Yksi suuri
argumentti naispappeuden ja naispastoriuden puolesta on: ”Minulla on kutsu Jumalalta
olla pappi/seurakunnan vanhin/yhteisömme hengellinen johtaja”.
Tätä vastaan on
vaikea sanoa mitään. Mikä minä olen toisen kutsua epäilemään? Jumalahan on
vuosisatoja kutsunut erilaisia ihmisiä hyvin yllättäviin paikkoihin, asemiin,
jonne muut ihmiset eivät olisi heitä suositelleet.
Voiko toisen
ihmisen kutsua asettaa kyseenalaiseksi?
Väitän, että tässä
tapauksessa, kun nainen kokee kutsun seurakunnan hengellisen isän ja johtajan
virkaan, voi. Perustelen väitteeni Raamatulla.
Peruste 1: Henkilökohtainen kutsu ei ole henkilökohtainen
Jumalan kutsu
koetaan hyvin henkilökohtaisesti.
Kutsuprosessi seurakunnassa ei kuitenkaan ole henkilökohtainen. Hengellistä lahjaa ei voi käyttää seurakunnassa miten itse haluaa, vaan se alistetaan Jumalan Sanan alle (vrt. kielilläpuhumisen ja profetoimisen lahja, 1 Kor 14:28-30). Osa
raamatullista kutsun vahvistamisprosessia on, että kutsuttu kysyy neuvoa ja
ohjeita muilta kristityiltä. ”Hankkeet sortuvat, missä neuvonpito puuttuu; mutta ne toteutuvat, missä on runsaasti neuvonantajia.” (San 15:22). Oma puoliso, seurakunnan johto ja lopulta
seurakunta ovat yhdessä vahvistamassa sisäistä kutsua ulkoisesti.
Seurakunnan
kaitsijan virkaan ei riitä se, että on sisäinen kutsu. Asema on julkinen ja siinä olevia sekä
arvostetaan korkealle että arvostellaan ankarasti. ”Veljeni, älkööt aivan monet
teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman
tuomion.” Jaak 3:1. Sen vuoksi kutsun on myös oltava julkinen. Hengellisessä
johtajuudessa palvelevalta vaaditaan paljon, koska he johdattavat muita.
Seurakunnan
kaitsijan ja vanhimman yksi tehtävistä on seurakuntalaisten uskonelämän
arvioiminen ja heidän hengellisen kasvunsa tukeminen. Samalla pastori on koko yhteisön hengellinen
johtaja. Hänen elämänsä tulee olla niin
esimerkillistä, että ulkopuolisetkin antavat hänestä hyvän todistuksen (1 Tim
3:7). Kukaan ei pysty tähän yksin,
kaitsijoilla tulee aina olla elämässään ihmisiä, joilla on oikeus kysyä häneltä
suoria kysymyksiä, ja joiden kanssa hän on täysin rehellinen elämänsä asioista.
Toisilla on
oikeus, ei, vaan velvollisuus haastaa saamaasi kutsua ja kysyä sinulta tiukkoja kysymyksiä.
Toinen perusteeni
liittyy suoraan tähän. Sinun pitää kestää se, että kutsusi koetellaan Raamatun
opetuksella. Mikään kutsu, joka ei ole yhteneväinen Jumalan Sanan mukaan, ei
ole Jumalalta.
Peruste 2: Avioliittojärjestys ja seurakuntajärjestys liittyvät yhteen
Raamatussa
avioliitolla ja seurakunnalla on yhteys. Paavali kirjoittaa ohjeita vaimoille
ja miehille Efesolaiskirjeessä luvussa 5 ja vertaa avioliittojärjestystä seurakuntajärjestykseen.
Vaimo on
miehelleen alamainen, niin kuin seurakunta on Kristukselle alamainen.
Mies rakastaa
vaimoaan, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä sen
puolesta.
Mies on vaimon
pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää ja ruumiin vapahtaja.
Mies rakastaa
vaimoaan kuin omaa ruumistaan, vaalii ja ravitsee, niin kuin Kristus vaalii ja
ravitsee seurakuntaa.
Paavali myöntää,
että tämä on salaisuus. Mysteeri, arvoitus. Hän tarkoittaa Kristusta ja
seurakuntaa.
Ja samalla hän
vahvistaa avioliittoa, tätä pyhää suhdetta, jossa mies jättää vanhempansa,
liittyy vaimoonsa ja he tulevat yhdeksi lihaksi. Paavali sanoo vielä kerran,
aivan kuin se ei olisi jo selvää, että miehen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin
itseään, vaimon tulee kunnioittaa miestään.
Aivan niin kuin
avioliitossa on järjestys, myös seurakunnassa on järjestys. Kun vaimo alistuu
miehelleen, hän tukee miehensä asemaa, roolia, jonka Jumala on hänelle antanut
perheen johtajana. Tässä ei ole kysymys ihmisarvosta, ihmisoikeuksista tai ihmisviisaudesta.
Kyseessä on Jumalan asettama järjestys, asema, rooli, hierarkia.
Mies todistaa
kotielämällään kykenevänsä olemaan seurakunnan vanhin. ”Hänen tulee hallita
hyvin oma kotinsa ja kaikella arvokkuudella pitää lapsensa kuuliaisena. Jos
joku ei pysty hallitsemaan omaa kotiaan, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan
seurakunnasta?” (1 Tim 3:4-5). Totuus tulee esiin kotielämässä läheisimmissä
ihmissuhteissa: oletko kykeneväinen johtamaan perhettäsi? Rakastatko vaimoasi?
Miten kasvatat lapsiasi?
Vanhassa
Testamentissa Ylipappia kutsuttiin Jumalan temppelin esimieheksi (1 Aikak.
9:11, Neh 11:11). Kreikan kielen verbi ”hallita” tarkoittaa johtaa, hallita,
opastaa, neuvoa, ylläpitää, pitää yllä järjestystä, huoltaa, pysyttää,
kiinnittää huomiota ja harjoittaa ahkerasti, tunnollisesti ja huolellisesti. Seurakunnan johtaminen ei ole keveä tehtävä,
eikä se ole ura, jonne valitaan papereiden perusteella koulutetuin hakija.
Seurakunnan kaitsijan kotielämä, moraali ja henkilökohtaiset ominaisuudet
kertovat, onko hän kykenevä pitämään huolta Jumalan seurakunnasta.
Jumala on
asettanut miehen johtamaan avioliitossa, ja Hän on asettanut miehet johtamaan
seurakunnassa. Vaimo, joka johtaa avioliitossa ja nainen, joka johtaa seurakunnassa,
toimii vastoin Jumalan Sanaa.
En ole tavannut
yhtäkään vaimoa, joka toivoisi, että hänen miehensä olisi enemmän tossun alla,
vähemmän aktiivinen ja vähemmän kiinnostunut avioliittonsa hyvinvoinnista ja
lastensa kasvatuksesta. Perheet ja
avioliitot voivat hyvin, kun mies ottaa vastuuta ja pitää huolta vaimostaan ja
lapsistaan.
Samalla tavalla
koko Raamatun sanoma huomioiden, Jumala uskoo, että on seurakunnalle on
hyväksi, jos miehet ottavat asemansa Kristuksen kaltaisina, nöyrinä,
huolehtivina palvelijoina ja naiset tukevat heidän johtajuuttaan omilla
lahjoillaan. Raamatussa ei ole yhtään
historianjaksoa, jossa naisille olisi annettu asema seurakunnan hengellisinä johtajina. Jumala
valitsi ylipapiksi Aaronin, vaikka Mirjam oli veljiensä kanssa Israelin kansan
johtaja (Miika 6:4) ja leeviläisten joukosta vain miehet hoitivat
temppelipalveluksia.
Paavali myös
selvästi kieltää naisen opettavan ja hallitsevan seurakunnassa, eli hän kieltää
juuri ne tehtävät, jotka ovat seurakunnan kaitsijoiden ja vanhinten tehtävät. ”Minä
en salli, että nainen opettaa ja hallitsee miestä…” (1 Tim 2:12).
(Paavali ei
kiellä kaikkea opettamista naisilta, esim. Tiitus 2:3-4 hän käskee vanhempia
naisia opettamaan nuorempia naisia. Naisten ei kuitenkaan tule opettaa auktoriteettiasemassa
seurakunnassa eli pastorina tai vanhimpana.)
Lue tästä erään naispapin kutsuprosessi: Miksi jätin pappisviran? Kirjoittanut Ulla Hindbeck
Lue tästä erään naispapin kutsuprosessi: Miksi jätin pappisviran? Kirjoittanut Ulla Hindbeck
Kolmas peruste: Jumala on kutsunut sinut, mutta olet erehtynyt siitä, miten kutsu toimii käytännössä
Tein hiljattain
hengellisten lahjojen testin, ja tuloksissa kolmen vahvimman lahjan joukossa
oli paimenuus. Testin tulosanalyysissa
näytettiin kaikkien testiin osallistuneiden prosenttiosuudet ja mainittiin,
että naiset yleensä saavat paljon paimenuuspisteitä, koska paimenen lahja on
hyvin lähellä Jumalan naisille antamia äidillisiä vaistoja, jotka useimmilla naisilla
ovat luonnollisia.
Kutsun
testaamisessa tärkeää on tutkiskella omaa sydäntään ja motivaatiota. ”Petollinen
on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?” (Jer 17:9). Onko kutsu todella Jumalalta, vai onko se oma
toivetta? Yritätkö täyttää toisten
ihmisten odotuksia? Onko motivaationa ylpeys tai ihmisten miellyttäminen?
Tunnetko olosi ”kutsutuksi”, koska mielestäsi kaikista kristityimmät kristityt
valitsevat kokopäiväsen palvelustehtävän? Hakeudutko johtamaan seurakuntaa
naisena, jotta voisit todistaa jotain?
Mailis Janatuinen
ja Soili Haverinen kirjoittavat kirjassaan tutkimuksesta, jossa selvisi, että
suurin osa teologianopiskelijanaisista ei koe pappeutta houkuttelevana. Vain
joka neljäs tähtäsi opintojensa alussa papiksi seurakuntaan, ja vain 10%
naispuolisista teologian opiskelijoista koki seurakuntapapin työn erittäin
kiinnostavana. Naisia kiinnosti enemmän lukion uskonnonopettajan, tutkijan,
perheneuvojan, sairaalateologin, toimittajan ja lähetystyöntekijän ammatti sekä
järjestöjen ei-papilliset tehtävät.
Voiko olla niin,
että seurakunnassa ei ole tarjolla palvelutehtäviä, joissa Raamatun opiskelua
rakastava, paimenen ja evankelistan lahjoilla varustettu nainen voisi toteuttaa
kutsuaan? Onko seurakuntatilanteemme se,
että tällainen nainen ei löydä muuta paikkaa lahjoilleen kuin pyrkiä vanhimman
tai kaitsijan virkaan?
Jumala kutsuu naisia työhönsä! Hän sanoo: seuraa minua, palvele minua, anna itsesi kokonaan minulle.
Tulen käyttämään sinua voimallisesti maan päällä tuomaan minulle kunniaa,
pelastamaan syntisiä ja rakentamaan pyhiä. Tulen käyttämään sinua!
Ja naiset, jotka kuulevat tämän kutsun ja vilpittömästi etsivät paikkaansa seurakunnassa ajattelevat, että tämähän tarkoittaa pastorin paikkaa. Ehkä he toteavat, että ei ole muuta mahdollista virkaa käyttää
lahjojani kuin olla auktoriteettiasemassa.
Jos olet kamppaillut näiden asioiden kanssa, voi olla, että et
erehtynyt Jumalan kutsusta, vaan erehdyit sen käytäntöön laittamisessa. Seurakunnassasi on paljon tarpeita.
Kotikaupungissasi on suuria tarpeita naisille, jotka rakastavat Jumalaa, tuntevat
teologiansa ja haluavat palvella. On
saavuttamattomia kaupunginosia, kansanryhmiä, läänejä ja kaupunkeja, joissa
kukaan ei ole todistamassa Jeesuksesta, puhumattakaan lähetystyön tarpeista. Suomeen on tulvinut tuhansia pakolaisia,
joilla on loputtomasti tarpeita. Suomessa on tuhansia lapsia, jotka ovat
vanhempiensa laiminlyömiä. On tuhansia yksinäisiä vanhuksia. On erityislasten
perheitä, jotka kaipaavat arjen apua. On kodittomia, alkoholisteja,
yksinhuoltajia, narkomaaneja, vankeja, sairaita ja köyhiä. Maailmassa on yli
7,4 miljardia ihmistä. Näistä 4,5
miljardia on alle 15-vuotiaita ja naisia. Voit tehdä mitä vain kohdataksesi
heidän loputtomat tarpeensa.
Miljoonat
kristityt palvelevat Jumalaa ja ovat todistuksena työpaikoillaan ja ammateissaan.
Ehkä meillä on jonkinlainen vääristynyt ajatus siitä, että ollakseni todella
Jumalan käytössä, minun pitää olla kokoaikaisessa Jumalan valtakunnan
työssä. Ei ole väärin eikä maailmallista
hankkia ammatti, josta nauttii ja tehdä työtä, jossa saa laittaa lahjansa
likoon ja olla samalla tuomassa toivoa hukkuvalle maailmalle.
Ja vielä
viimeiseksi haluan kannustaa naisia ottamaan Jumalallisen palvelustehtävän olemalla vaimoja ja äitejä. Se on paikka,
jota yksikään mies ei voi täyttää sinun puolestasi. Maailma tarvitsee nähdä kristityn perheen
esimerkin kaikkien hajonneiden avioliittojen ja rikkirevittyjen perheiden keskellä. Maailma kaipaa nähdä vanhempia, jotka rakastavat lapsiaan ja panostavat kasvatustyöhön. Maailma kaipaa nähdä avioliittoja, jossa puolisot ovat uskollisesti sitoutuneita toisiinsa ja Jumalan Sanaan. Ehkä perheesi voi tulla uudeksi perheeksi
kodittomille, yksinäisille, orvoille ja hyljätyille.
Perhe on yhä se ydinyksikkö, johon Jumalakin vertaa seurakuntaansa.
Perhe on yhä se ydinyksikkö, johon Jumalakin vertaa seurakuntaansa.
Lisäluettavaa ja lähteet:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa keskustelemaan!