Arkihuolesi kaikki heitä eli Me käymme joulun viettohon eli Sydämeeni joulun teen

Hyvää Joulua teille kaikille! 

Kuten otsikosta käy ilmi, kuuluu ihanat, kauneimmat ja rakkaimmat joululaulut minun "Täydellinen Joulu"-listallani hyvin korkealle.  Heti sinne samoille sijoille rauhaisan ja siistin kodin, pestyjen ja kammattujen lasten ja lemmikkien sekä valmiiksi paketoitujen, omin käsin askarreltujen lahjojen kanssa.  Hah!  Ei siis tänä(kään) vuonna ylletty sinne Avotakan kansikuvakotien ylhäiseen joukkoon :)  

Kodin koristelun lomassa aloin ajatella, että tämä on vain näyttämön valmistelua sille kaikkein tärkeimmälle.  Oma perhe ja tänä vuonna jouluvieraat, nämä rakkaat ihmiset ovat tärkeämpiä kuin se, että lattialla ei vyöry muoviastioita, Polly Pocketteja, nukenvaatteita, lelusotilaita ja hiuspampuloita.  Kun niitä vyöryy kuitenkin.  Joulukuusenkoristelu oli niin vilkasta touhua että kuusikin kaatui kunnes mies huomasi, että olin unohtanut kiinnittää muovikuusen tukijalat.  Ja kuopus on koko joulun käynyt kiskomassa pöydän päälle turvaan laitetun kuusen alimmilta oksilta koristeita ja neulasia irti ja roikkunut heiluttamassa kaikkien mahdollisten jouluvalojen johtoja.

   

Mehuja kaatuu, perunamuusia lentää seinälle, pipareita murskaantuu lattialle ja jalkapohjista raavitaan irti rusinoita.  Tositapauksia kaikki.  Meidän Joulu.  

Pipareita koristelemassa - kyllä, lattialla.

Nämä asiat, jotka estävät minun "täydellisen" Joulutunnelman tavoittelua ovatkin se tärkein asia joulunvietossa.  Joulukoristeita villinä ympäri taloa kuljettavat lapset ja unohtuneet lahjaostokset ja juuri ja juuri palamiselta pelastetut joulukakut ja glögin kesken loppuminen ja sairastuneet jouluvieraat ja kaikki muut hulluudet ovat juuri niitä asioita, joiden vuoksi juhlin Joulua.  Maailman Vapahtaja saapuu juuri tähän keskeneräisyyteen ja riittämättömyyden tunteeseen ja pettymyksiin ja haasteisiin.   

Tätä hurjaa ilon kokemista oman ja muidenkin keskeneräisyyden keskellä ei olisi ilman Joulua.  Olisi vain kireää yrittämistä ja ahdistava näyttelemistä ja masentavaa vertailemista.  Mutta Joulu.  Se taika, se tunnelma.  Ei se tule virheettömästä elämästä ja kodista, vaan siitä, että virheetön lapsi syntyi meidän keskellemme.  Immanuel, Jumala kanssamme, on totta. 

Kaikki se, mikä elämässä on kaunista ja hyvää, alkoi Jouluna.  Pyhyys, armo, ilo, rakkaus, anteeksianto.  Kaikki se, mitä minä tarvitsen arkielämässä, on tarjolla Joulun sanomassa.  Minä unohdan paketoida sen liian hyvin piilotetun viimeisen lahjan ja Maria käärii vastasyntyneen poikansa kapaloon.  Talliin tupsahtaa hikisiä paimenia ihmettelemään Maailman Vapahtajaa ja minä otan vastaan yllätysvieraan, jolle Joulunvietto on ihan uusi asia.  Emme laula joululauluja, mutta taivaan täyttää enkelit, jotka laulavat sydämensä pohjasta ylistystä Jumalalle.  

Arkihuolet ovat osa tätä elämää, tätä ihanaa, täyttä elämää.  Sen vuoksi Joulunlapsen saapuminen sydämeen onkin suloista; kun siellä on rauha niin maassa on rauha.  Kun on otettu vastaan Suuri Ilo, ei muuta tarvita.   

Iloista ja Armorikasta Joulunaikaa!  

   

p.s. Sillä eihän tämäkään postaus ole myöhässä, eihän?