Toinen adventti - synnytysmietiskelyä

Ensimmäisenä adventtina kirjoitin siitä, että haluan valmistautua Joulun juhlimiseen hengellisesti.  Olen lukenut Desiring God-sivustolta löytyvää Adventti-ajan hartauskirjasta ja nauttinut sen Joulukeskeisistä ajatuksista.  Viimeksi kirjoitin, että kehittelin jo paineita siitä, miten luoda lapsille muistorikasta joulua.  Mutta onkin ollut yllättävän helppoa puhua lasten kanssa eri teemoista, joita Joulukertomuksista löytyy.  Yhden lapsen kanssa olen lukenut lasten adventtikalenteria, jossa on 25 pikku kirjasta, jotka kertovat Jouluevankeliumin.  Toisten kanssa olen jakanut ajatuksia, jotka nousevat hyvin luonnollisesti jokapäiväisestä elämästä. 

Tänä aamuna eräs lapsista halusi juuri samanlaisen lelun kuin eräällä ystävällä on.  Siitä nousi hienot mahdollisuudet puhua halusta (esikoinen muisti, miten kymmenessä käskyssä kielletään himoitsemasta toisen omaa), löysimme monta esimerkkiä Raamatusta, jossa jonkin asian haluaminen ei ollutkaan lopussa hyvä asia.  Lopuksi muistelimme Jeesuksen syntymää; taivaan rikkauksien joukosta Hän suostui syntymään köyhään talliin, ensimmäisenä kehtonaan eläinten kuolaama ruokakaukalo, jota heinät pehmustivat.   Jeesus valitsi köyhyyden meidän takiamme.  Se ei ollut sattumaa, niinkuin ei mikään muukaan yksityiskohta Jumalan orkestroimassa synnytyskertomuksessa.   

Olen muutenkin mietiskellyt Mariaa ja sitä, miten ensisynnyttäjän kokemus oli hyvin erilainen tämän päivän länsimaalaisten naisten synnytyssuunnitelmista.  Ensinnäkin Marian piti matkustaa hyvin kauas kotikaupungistaan, koska keisari päätti pitää väenlaskennan juuri ennen vauvan syntymän laskettua aikaa.  Ahdistikohan Mariaa ajatus siitä, että nyt hän ei voisikaan synnyttää oman äitinsä, anoppinsa tai suvun muiden naisten ollessa apuna?  Mukana ei ollut muita tuttuja kuin oma mies, Joosef.  Mitä apua Maria pystyi suunnittelmaan esikoisensa syntymää varten, vieraassa kaupungissa?

Eikö majatalon isäntä, joka Beetlehemissä antoi tallistaan yöpaikan nuorelle pariskunnalle, huomannut Marian olevan viimeisillään raskaana?  Eikö majatalon työntekijöillä käynyt mielessä käydä katsomassa, kuinka Maria voi?  Kaikki kiireissään palvelemassa majatalon täyttäneitä asiakkaita. Eikö ollut ketään naista, joka olisi voinut olla lähellä kun synnytyspoltot kävivät vaativiksi ja päättäväisiksi; kun tajuttiin, että tositoimissa oltiin?  Kyllä kai Beetlemehissäkin olisi löytynyt kotisynnyttäjiä avustava kätilö? 

Maria ja Joosef selvisivät Jeesuksen syntymästä keskenään, vain taivaan joukkojen ja ehkä tallin eläinten todistaessa Pelastajan saapumista maailmaan.  

Jouluevankeliumissa toistuu uudelleen ja uudelleen sanat ”Älä pelkää”.  Jumala tietää miten me helposti pelkäämme.  Mutta kun Immanuel, Jumala meidän keskuudessamme, on saapumassa maailmaan, tapahtumaa ympäröi rauhoittavat sanat: ”Älä pelkää”.  Se oli varmasti tärkeä muistutus Marialle, kun hän tajuaa tallissa ollessaan, että tähän on syntymässä hänen esikoisensa, Jumalan lupaama maailman Vapahtaja.  Jumalan oli kohdannut myös Joosef, joka rohkeasti valitsi osansa Marian rinnalla...ennen häitä raskaaksi tulleen tytön kanssa avioitumisen ja isänä oleminen pojalle, joka ei ollut hänen.  Mikä vastuu olla isänä Jumalan Pojalle!  Siinä varmasti tarvittiin sanoja "Älä pelkää". 

Monesti meidän valintamme eivät ole yhtä monimutkaisia, mutta tarvitsemme silti rohkeutta.  Tällä hetkellä tiedän erään naisen ja hänen poikansa, jotka ovat sairaina tuossa ihan meidän lähellä.  Aion käydä heitä tervehtimässä ja kysymässä mitä apua he tarvitsevat.  Ehkä he eivät tarvitse mitään.  Haluan olla kuitenkin valmis auttamaan ja olemaan läsnä, tarvittaessa.  Onhan niitä omiakin kiireitä, mutta muistan kultaisen käskyn, joka käskee tekemään muille niinkuin haluaisin heidän tekevän minulle.  Eihän mikään ole tärkeämpää kuin ihmisen kohtaaminen, huomaaminen.  Adventtiajan hengellisen valmistautumisen lisäksi käytännöllinen luonteeni haluaa olla arjessa avuksi, tuomassa Immanuelia kohtaamisiini.  Tule, Herra Jeesus!