Feministiteologian harha

(Tämä teksti  käsittelee feministiteologiaa ja seurakuntajärjestystä. Jos sinua kiinnostaa, mitä mieltä olen sekuläärifeminismistä ja miten tulkitsen feminismin kolmea aaltoa, klikkaa tänne.)

Viimeksi totesin,että tutkin historiassa vaikuttaneita filosofioita ja naisten asemaa ymmärtääkseni seurakunnissa käytävää naiskeskustelua. Seurakunta ei elä umpiossa ja se kohtaa aina ajatusvirtauksia, jotka imeytyvät sen oppiin. Kreikkalaisten filosofien Platonin ja Aristoteleen ihmiskuva on vaikuttanut suuresti sekä maailmanhistoriassa että kirkkohistoriassa.  Historiasta ymmärrän sen, että kukin seurakunta on tehnyt ratkaisujaan sen ajan yhteiskunnan paineiden vaikutuksesta. Onko olemassa seurakuntaa, joka pitäytyy täysin Jeesuksen ja apostolien opille ja osaa vastustaa kunkin yhteiskuntakauden ideologisia painotuksia?

Itselleni on toki tärkeää, että evankeliumi on ymmärrettävä jokaisessa kulttuurissa ja siksi sen esilletuominen on erilaista eri aikakausilla. On kuitenkin olemassa ikuiset totuudet, joiden ei tarvitse olla ajankohtaisia, suosittuja tai ymmärrettäviä. Ne ovat Jumalan aina kestäviä säädöksiä ja toimivat jokaisessa kulttuurissa ja historiankohdassa.     

Nykyajassa meidän on ymmärrettävä feministiteologiaa. Feministiteologia on yhteinen nimitys hyvin laajalle joukolle ideologioita ja tutkimusmetodeja.  Määritelmä Soili Haverisen artikkelista Feminismi, ihminen ja Jumala:  

”Feministiteologian nousukausi alkoi 1960-luvulla jolloin Yhdysvalloissa jalansijaa saanut naisliike kohdisti kritiikkinsä kirkossa ja sen traditiossa näkemäänsä patriarkaalisuutta vastaan. Feministiteologia on alkuperältään lähempänä feminismiä kuin teologiaa, koska sen tavoitteena on yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaaminen teologian ja kirkollisen vaikuttamisen kautta. Suppeasti määriteltynä feministiteologia on yhteiskunnallisista ja kirkkopoliittisista syistä ja naisnäkökulmasta tehtävää kristillisen perinteen kritiikkiä ja uudelleentulkintaa, jonka tavoitteena on muuttaa uskon sisältöä ja kirkollisia valtarakenteita naisnäkökulmasta käsin.”

”Feministiteologialla on monia suuntauksia. Kirkon sisällä vaikuttavaa feministiteologiaa kutsutaan reformismiksi, joka jakautuu maltilliseen ja radikaaliin suuntaukseen.  Feministiteologian vanhin muoto, maltillinen reformismi, pyrkii korjaamaan naisvihamielisiä väärintulkintoja teologiassa ja kirkon rakenteissa, tunnustaen kuitenkin Raamatun ja kirkon opin auktoriteetin. Radikaalireformismi ei pidä Raamatun auktoriteettia koskemattomana, vaan ulottaa uudistushalunsa myös siihen ja kirkon oppiin. Raamattu ja oppi nähdään tiettyjen ihmisten jumalakokemuksen tuotteena ja tulkintana Jumalasta, ei Jumalan ilmoituksena itsestään. Suuntaus nostaa feministisen ideologian auktoriteetiksi, jonka valossa Raamattua ja kirkon oppia ja valtarakenteita arvioidaan. Radikaalireformismi on feministiteologian valtavirta ja siksi viittaan käsitteellä feministiteologia tässä artikkelissa aina siihen, ellen toisin mainitse.”

Muistan tervetulosanat Raamattukoulussa: meitä kehotettiin nöyrästi hyväksymään se, että todennäköisesti emme keksi mitään suurta totuutta ja seurakuntaa muuttavaa oppia, jos sitä ei meitä kokeneemmat ja viisaammat kirkkoisät ja uskonsankarit ole edeltävinä 1900 vuotena vielä keksineet.  Moni innokas uskoo löytävänsä jotain aivan uutta ja ihmeellistä Raamatusta ja kokee pystyvänsä muuttamaan satojen vuosien opin muutaman vuoden Raamatunopiskelullaan.

Soili Haverinen kirjoittaa kirjassa Paimenuus, ihmisarvo ja sukupuoli, että suomalaisessa pastorinvirkakeskustelussa on jätetty yksi aivan oleellisimmista kysymyksistä kysymättä. Tämä kysymys olisi paljastanut, millaista ideologiaa kirkkoon ollaan syöttämässä naisten oikeuksien varjolla. Se on yksinkertainen ja perustavanlaatuinen kysymys.  

Onko kukaan kysynyt: Miksi?

Miksi seurakuntien pitäisi avata paimenen ja vanhinten virka naisille? Jos tätä vaatimusta ei ole esitetty kristillisen uskon 1900 vuoden historian aikana, miksi se nousee esiin nyt? Mihin epäkohtaan vaaditaan korjauksia? Mikä on sen taustaideologia? Miten muuten epäkohtaa voisi korjata?

Feministiteologian keskustelu on täysin keskittynyt siihen, miten Raamattua voitaisiin tulkita niin, että naispappeus/paimenvirka voitaisiin hyväksyä. Se avaa Raamatun varustettuina omalla agendallaan: naiset pastoriksi. Jakeen merkitys on jo päätetty, etsinnässä ovat tavat, joilla näihin merkityksiin voidaan päätyä.

Ja feministiteologian kanssa keskusteluun alkaneet ovat unohtaneet kyseenalaistaa näiden vaatimusten taustahengen ja seuraamukset kristilliselle kirkolle. 

Kristillinen arvomaailma ei ole feministiteologiassa enää tärkeää. Tärkeää on oman agendan esiintuominen. Länsimainen ajattelu on ollut feministisesti värittynyttä jo yli 50 vuotta. Sen vaikutuksia teologiseen ajatteluun ja seurakuntien elämään ei tule vähätellä.  Haverinen sanoo, että feministinen teologia esittää useimmiten edustavansa aitoa ja väärentämätöntä kristinuskoa, jollaiseksi Jeesus sen alun perin tarkoitti. Se mieltää itsensä vapautusliikkeeksi, jossa se vapauttaa todellisen uskonnollisuuden ja naiset patriarkaalisuuden kahleista.

Kannattaa muistaa, miten uusplatoninen ajattelu vaikutti kristilliseen kirkkoon ja kirkon naiskuvaan voimakkaasti 200-luvulla ja uudelleen 1200-luvulla. Samoin feministinen ajattelu vaikuttaa tänä päivänä seurakuntien elämässä ja ajattelussa. Miten muuten voisi ollakaan, kun sen vapautussanomaa julistetaan joka tuutista  Seurakunnan jäsenet voivat alkaa sydämestään uskoa, että näinhän Raamattua tuleekin tulkita, huomaamatta itsessään ristiriitaisen feministiteologian ideologian vaikutuksia.  

Uskottavuutta nykyajassa haetaan uskon tulevaisuuden kustannuksella. 

Feministiteologia on esittänyt useita syytöksiä kristillistä uskoa, kirkkoa tai Raamattua vastaan, jotka Haverinen käy läpi kirjassa Paimenuus, ihmisarvo ja sukupuoli:

Syytös 1: Raamattu on miesten kirja miehille.

Syytös 2: Kristinusko on dualistinen ja asettaa naisen siksi miestä alempaan asemaan

Syytös 3: Kristillinen usko mies-Jumalaan tekee naisista vähemmän arvokkaita.

Syytös 4: Kristinusko on myöntänyt naiselle saman arvon kuin miehelle vasta sitten, kun naiset saavat toimia pappeina ja heidän pappeutensa hyväksytään kiistatta.

Syytös 5: Kaikki hierarkiat ovat alistavia ja kristinusko on hierarkkinen, joten kristinusko alistaa.

Keskityn syytökseen 4, feministiteologian ihmiskuvaan pohtimalla, miksi naisen ihmisarvo on riippuvainen hänen asemastaan seurakunnassa.  Tällä syytöksellään feministiteologit nimittäin paljastavat, että heidän maailmassaan kristinusko määrittelee ihmisen arvon sen mukaan, missä tehtävissä tämä toimii seurakunnassa.  Niiden, jotka kannattavat perinteistä paimenuutta, nähdään olevan uhka naisen ihmisarvolle.

Väite on ristiriidassa raamatullisen ihmiskäsityksen kanssa, jossa jokainen ihminen on Jumalan luomana arvokas, riippumatta tehtävistään ja töistään. Ne, jotka ajattelevat tehtävän seurakunnassa olevan sidoksissa ihmisarvoon kannattavat hyvin korkeakirkollista näkemystä, jossa pastori on välittäjä ihmisen ja Jumalan välillä ja lähempänä Jumalaa kuin muut ihmiset. Feministiteologian näkemys ei ota huomioon kristittyjen yhteistä pappeutta ja jokaisen ihmisen mahdollisuutta lähestyä Jumalaa Jeesuksen Kristuksen kautta.  

Feministiteologiassa ihmisarvon määrittelee ihminen itse.  Se ei enää usko siihen, että ihmisen arvon voi määrittää jokin hänen ulkopuolellaan oleva.  Niinpä feministinen teologia ei voi uskoa siihen, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita ominaisuuksistaan riippumatta.  Feminismissä on paine todeta kaikki ihmiset pohjimmiltaan samanlaisiksi ja antaa kaikille yhtä suuri valta, jos ne haluavat pitää kiinni ihmisten yhtäläisestä arvosta.  Haverinen kirjoittaa, että kristinuskossa tätä painetta ei ole, koska ihmisten yhtäläinen arvo ei perustu ihmisten samanlaisuuteen tai yhtä suureen valtaan, vaan Jumalan tahtoon. 

Feminismissä suuri uhka tasa-arvolle on sukupuolten erilaisuus. Sillä ei ole ideologista pohjaa, joka kestäisi ihmisten erilaisuuden ja pystyisi silti pitämään kiinni yhtäläisestä arvosta. Se ei voi yhdistää sitä, että miehellä ja naisella on erilaiset roolit ja tehtävät ja silti he olisivat tasa-arvoisia. Siksi kritiikki, jota feministiteologia nostaa kristillistä ihmisarvoa kohtaan nouseekin sen omista ideologisesta heikkoudesta. 

Jos kuulet seurakuntaa kritisoitavan siitä, että sen paimenina ja vanhimpina on vain miehiä, on hyvä kysyä kritisoijalta, onko kyse ihmisarvokysymyksestä. Jos on, puhuu toinen aidasta ja toinen aidanseipäistä.  Kristillisen seurakunnan päätös noudattaa raamatullista johtamismallia ei ole ihmisarvokysymys eikä kyse ole naisten halventamisesta tai naissorrosta. Päätöksen perusteena on alistuminen Jumalan luomisessa asettamaan järjestykseen ja sen hyväksyminen, että naisella ja miehellä voi olla erilaiset roolit ja tehtävät elämässä ja seurakunnassa, ilman että kenenkään ihmisarvoa poljetaan.   

Ehkä asia ei ole vielä selvä kaikille. Feminismin vaikutus ihmiskäsitykseen sivuutetaan helposti, koska sillä ei nähdä olevan kosketusta asioiden todelliseen laitaan.  Tai ehkä annetaan femismin jyllätä, koska muuten naisten asioita ei saataisi kuntoon.  Haverinen huomauttaa, että kristittyjen olisi syytä kiinnittää huomiota feminismiin ja sen ajamiin asioihin. Vaikka se esiintyy mielellään ihmisoikeuksien esitaistelijana, on yksi sen suurimpia saavutuksia tuhansien syntymättömien lasten surmaaminen.  Suomessa on tapettu jo yli puoli miljoonaa vauvaa äitinsä kohtuun, kaikki naisten oikeuksien varjolla.  Kiinnostaako sinua millainen ideologia sallii äidille oikeuden tappaa oman lapsensa? Antaisitko sille vallan johtaa seurakuntaasi tai yhteiskuntaa?

Yksi feminismin silmiinpistävä piirre on, että se ei aja kaikkien naisten asemaa. Se keskittyy niihin, jotka haluavat päästä naiseudestaan eroon ja tulla kohdelluiksi samalla tavoin kuin miehet. Feministiteologiassa ei arvosteta naisen tehtävää äitinä ja uuden sukupolven kasvattajana, vaan avioliittoon ja äitiyteen suhtaudutaan halveksivasti, jopa vihamielisesti. Martti Nissinen kirjoittaa artikkelissaan ”Oliko kaikki Eevan syytä”, että synnyttäjänä eli äitinä toimiminen oli Jumalan rangaistus syntiinlankeemuksesta naiselle.  Raamatusta voi lukea, että todellisuudessa rangaistus oli vaivat ja kivut, jotka liittyvät raskauteen ja synnytykseen.

Feministiteologit holhoavat naisia kertomalla heille, että todellista täyttymystä voi nainen kokea vain ollessaan miehen paikalla ja isänä – kuten seurakunnan isänä.  Naisen oikeuksia ajaessaan feminismi hyökkää naiseuden ytimen, äitiyteen ja kasvattajana toimimiseen.  Se jättää huomiotta monen naisen toiveen saada olla vaimo ja äiti ja vähättelee heidän kokemuksiaan olla onnellinen näissä rooleissaan.

Haverinen kirjoittaa, että feminismin suurin ongelma onkin naiset, jotka eivät halua noudattaa feminismin ihannoimaa sukupuoletonta elämää, vaan arvostavat itseänsä ja tehtäväänsä naisena.   

Raamattu pitää avata nöyrästi. Se on Jumalan Sana, Pyhä ja jokainen jae on Pyhän Hengen innoittamaa. En voi etsiä sieltä perusteluja omalle mielipiteelleni tai todisteita rakastamalleni ideologialle.  On inhimillistä nousta puolustuskannalle kun koen identiteettiäni tai vakaumustani kritisoitavan. Mutta Kristuksessa Jeesuksessa meitä kutsutaan nousemaan korottamaan vain Häntä ja hänen sanaansa.  On nöyrästi todettava, että mieltäni korruptoi tämä maailma ja tämän maailman hallitsija. Sanan opiskelun prosessissa rukoilen, että mieleni saa uudistua tutkiessani ”mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” (Room 12:1).

Naiselle Raamatussa annettu arvo on ollut jatkuvasti hyökkäyksen kohteena. Tänä päivänä hyökkäys on naamioitunut lupaavalta ja vapauttavalta kuulostavaan valheeseen: sinun ei tarvitse alistua olemaan nainen. Voit olla niinkuin mies ja tehdä kaikkea mitä miehetkin. Onhan sinulla oikeus toteuttaa itseäsi! Naisten rynnätessä innoissaan kuulemaan tällaista vapautussanomaa jalkoihin jää heidän ainutlaatuinen tehtävänsä olla vaimo ja äiti, uuden sukupolven kasvattaja ja monen hyvän työn tekijä kodeissa, kouluissa ja yhteiskunnassa.

Raamatun todellinen vapautussanoma on vapaus synnistä, häpeästä ja iankaikkisesta kadotuksesta. Se on vapaus olla juuri sitä, miksi Jumala on sinut luonut: mies tai nainen, Jumalan kuva, ainutlaatuisen arvokas ja tärkeä ja hyväksytty omana itsenään. Tarve tällaiselle ilosanomalle ei koskaan lopu, ja me tarvitsemme sitä tänä päivänä enemmän kuin koskaan.


Lisätty: lisäsin postauksen alkuun linkin, jossa käsittelen feminismiä. Lue se, jos sinua askarruttaa naisten äänioikeus ja mahdollisuus kouluttautua ammattiin.