Vastauksia, joita emme halua, mutta joita tarvitsemme

Kesäinen päivänkakkara

Luen itse useita erilaisia blogeja, ne ovat viihdyttäviä, joskus saan niistä ideoita kotia tai lapsia varten, joskus nauran ääneen. 

Silti palaan lukemaan kirjoituksia, joissa tartutaan todellisiin tarpeisiin.  En väitä, etteikö ruoka, koti, vaatteet ja huumori yms. ole tarpeen elämässä – ne luovat elämään turvaa ja iloa, ja ne ovat tärkeitä, mutta syvimmät kysymykseni eivät liity näkyviin ja aineellisiin asioihin.  Ne ovat kysymysiä, joihin ei ole helppoja yksioikoisia vastauksia.  Joskus en pidä vastauksista lainkaan.  Mutta jos en kysele näitä kysymyksiä, kohtaan ne entistä suurempina ja vaikeampina myöhemmin.  

Pitääkö lapsia kasvattaa?  Miten niitä pitää kasvattaa?  Mihin päädyn näillä kasvatusmetodeillani?

Olenko hyvä äiti? Millainen on hyvä äiti? Miten saan lapset kuuntelemaan minua? Kuinka paljon äitiä lapset oikein tarvitsevat?

Miten panostaa avioliittoon?  Miten pitää yllä romantiikkaa lapsiperheessä?  Miten järjestää arki niin, että molemmat voivat hyvin?

Olenko hyvä ystävä? Mistä tunnistaa hyvän ystävän?  Olenko ihmispelon tai ihmissuosion motivoima?

Miten suhtaudun kritisointiin, ristiriitoihin, vaikeisiin työkavereihin, hankaliin naapureihin?

Mistä tunnistaa hyvä aviopuolisomateriaali?  Miksi ei muuttaa yhteen ja katsoa miten lähtee sujumaan?

Kuinka valita terve seurakunta?  Pitääkö minun olla aktiivinen kristitty?  Miksi pitäisi kokoontua yhteen muiden uskovien kanssa?

Hyväksynkö itseni? Miksi? Miksi en? Onko olemassa hyvää itsetuntoa ja huonoa itsetuntoa? Miten voin päästä tilanteeseen, jossa voin iloita olevani juuri minä?  Mikä on minun elämäntehtäväni? 

Kaikki nämä kysymykset liittyvät ihmisiin, ihmissuhteisiin.  Jokainen henkilö on saanut alkunsa kahden ihmisen suhteesta, jokainen lapsi kasvaa ihmisten ympäröimänä ja tällä on suuri vaikutus siihen, miten hän tulee nuorena ja aikuisena suhtautumaan toisiin ihmisiin.  Kaikki, mitä arvostamme ja mistä nautimme, liittyy toisiin ihmisiin.  (Paitsi luonto, ja se liittyy Jumalaan).

Minua, kuten muitakin ihmisiä, kiehtoo ihmiskohtalot, traagiset ja dramaattiset tapahtumat, joissa päähenkilö kohtaa vaikeuksia ja kiusauksia.  Miten hän selviää?  Millaisia valintoja hän tekee?  Eläydyn kokemuksiin (onko muita, joka on yrittänyt estää elokuvan päähenkilöä olla menemättä siihen autioon taloon huutelemaan ”onko täällä ketään?!” tai suuttunut kirjassa typerän päätöksen tekevälle henkilölle?). 

Vaikka väsyn joskus ihmisiin ja päätän alkaa erakoksi Lappiin, ihmissuhteet ovat minulle tärkeitä.  Haluan olla parempi vaimo, äiti, ystävä, kanssakristitty, ja haluan auttaa läheisiäni löytämään rauhan oman itsensä, toisten ihmisten ja Jumalan kanssa.  Mikään niistä ei onnistu ilman kahta muuta.  Eikä mikään ole elämässä tärkeämpää kuin tämän rauhan kolminaisuuden ymmärtäminen.  

Raamattu on täynnä kertomuksia lapsista, aikuisista, vanhemmista, perheistä, miehistä ja naisista.  Siellä on rehellisiä kuvauksia arkipäivistä, juhlista, suurista ja pienistä tapahtumista.  Siellä on noloja, häpeällisiä, kauheita ja rumia paljastuksia.  Siellä on kauniita, arvostettavia ja inspiroivia kertomuksia. 

Siksi kirjoitan raamatullisesta näkökulmasta.  Kyllä, voit löytää niksejä ja ohjeita ja neuvoja ihan mistä vain.  Senhän vuoksi selaat myös nettiä tai lehtiä tai kirjoja.  Mutta vain Raamatusta löydän elämääsi perustan, joka kestää sukupolvelta toiselle, kulttuurit ja kielet ylittävät periaatteet, jokaista ihmiselämää kunnioittavan näkökulman. 

Jokainen valintani vaikuttaa minuun.  Joskus vaikutuksen tulokset tulevat heti näkyviin, joskus voi mennä vuosia, jopa vuosikymmeniä.  Valintani vaikuttavat myös läheisiini.  Aviopuoliso, lapset, omat vanhemmat ja sisarukset – he kaikki tulevat elämään myös minun valintojeni kanssa ja seuraavat sukupolvet heidän jälkeensä.  Mietin Raamatun Eevaa, joka kohtasi käärmeen ja Mariaa, joka kohtasi enkelin ja heidän valintojensa vaikutuksia tänä päivänä.  

Haluan muuttaa maailmaa.  Näen epäkohtia ja epäoikeudenmukaisuutta, enkä pidä niistä.  Meidät on kristittyinä kutsuttu olemaan mukana muuttamassa maailmaa paremmaksi paikaksi.  Mutta jos en itse muutu, miten voin toivoa saavani aikaan mitään pysyvää?  Jos en tee nyt viisaita päätöksiä omassa elämässäni, voinko päättää muiden puolesta?  Jos en ole uskollinen vähässä, kuka minut laittaisi paljon haltijaksi? 

Raamatussa kerrotaan miten tehdä viisaita valintoja.  Siellä on myös runsaasti esimerkkejä tyhmistä valinnoista.  Minua kiehtoo Raamatun henkilöiden elämät, kuten muutkin ihmiskohtalot.  Mutta vaikka ne olisivat viihdyttäviä kertomuksia, niissä on aina taustalla syvempiä totuuksia ihmiselämästä.  Maailma muuttuu pysyvästi vain Jumalan metodeja noudattamalla.  Emmekö ole sitä jo pitkän historiamme kautta oppineet? 

Jumalan vastaukset eivät ole helppoja vastauksia, ja ehkäpä siksi jätämme ne huomiotta.  Käännä toinenkin poski.  Rakasta vihollisiasi.  Anna anteeksi.  Tee hyvää kaikille...varsinkin uskonveljille.  Palvele.  Kanna ristisi.  Seuraa minua.  

Mietin tällaisia asioita, kun olen päättämässä Sananlaskujen luvun 31 naisen opiskelua.  Minulla on ainakin kaksi mielenkiintoista oivallusta jäljellä tästä luvusta, mutta ne ansaitsevat omat postauksena.  Luku 31 ei ole niinkään tehtävälista hyvälle vaimolle, vaan se kuvailee viisaasti elettyä elämää naisen näkökulmasta.  Hän olisi voinut valita toisin. Hän olisi voinut päättää elää elämäänsä kuten itse parhaiten näkee.  

Meillä on valinnanvapaus.  Voimme elää kuten itse parhaaksi näemme tai voimme noudattaa Jumalan käskyjä.  Kun niitämme kylvömme tuloksia, tulemme näkemään seuraamukset, sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.  Ja mitä ihmiskunta kylvää, sitä saa ihmiskunta, seuraavat sukupolvet, myös niittää.