10.4.2012

Lapset ja usko

Pääsiäinen oli meillä aika kiireistä aikaa.  Meillä oli vieraita ja tietenkin juhlimme pääsiäistä yhdessä ja erikseen.  Siispä en ole ehtinyt lukemaan ja kirjoittamaan kovinkaan paljon.  Aion jatkaa Nancy Leigh DeMossin kirjan läpikäymistä ja ehkä toivottavasti saan tällä viikolla postauksen valmiiksi valheista, joita naiset uskovat synnistä.  


Olen myös mietiskellyt aihetta kristillinen kasvatus.  Erityisesti sitä miten minä voin opettaa lapsilleni Raamatunkertomuksia, selittää uskoani ja opettaa arvoja ja käytösohjeita, jotka perustuvat Jumalan Sanaan.  Jo Vanhassa Testamentissa Jumala muistutti Israelin kansaa, että heidän täytyy opettaa lapsiaan tottelemaan Jumalaa.  Tottelemattomuudesta oli monta huonoa esimerkkiä menneisyydessä, ja siitä olisi seuraamuksia myös tulevaisuudessa.  

18. Painakaa siis nämä minun sanani sydämeenne ja mieleenne ja sitokaa ne merkiksi käteenne, ja ne olkoot muistolauseena otsallanne;
19. ja opettakaa ne lapsillenne, niin että puhut niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.
20. Ja kirjoita ne talosi pihtipieliin ja portteihisi,
21. että te ja teidän lapsenne kauan eläisitte siinä maassa, jonka Herra teidän isillenne vannotulla valalla lupasi antaa heille, niin kauan kuin taivas maan yli kaareutuu.  (5 Moos, luku 11)

Jumalasta piti puhua jatkuvasti, aamusta iltaan, töitä tehdessä ja levätessä.  Se tuli ottaa vakavasti, ja sitä seuraa siunaus.  


Usein vanhemmat (tai vanhempi) joka on aktiivisesti osana seurakunnan tai kirkkokunnan kokoontumisia, vie lapsensa pyhäkouluun.  Oma äitini oli pitkään pyhäkoulunopettajana ja nyt kun minulla on lapsia niin osaan todella arvostaa sitä työtä!  MUTTA (tämä on iso mutta) olen sitä mieltä, että lasten kristillistä kasvatusta ei voi jättää vain pyhäkoulun varaan.  Se on hieno lisä siihen kasvatustyöhön, joka on vanhempien tehtävä.  Ja onhan tottakai mukava istua kaikessa rauhassa Jumalanpalveluksessa kun lapsilla on omat kivat opetus-ja askartelutuokiot keskenään.  :)


Päätin siis äitinä ottaa lasteni kristillisen kasvatuksen vakavasti.  Luemme erilaisia lastenraamattuja ja kirjoja, joissa on arvoja joihin minäkin voin yhtyä.  Mutta minua harmittaa se, että on tiettyjä suosikkikertomuksia ja -henkilöitä, jotka toistuvat lastenraamatusta ja -kirjasta toiseen.  Meidän lapset osaavat Daavidin, Danielin ja Joonan elämänkertomuksista tietyt kohdat ulkoa.  Mutta Daavidin elämässä on muutakin kuin leijonan tappaminen paimenpoikana ja Goljatin voittaminen.  Entä se, miten hän kieltäytyi kukistamasta kuningas Saulia, joka jahtasi häntä ympäri maata sotajoukkoineen.  Daavidin kypsä, mutta samalla nöyrä luonne tuli esiin hienosti siinä, kun hän kerta toisensa jälkeen kieltäytyi taistelemasta Saulia vastaan.  Daavid tiesi, että hänestä tulee seuraava kuningas.  Mutta hän luotti aikataulut Jumalan käsiin eikä kiirehtinyt omaa nousuaan valtaistuimelle väkivallan avulla.  


Raamatunkertomuksissa on aivan upeita henkilökuvauksia, hyviä ja pahoja, ja on sääli, että ne usein yksinkertaistetaan lastenraamatuissa ihan liikaa tai jätetään jopa pois.  



Niinpä aloitimme lasten kanssa Raamatun lukemisen ihan siitä oikeasta Raamatusta.  Minä luin kertomuksen, sitten keskustelimme siitä (alle kouluikäisten tasolla tietenkin) ja sitten lapset piirsivät aiheesta kuvan.  Olin tehnyt pienet vihkot nitomalla A4-papereita yhteen ja jokainen henkilö sai oman vihkonsa.  Tällä tavalla myös Raamatun kertomusten kronologisuus tuli esiin; Nooa oli ennen Daavidia ja kukas se Iisakin poika olikaan? Ja plussana meillä on aivan riemastuttavat lasten piirtämät vihkot, joita voi sitten myöhemmin nauraa ihastella yhdessä!  






Toinen tapa, jolla pidän esillä uskoani, on jokapäiväisten aiheiden kautta esiinnousevat mahdollisuudet.  Me annamme anteeksi naapurinlapsille, jotka varastavat meidän lelujamme, koska Jumala antaa meille anteeksi synnit, kun niitä kadumme.  Siihen voi sitten kertoa kertomuksen kuninkaan kahdesta velallisesta ja miettiä, miten minä olen velallinen...olenko tehnyt tänään jotain, joka on Jumalan tahdon vastaista? Antaako Jumala minulle anteeksi, jos en anna anteeksi naapurilleni?   


Haluan myös, että rukous on luonnollinen osa kotielämää.  Tässä haluan tulla vielä paremmaksi.  Kun esikoinen itki kouluun menoa (siellä on niin tylsää!) ja kun juttelu, ymmärtäminen ja logiikka ei auttanut, rukoilimme yhdessä eteisessä reppuselkäistä koululaista halaten. Ja kouluun lähti rauhoittunut lapsi, joka tuli kotiin iloisin mielin.  


Tällaisissa ajatuksissa olen siis ollut ja kyllä näistä vielä lisää täällä blogissakin pohditaan.  Miten tärkeää on sinulle, että lapsi ymmärtää uskosi ja sen perusteet?  Miten sinä opetat Kristinuskoa ja sen arvoja lapsillesi?  




p.s. olen yrittänyt saada selville mikä on vikana Lukijat-listassani.  Joskus siellä ollaan tuplana mukana ja joskus puolet lukijoista on näkymättömissä.  Poistin sen muutamaksi päiväksi, mutta en osaa korjata sitä.  Nyt se on taas tuolla sivupalkissa joten tervetuloa lukijaksi jos täällä käyt lukemassa! 

2 kommenttia:

  1. Ihanaa Raamattua olette tehneet :)
    Olisko kirjavinkkejä jakoon?! Koska usein minuakin harmittaa lasten raamattujen typistetyt ja muunnellut versiot.. Tietenkään kaikki sisältö ei ole lasten korville sopivaa kuultavaa..

    Pikku kristityn vaellus olisi meillä hankintalistalla ja hyväksi koettu on Hilma Aaltosen teos "Anna kulkee enkelin kanssa". Uskolliset ystävät ja Popsikkaiden Raamattu ovat myös suosikkeja. Me vanhemmat olemme ammentaneet kasvatusvinkkejä Loving our kids on purpose-opetuksista (http://lovingonpurpose.com/) joista löytyy pätkiä myös youtubesta.

    Kuulemma jonkin kyselytutkimuksen mukaan tärkeintä sille jatkaako lapsi vanhempien uskoa oli nimenomaan se kodin tunneilmapiiri. Siihen siis kannattaa panostaa :) Meille tämä kristillinen kasvatus on vielä opettelun alla, koska minä ja mieheni tulemme uskosta osattomista suvuista ja perheistä. Tärkeää on tietysti seurakuntayhteys, oman paikan löytäminen (lapsilla harrastuksia seurakunnassa), oma hengellinen tila ja sen mukaan eläminen, yhdessä sanan tutkiminen, ylistys ja rukous perheenä, Jumalan kaltaisen hyväksymisen ja ehdottoman, armollisen rakkauden osoittaminen lapsille(erityisesti isän roolissa!). Toivoisin voivani kyllin vahvasti painottaa lapsilleni, että heidän uskonsa ja ratkaisunsa on erillinen vanhempien uskosta. Ja että kysymys on oman vapaan tahdon ratkaisusta, en siis halua heidän esim. menevän kasteelle koska kokevat meidän toivovan ja odottavan sitä.

    VastaaPoista
  2. Hei Terhi, olen täysin samaa mieltä tuosta kodin tunneilmapiiristä. Sen vuoksi tärkein asia, jonka haluan lapsilleni opettaa, on se, että Jeesus rakastaa heitä!!! Ikuisesti!
    Minulla ei ole suositella tiettyä Lastenraamattua. Käytän itse tällä hetkellä ala-asteen uskontokirjoja, joita olen perinyt sieltä täältä. Olen kirjaston poistomyynnistä ja kirppareilta löytänyt erilaisia Raamatunkertomuskirjoja, joten ei ole tullut kovin kalliiksi hankkia runsaasti vaihtoehtoja.
    Tässä Raamatussa on todella hienosti tuotu esiin se, että koko Raamattu tähtää Jeesukseen: http://www.jesusstorybookbible.com/
    Meillä on se, mutta lukeminen on välillä kankeaa, jos käännään samaan aikaan suomen kielelle. Sen vuoksi mieheni, jonka äidinkieli on englanti, käyttää sitä enemmän.
    Uskolliset ystävät on kyllä hyvä sarja ja meillä kaikki tykkää kuunnella kasetteja (vielä toimii!). Pikku Kristityn vaellus on uusi tuttavuus. Anna-kirjaa olen itsekin lukenut lapsena :) Kiitos vinkeistä!

    VastaaPoista

Tervetuloa keskustelemaan!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...