä ja elänyt elämää niin miten kirjoituksissa on käsketty.  

Tämä oikeassa olemisen tarve, oikealta näyttämisen tarve, toisten silmissä kunnioitettavan elämän elämisen tarve on erittäin voimakas vietti.  Käytän sanaa vietti, koska se on meissä niin sisäsyntyisenä, se on meissä niin automaattisena.  Niin, en usko, että tämä on vain minun heikkouteni.  Uskon, että jokaisessa ihmisessä on tämä vietti: tarve olla oikeassa ja todistaa muille oma oikeassa oleminen.  Todistaa Jumalalle, että olen noudattanut Hänen sääntöjään ja uhrannut uhrit päivälleen.  Siitä seuraa se, että olen helposti kovasydäminen muita ihmisiä ja jopa Luojaani kohtaan.  

Eräs uskonsisar kertoi näin: ”Rakastan kontrolloimista.  Olen riippuvainen velvollisuuksista, järjestyksestä, omista oikeuksistani, omista teistäni ja ulkosesta suorittamisesta.  Olen ulkoisesti moraalinen, mutta sisälläni olen täynnä huolia, pelkoja ja syyllisyyttä.  Vuosien ajan kuulin evankeliumin sanat, mutten koskaan kuullut musiikkia.”  (Sonship Manual, s.25)

Pelottavan usein huomaan tämän taipuisuuden kääntyä kaikenmaailman suorittamiseen, tekemiseen ja miellyttämiseen.  Mutta siinä sääntöjen ja odotusten täyttämisessä unohtuu se, että kristinusko onkin ensisijaisesti suhde ja yhteys Jumalaan.   Mitä Jumala haluaa?  Mikä on Jumalan sydämen kaipuu?  Soiko korvissani evankeliumin kaunis musiikki vai kovat vaatimukset ja lakipykälät?

Hoosean kirjassa Jumala kertoo, että Hän haluaa laupeutta eli myötätuntoa, sääliä, armoa, armeliaisuutta, lempeyttä, lauhkeutta, leppeyttä.  Hän haluaa Jumalan tuntemista, henkilökohtaista suhdetta.  Vaikka laki antaa ohjeita ja sääntöjä, vieläkin enemmän Jumala haluaa nähdä armollisen asenteen toisia ihmisiä – ja itseämme – kohtaan, Hän kaipaa rakkaussuhdetta kanssamme.  

Sana laupeus ei kulje käsi kädessä suorittamisen kanssa.  Kuinka voisin suorittaa laupeuden tekoja, säälin antamista vähäosaisille, armon osoittamista epäonnistuneille, lempeää vastausta riidanhaluiselle?  Laupeutta ei voi tehdä tekemisen pakosta.  Laupeus on jumalallinen luonteenlaatu, jonka voin oppia vain kun opin tuntemaan Jumalaa.  Laupeus ilman Jumalan tuntemista on Kuosmasen mukaan vain kaiken salliva hyväksyntä; ollaan päähäntaputtelemassa kaikenlaista käytöstä ja elämäntapaa.  Mutta kun siihen tuodaan Pyhän Jumalan tunteminen, on mahdollista tunnistaa synti synniksi ja siten auttaa syntistä.  Fariseukset eivät kyenneet kohtaamaan ihmistä, koska heillä ei ollut laupeutta heitä kohtaan.  Oli antaa vain lakia lain päälle, he kykenivät vain kasaamaan raskaita henkisiä suorituksen kuormia epätoivoisten sielujen niskaan.  

 

Hoosean lakitalouskautena kirjoittamassa kirjassa saamme oppia tuntemaan Jumalasta ihmeellisen hellän ja armollisen puolen.  Hoosea profeettana sai havainnollistaa Jumalan ikuista rakkautta ja uskollisuutta omaa kansaansa kohtaan mahdottoman avioliiton kautta.  Jumala käski häntä ottamaan vaimokseen prostituoidun; naisen, joka petti miestään jatkuvasti avioliiton aikana.   Vaimon uskottomuus ja rakastajien perässä juokseminen kuvasi Israelin kansan jatkuvaa vetoa epäjumalien puoleen; he unohtivat Jumalansa ja juoksivat epäjumalia palvomassa ja synnillistä elämää viettämässä.  Se kuvaa sinua ja minua, kun me rakastamme jotain tai jotakuta enemmän kuin Jumalaa.  Se kuvaa meitä, kun me saamme tyydytystä elämäämme jostain muualta kuin todelliselta elämän lähteeltä. 

Tämä vertauskuva Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan on Hoosean hämmästyttävä rakkauskertomus.  Jumala rakastaa minua jo silloin kun ryven pohjamudissa eikä minulla ole mitään suoritustiliä omasta hyvyydestäni.  Hän jatkaa minun tavoitteluani vaikka käännän katseeni kerta kerran jälkeen etsimään tyydytystä muista lähteistä.  Hän havainnollistaa tosi rakkautta ihmiselle, joka ei tiedä mitään todellisesta rakkaudesta.  Hoosean viesti on hyvä lääke tälle sukupolvelle, joka on tehnyt rakkaudesta sentimentaalisen ja neuroottisen hyvänolontuottajan.  Todellinen rakkaus on kasvanut ulos tällaisesta itsekeskeisyydestä ja omien tarpeiden täyttämisestä.  Todellinen rakkaus on uskollista, sitoutunutta ja saa voimansa Jumalasta itsestään.  Löytyykö minusta tällaista rakkautta?

Luvussa yhdeksän minut pysäytti  seuraava kohta: ”Efraim – lintuna lentää pois heidän kunniansa; ei synnyttämistä, ei raskautta, ei sikiämistä enää.   Ja vaikka he saisivat lapsensa isoiksi, teen minä heidät lapsettomiksi, niin ettei ihmisiä jää. Voi heitä itseänsäkin, kun minä heistä luovun!  Efraim on, kun minä sitä katson Tyyroon päin, istutettu laidunmaalle; mutta Efraimin täytyy viedä lapsensa surmaajalle.  Anna heille, Herra - mitä antaisitkaan? - anna heille hedelmätön kohtu ja kuivettuneet rinnat.”

Lasten saaminen avioliitossa on Jumalan silmissä kunniallista ja tuo ihmiselle, kansalle, kunniaa.  Avioliitossa tapahtuva yhteentuleminen saa aikaan lapsia, jälkeläisiä.  Prostituutio ei tuota jälkeläisiä, kansa käy hidasta kuolemaa sukupuuttoon.  Hoosean kirjassa kuvataan Israelin kansan moraalin rappeutumista: ”Vannotaan ja valhetellaan, murhataan, varastetaan ja rikotaan aviot...” (4:2). Jumalattoman elämän seurauksena väkivalta kasvaa ja rangaistuksien tuleminen on väistämätöntä.  Ihan kuin Hoosean päivinä, tänäkin päivänä haureus ja juoppous vievät järjen (4:11).  Sen seurauksena syntyvyys laskee.  Omin jaloin kuljetamme lapsemme surmaajille (itselleni tuli tästä kielikuvasta vahvasti mieleen abortti).  Lapset kärsivät; sijoitettujen lasten määrä näyttää vuosi vuodelta kasvavan vanhempien riippuvuuksien ja väkivallan takia.  Jäljelle jää hedelmätön kohtu ja kuivettuneet rinnat.  Hedelmällisyys loppuu – kohtalona on hedelmättömyys, joka Raamatussa on kirouksen kuva.   Onko kasvava elintaso saanut meidät unohtamaan Jumalan – niinkuin kävi Hoosean päivän Israelille ”He tulivat kylläisiksi ja heidän sydämensä tuli ylpeäksi; sentähden he unhottivat minut” (13:6)?

Nämä kolme teemaa jatkavat puhuttelua sydämessäni Hoosean kirjan lukemisen jälkeen.  Millaista on tosi laupeus, jota Jeesus meiltä pyytää?  Millaista on todellinen rakkaus, sen heijastuminen sekä Jumalsuhteessa että avioliitossa? Ja synnyttäminen, raskaus, sikiäminen, imettäminen, lapset...todellista kunniaa, todellinen siunaus!  

Innostuin Vanhan Testamentin ns. pienistä profeetoista luettuani Juhani Kuosmasen kirjan “Pienten profeettojen suuri sanoma” (Aikamedia Oy).  Vaikka nämä 12 profeettaa julistivat sanomaansa yli tuhat vuotta sitten sen ajan ihmisille ja sen ajan ongelmiin, löytyy sieltä ajankohtaisuutta vielä tämänkin päivän ihmiselle.  Käytän kirjoituksissani lähteenä pikku profeettoja, Kuosmasen kirjaa, NIV Study Bible:a ja Message-Raamatunkäännöstä sekä netistä löytyviä artikkeleita ja kirjoituksia.  

Kuva: Free Digital Photos/photostock