4.11.2016

Alkaisiko aamuvirkuksi?



Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa. (San 31:15).

Jos on jokin Raamatunjae, joka saa minut kiemurtelemaan, se on tämä. Onko muka jotenkin pyhempää ja parempaa nousta aikaisin ylös?

Olen nimittäin jokseenkin ruuhkavuosien lannistama, mutta silti elinvoimainen iltavirkku ja aivan ehdoton aamutorkku. Olen aina ollut ja tulen aina olemaan.  Muutama aamuvirkku lapsi on toki antanut shokkihoitoa, kuten se iloisesti klo 04.00 heräävä vauva, mutta ei se minun biologista kelloani ole mihinkään siirtänyt.  Innostun iltayhdeksältä ja luonnollisesti valvoisin yli puolenyön.  

Tiedän, että Jeesus nousi aamulla, kun oli vielä pimeää, mutta eikö se kuitenkin johtunut siitä, että päivät olivat niin vilkkaita. Ihmisiä koko ajan ympärillä, ei hetken rauhaa? Pakkohan se rukoushetki on jostakin nipistää:   

”Mutta illan tultua, kun aurinko oli laskenut, tuotiin hänen tykönsä kaikki sairaat ja riivatut, ja koko kaupunki oli koolla oven edessä….
Ja varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, hän nousi, lähti ulos ja meni autioon paikkaan; ja siellä hän rukoili. Mutta Simon ja ne, jotka olivat hänen kanssaan, riensivät hänen jälkeensä; ja löydettyään hänet he sanoivat hänelle: "Kaikki etsivät sinua". Ja hän sanoi heille: "Menkäämme muualle, läheisiin kyliin, että minä sielläkin saarnaisin, sillä sitä varten minä olen tullut".” (Mark 1:32–38).

Minun perässäni ei ole koko kaupunki eikä ihmisjoukot (vaikka neljä lasta joskus tuntuukin siltä).  Jos minulla onnistuu rukoilu, Raamatun luku tai muu tärkeä toimi päivän minä muuna hetkenä tahansa, eikö se ole ihan yhtä hyvä asia? Periaatehan se tässä on tärkein, eikö?

Vai onko tosiaan niin, kuin eräs bloggaaja väittää, että Jumala haluaa minun olevan aamuihminen?  Oliko Jeesuksella sisäpiirin tietoa aikaisin heräämisen hyödyistä?

Yksi Raamatun aikaisinherääjistä on Sananlaskujen luvun 31 kelpo vaimo.  Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa. (San 31:15).  Oliko San31 naisella samaa sisäpiirin tietoa vai oliko hän yksinkertaisesti ääriaamuvirkku? 

Esitän samoja kysymyksiä kuin viimeksi, kun kirjoitin shoppailutavoista.

Mitä näemme kelpo vaimon tekevän?

Mitä muuta hän olisi voinut tehdä, mutta ei tehnyt?

Mitä nämä valinnat kertovat hänestä ja hänen ominaisuuksistaan? 

Millaisia seuraamuksia hänen valinnoistaan oli hänelle itselleen sekä muille ihmisille?

Tällaisia asioita tuli mieleeni:

Hän nousee ylös aikaisin palvelemaan perhettään. Hän olisi voinut valita pitkään nukkumisen.  Hän on valmis näkemään vaivaa perheensä eteen: hän rakastaa ja huolehtii perheestään.

Hän tietää mitä perheenjäsenet tarvitsevat ja antaa palvelijoilleenkin osansa.  Hän ei vain heitä äkkiä pöytään jotain nopeaa, koska nousi ylös liian myöhään, hänellä oli suunnitelma ja hän toteutti sen. 

Hän olisi voinut käskeä piikoja nousemaan aikaisin, valmistamaan aamiaisen ja tarjoilemaan sen perheelle.  Sen sijaan hän tekee sen itse.  Henkilökohtainen palveleminen on hänelle tärkeää.  Ehkä hän halusi viettää aikaa perheensä parissa ennenkuin kaikki hajaantuvat kouluun/töihin. 

Seurauksena perhe ja palvelusväki on hyvin ruokittu ja valmis uuteen päivään.  Myöhemmin luvusta näen, että hänen työnsä on menestyksellistä ja hänen perheensä kunnioittaa häntä, julkisestikin. 

Jakeesta ei selviä, nouseeko koko perhe aikaisin, vain nouseeko vaimo yksin. Palvelusväen luulisi olevan aikaisin ylhäällä, jos emäntäkin on.  Minusta tilanne, jossa kuninkaan vaimo nousee ylös aikaisin palvelemaan muita kuulostaa naurettavalta. Jotenkin sopisi kuvaan, että kuningatar nauttisi aamiaistarjottimen vuoteessaan, kuten Downton Abbeyn rikkaat rouvat.  Miltä näyttäisi, jos esim. kuningatar Silvia tai kuningatar Elisabeth on ennen kukonkiekua keittiössä häärimässä?

Mutta tärkeämpää kuin miettiä "miltä se näyttäisi?" on kysyä mitä tämä kertoo kuningattaren arvoista, millainen ihminen hän on? 

Tämä muistutti minua aiheesta, josta luin Hannah Andersonin kirjasta Made For More: An Invitation to Live in God's Image. Anderson puhuu prinsessa-mentaliteetista, jonka monet pikku tytöt ottavat identiteetikseen.  Pikku tytöille on luonnollista leikkiä prinsessaa, haluta olla kaunis ja saada ihailua muilta.  Ja kun satuprinssi saapuu ja vie prinsessan linnaansa, taakse jää moppi ja luutut, rääsyt, raataminen ja työnteko.

Prinsessasaduissa on yksi suuri puute.  Niissä ei selviä mikä on prinsessojen tehtävä. Siitä ei joko puhuta, tai mikä pahempaa, voidaan vihjata, että nyt vain elellään ja ollaan kauniita, ei prinsessoilla ole mitään tehtävää.  Andersonin mielestä lohikäärmeitä ja pahoja äitipuolia suurempi uhka prinsessalle on se, ettei hän koskaan löydä merkityksellistä työtä.

Prinsessan suurin uhka on se, ettei hän koskaan kasva kuningattareksi.  

Kuningatar hallitsee. Hänellä on vastuuta. Hänen panoksensa on tärkeä.   

Ihan niinkuin C.S.Lewis kuvaa Velho ja leijona-kirjassaan: kun Aslan oli voittanut Valkean velhon, Susan ja Lucy hallitsevat kuningattarina Edmundin ja Peterin rinnalla. Valtakunnan hyvinvointi oli kuninkaiden ja kuningattarien tehtävä. He saivat kasvaa koulutytöistä kuningattariksi.

Meidät on luotu Jumalan kuvaksi, mieheksi ja naiseksi.  Hänen kuvanaan olemme sekä kuninkaallista kansaa että luotu tekemään työtä.  Kristityn identiteetti on paradoksi: kuninkaallinen, joka palvelee. Teemme näin, koska meillä on Kuningas, joka käärii hihansa ja polvistuu eteemme tekemään palvelijan töitä. 

Kuninkaan perillisenä emme ole satujen prinsessoita, jotka viettävät päivänsä luksuksen ympäröimänä, vaan olemme kuningattaria, jotka hallitsevat luomakuntaa Jumalan alaisuudessa. Tehtävämme on tarpeellinen, ei mikään pikku harrastus.  

Kelpo vaimot ovat harvinaisia.  Aikaansaannokset ovat hengästyttäviä.  Mutta perimmäinen sanoma on: kasva aikuiseksi. 

Ota vastuuta. Tee työsi, ja tee se iloiten. Ole ahkera, tee hyvää toisille.

San31 ei ole työlista palvelustytölle, vaan lista kuningattaren hallintovastuista.  Harva nainen pystyy astumaan näihin saappaisiin. Se vaatii paljon luonnetta.

Ymmärrän tämän jakeen sisältöä paremmin, kun katson sitä Uuden Testamentin ja evankeliumin näkökulmasta.  Ei aikaisin nouseminen tee kenestäkään parempaa kristittyä.  Mutta hengellisen elämän syveneminen, ihmisenä kasvaminen voi aiheuttaa aikaisin nousemista.

Aamuvirkun edut




Kolme viikkoa sitten päätin, että nousen tästä lähtien ylös 6.00 aamulla. Suurin syy oli fyysinen hyvinvointi. Saan lenkkeillä/jumpata häiritsemättä. Miten on mennyt?

  • Talo on hiljainen, saan herätä rauhassa teekupposen kanssa.  Aamuntorkkuna en herää nopeasti, vaikka olisinkin nukkunut tarpeeksi. Rakastan yksinäisiä aamuja.
  • Voin häiriintymättä keskittyä vaikkapa kirjoittamiseen (kello on tällä hetkellä 6.20).  Ehdin suunnitella tulevaa päivää. 
  • Etu on myöskin se, että aikaa ei ole loputtomiin. Lapset heräävät kohta, en halua tuhlata kallisarvoista yksinoloa, joten olen halutessani tehokas.  
  • Aamusta voin ottaa aikaa asioihin, jotka haluan tapahtuvan, mutta jotka helposti jäävät pois, kuten lenkkeily tai jumppa. 
  • Päivästä tulee tehokkaampi kun aloitan sen aikaisin.  Olen huomannut tämän joka kerta, kun olen harrastanut aikaisia aamuja.  Aamutunteina saa vain tehtyä enemmän ja loppupäivänkin olen energisempi.  Jos taas nousen biologisen kelloni mukaan, päivän aikaansaannokset tippuvat puoleen. 
  • Kun olen saanut itselleni tärkeät asiat hoidettua rauhassa alta pois, olen valmis muiden tarpeisiin. Varsinkin pikkulapsiaikana tuntui, että aamulla lasten herättyä olen täystyöllistetty siitä lähtien kun silmät saan auki. Koskaan ei ollut aikaa itselle ja iltojen kohtalona oli aivokooma. 
  • Aamu on omaa aikaa. Saan tehdä mitä haluan, eikä kukaan häiritse. 

Aion jatkaa aikaisin heräämistä.  Rakastan pitkään nukkumista ja aamuisin sängyssä venymistä, mutta nautin aikasten aamujen antamasta tunteesta enemmän.  Saan tehdä minulle tärkeitä asioita ja sen vuoksi voin paremmin.  

Kristittynä haluna on myös olla Jeesuksen kaltainen. Jeesus nousi aikaisin ylös ja vietti aamun yksinäiset hetket rukoillen. "Päivän valjettua Jeesus lähti ulos ja meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin." (Luuk 4:41).

Jeesus eli maan päällä ollessaan tarkoituksellista elämää.  Mikään ei ollut sattumaa tai reaktioita muiden päätöksiin.  Jos Hän tarvitsi yksinäisen hetken aamulla rukoillen, olen varma, että minä tarvitsen sitä vielä enemmän.

Olen joutunut pohtimaan useita elämäni osa-alueita kun aloitin tämän Sanalaskujen luvun 31 opiskelemisen.  Uskossa eläminen ei ole olemista, vaan kasvamista ja muuttumista.  Viisauden oppimista ja käytäntöön laittamista.  Esimerkiksi tämän jakeen opetus minulle on se, että aamulla aikaisin nouseminen ei ole vain minua varten, vaan myös perhettäni varten. Tottakai omaan hyvinvointiin panostaminen on samalla perheen hyvinvointiin panostamista. Ja kun suhteeni Jumalaan on läheinen, rakastan perhettäni paremmin.  Mutta miten voisin tehdä aamut helpommaksi muille?

Löysitkö sinä tästä jakeesta jotain uutta itsellesi? 

 Mistä aloittaa? 



Jos haluat alkaa aamuihmiseksi, valitsin tähän vinkiksi itseäni eniten auttaneet asiat. Lisää vinkkejä löytyy blogista, joka on kokonaan keskittynyt aikaisiin aamuihin.  
  • Mene ajoissa nukkumaan. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta tähän kaatuu moni hyvä yritys. 
  • Suunnittele aamusi. Jos aion jumpata aamulla, nukun jumppavaatteissa. 
  • Laita kello makuuhuoneen oven viereen. Olet jo puolivälissä kavojenpesulle kun heräät.  
  • Älä kuuntele tekosyitäsi jäädä peiton alle. Tukahduta ajatukset toimimalla. 
  • Muista miksi haluat nousta aikaisin ylös. Kuinka kovasti haluat saavuttaa tavoitteesi?  
  • Pidä mielessä se hyvänolon tunne, jonka saat kun olet saavuttanut tavoitteesi. En välttämättä rakasta jokaista lenkkiä, mutta sen jälkeinen hyvänolon tunne ja energiapiikki on aika mahtavaa. 


p.s. On elämäntilanteita, joissa aikaisin ylös nouseminen ei ole mahdollista. Vauvat tai jopa isommatkin lapset voivat valvottaa, joku huolehtii sairaista tai vanhoista perheenjäsenistä, jotka tarvitsevat öisinkin apua. Tällaisissa tapauksissa nuku kun pystyt, ja pidä muutenkin huolta itsestäsi!


Kuva:
Free Digital Photos/Stock Photo


2 kommenttia:

  1. Minua niin nauratti tämä: "Minun perässäni ei ole koko kaupunki eikä ihmisjoukot (vaikka neljä lasta joskus tuntuukin siltä)." :D
    Nyt kun lapset ovat jo aikuisia ja omillaan ja omaa aikaa on mielin määrin, muistot taukoamattomasta "äiti...äiti...ÄITI... äiti kato...ÄIti..äiti KATO...äiti..." herättävät haikean lämmön läikähdyksen rinnassa. Aamu on varmasti paras aika saada hetki aikaa itselle ja omille ajatuksille :) Varsinkin jos mieskin on aamu-uninen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, tuota äitiäitiäiti-taustaääntä on täällä kyllä aika paljon. Ai sitä tulee vielä ikävä? :) Kyllä aamut ovat hyviä, vaikka mieskin herää aikaisin, se antaa mun olla rauhassa.

      Poista

Tervetuloa keskustelemaan!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...